Vuosi 2015

pyöräily: 89kpl 2067km 82h

juoksu: 86kpl 773km 70h
hiihto: 33kpl 632km 47h
suunnistus: 3kpl 76km 8h

yhteensä: 211kpl 3548km 207h

Vuonna 2015 muutimme enää pari sataa metriä, joskin uuteen taloon liittyi sen verran hommia, ettei urheilemaan tullut aivan kympillä ehdittyä. Kuitenkin sain urheilumäärät taas mukaviksi eli sekä lukumäärän että keston yli kahden sadan. Isompia kommelluksia ei vuoteen mahtunut ja tekeminen oli yleisesti ottaen kivaa.

Osallistuin aika moneen juoksutapahtumaan, joista yhtenä mainittakoon mukavasti mennyt Helsinki City Run, vaikkei hitaahkolla puolimaratonreitillä puolitoista tuntia aivan alittunutkaan. Muita mieleenpainuvia tapahtumia oli mm. Pirkan hiihto, Porin Raasto -seikkailukisa, Jämi147-tapahtumat sekä omin päin juostu Joutsijärven kierto. Hiihdettyä ja juostua tuli kohtuullisen paljon, mikä ehkä hieman verotti pyöräilymääriä.

Perinteikkäät vuositolpat. Taas lähti tolppa nousuun.

Pyöräily

pysyi nipin napin ykkölajina. Kilsoja tuli edelleen vähänlaisesti, mitä selittää osaltaan maastopyöräilyn suuri osuus. Hommasinhan pitkästä aikaa uuden (maasto)fillarinkin. Kesäisillä työmatkoilla painelin kuitenkin aika paljon myös kilpurilla. Jatkossa olisi tilauksessa vähän laadukkaampia fillarointikelejä sekä enemmän mahdollisuuksia työmatka-ajoihin. Onhan se sentään kivaa tuo fillarointi.

Juoksu

kilsoja ja tunteja tuli melkein yhtä paljon kuin pyöräilyä. Mielestäni vajaa 800 juoksukilometriä on aika hyvä saavutus. Tähän myötävaikuttivat aavistuksen kehnot pyöräilykelit sekä useaan juoksutapahtumaan osallistuminen. Tietyllä tapaa uutena aluevaltauksena oli polkujuoksu, vaikka metsissä ikäni olenkin juoksennellut. Juoksua mahtui vuoteen senkin puolesta paljon, että se on tuntunut mukavalta eikä ihmeempiä vaivojakaan ollut. Ja edelleen pitää muistuttaa juoksulenkin suorittamisen helppoudesta.

Hiihto

oli määrällisesti hyvällä mallilla. Kehnohko talvi hieman verotti parhaimpia vauhteja ja fiiliksiä, mutta yhtä kaikki tekeminen oli hyvää. Tutuiksi tulivat uudet kotiladut eli Porinmetsä, Kirkkokallio ja Torpankorpi. Molemmat hiihtotapahtumat eli Pirkka ja Jämi42 menivät hyvin, vaikka keleissä olikin toivomista. Saariselän lomaviikon kelit olivat aika kaukana liukkaista ja aurinkoisista keväthangista, mutta mukavaa oli silti. Loppuvuodesta kävimme avaamassa uuden kauden Jämin hiihtoputkessa.

Suunnistus

oli edelleen aika hiljaiseloa. Kävin yksillä iltarasteilla. Pitkästä aikaa osallistuin kuitenkin Jukolaan, joka meni ihan mukavasti. Isoa suunnistuskilometrimäärää selittää manion Porin Raasto -multisport-kisan kategorisoiminen suunnistukseksi.

Joulukuu

juoksu: 10kpl 82km 7:15
hiihto: 2kpl 27km 2:53
pyöräily: 1kpl 25km 1:13
yhteensä: 13kpl 134km 11:21

Joulukuussa kelit, aikataulut ja nappa eivät oikein suosineet pyöräilyä, joten aika paljon tuli juostua. Yhden puksuttelulenkin ajoin, ja hiihtokautta jatkoimme koko perheen voimin joulun välipäivinä Jämin hiihtoputkessa. Hiihto oli osittain päivitetyllä kalustolla kivaa, vaikka loukkasinkin pyllähdyksessä vasemman käden peukaloni.

Ei kuukausi silti vallan onneton ollut, vaikka aika paljon enemmän voisikin urheilla. Hyvin vähäisen pyöräilymäärän vuoksi peruutin lopulta Rööriajoon ilmoittautumiseni. Joulun jälkeen alkoi viimein pikkuhiljaa olla talven tuntua, joten eivätköhän ne määrät siitä pian mukaviksi nouse. Ja ylimenokausi alkaa muutenkin jo viimein olemaan takana.

Eurajoen uudenvuodenjuoksu

Pienen Varsinaiseen Suomeen suuntautuneen lomareissun jälkeen saimme päähämme osallistua kotimatkalla Eurajoen uudenvuodenjuoksuun. Vuoden viimeiseksi lenkiksi tuli siis tiukka maksimipuristus.

Tapahtuma alkoi nuorten lähdöllä, jossa olin vähänniinkuin saattajan ominaisuudessa mukana juoksemassa kilsan pyräyksen. Ennen aikuisten lähtöä ohjelmassa oli komea ilotulitus, joka jo yksinäänkin olisi riittänyt osallistumisperusteeksi. Osallistuimme parisarjaan, jossa pariskunnan loppuajaksi tuli keskiarvoaika. Lapset odottelivat sillä aikaa autossa karkkipussien ja mobiililaitteiden kanssa.

Lähtökiihdytys oli yllättävän laimea eli porukka lähti jotenkin tosi hiljaa. Tuli kiire rynniä kärkeen, jotta sai kunnon vauhdin päälle. Vauhti asettui neljän minuutin kilometritahdin alle, ja ei yllättäen tuntunut hirveän pahalta. Ilman viittä joulukiloa ja paremman (tai edes jonkinlaisen) valmistautumisen kanssa olisi voinut mennä vieläkin lujempaa - tai sitten ei.

Juoksukisassa oli taas kerran ajatuksenani "tytöille ei hävitä", minkä vuoksi lähdin minut alkumatkasta ohittaneen naistensarjalaisen peesiin, joka kylläkin meinasi jäädä yritykseksi, mutta lopulta pääsin ohi ja karkuun. Hävisin kuitenkin yhdelle naiselle, joka sattui olemaan muuan Annemari Sandell.

Aika kova puristus oli, ja loppuaikamme oikeutti aika hienosti kuudenteen sijaan viidentoista parin joukossa. Tytärkin pärjäsi T9-sarjassa mukavasti reilusti äitiään paremmalla kilometriajalla. Omaan tasan neljän minuutin kilometriaikaan olen hyvin tyytyväinen.

Hieno suoritus ja hieno tapahtuma!

Marraskuu

juoksu: 4kpl 28km 2:53
pyöräily: 4kpl 73km 2:23
hiihto: 1kpl 20 km 1:36
yhteensä: 9kpl 121km 7:02

Marraskuussa jatkui lokakuinen meininkin eli aika vähän tuli urheiltua. Pihahommia oli edelleen, mutta niiden vähentymisen kompensoivat huonot kelit: vettä on satanut reilusti. Muutaman päivän mittainen talvikin jo koettiin, ja sen yhteydessä - joskaan en sen aikana - kävimme avaamassa hiihtokauden Jämin hiihtoputkessa.

Maantiepyöräilykausi paketoitiin alkukuusta muutamalla ihan hyvällä työmatkapyöräilyllä. Maastureiden selkään ei ole huonoissa keleissä oikein tehnyt mieli. Tarvisi varmaankin, sillä Rööriajo odottelee jo alle puolentoista kuukauden päässä.

Katsotaan josko joulukuussa ehtisi taas vähän enemmän harrastamaan. Pihahommia on tällä erää tarjolla enää ehkä yhdeksi illaksi. Toivottavasti kelit eivät jatku ihan näin märkinä. Luntakin olisi jo kiva saada tänne pimeyden keskelle.

Lokakuu

juoksu: 4kpl 30km 2:49
pyöräily: 4kpl 66km 2:17
yhteensä: 8kpl 96km 5:06

Lokakuussa aloitin jonkinlaisen ylimenokauden. Lisäksi kotona alkoi pihan laittaminen, mikä on vienyt aikaa. Lapiointi, haravointi sekä pihakivien asentelu käy sekin kyllä liikunnasta, joskin tilastoimattomasta sellaisesta. Kuun ensimmäisellä viikolla ehdin vielä muutaman kerran kilpurilla töihin. Vastaavasti viimeisellä viikolla kävin jo kolmesti juoksulenkillä. Välissä oli sitten hiljaisempaa. Työpaikan ukkojumpassa toki kävin.

Illat ja aamutkin alkavat olla jo aikalailla pimeitä, joten lamput ja heijastinliivit pitää viimeistään nyt kaivaa esiin. Lämpötilojen ja kelien puolesta vielä kyllä ehtii kilpuroimaankin - toivottavasti ehtii myös.

Graceloppet

Viking Gracella järjestetään toukokuisin ehkä yksi erikoisimmista juoksutapahtumista: Graceloppet. Siinä juostaan laivan kannelle merkittyä reittiä tunnin verran ympäri.

Olin työporukan kanssa risteilyllä, ja etukäteen uhosin käyväni reissulla lenkillä. Mitään varsinaisia juoksuvermeitä en ottanut mukaan, mutta lenkkarit ja ulkoiluasun kyllä. Aamulla sitten kiipesin kannelle aistimaan tunnelmaa ja maisemia. Kävelin ensin kantta ympäri miettien, että kehtaakohan sitä juosta. Kannella oli kuitenkin rauhallista, keli oli hieno ja fiilis hyvä, joten lähdin varovasti hölköttelemään. Aina välillä morjestelin valvontakameroille ja hieman odotin, että joku olisi tullut hakemaan hullun pois. Näin ei kuitenkaan käynyt eivätkä muutamat muut kannella piipahtaneetkaan kovin ihmettyneitä olleet. Päätin siis tehdä ihan kunnollisen juoksulenkin - joskin melko kevyen. Alkuun päätin, että juoksen kymmenen kierrosta, mutta juoksu sujui ja oli niin kivaa, että jatkoin viiteentoista asti. Henkilökohtainen Graceloppet oli siis tosiasia.

Homman gps-jälki kiinnosti sillä liikuttiinhan liikkuvalla alustalla. Menosuuntaan juostessa vauhtia oli reilu neljäkymppiä ja tulosuuntaan vajaa 25. mitään hienoa spiraalia ei siis syntynyt vaan tylsä, suora viiva. Harvoin sitä silti kevyellä reilun puolen tunnin lenkillä vajaata 17 kilsaa etenee... Mittasin reitin myöhemmin Maarianhaminan laiturissa; mittauksen ja arvioidun vauhdin perusteella kirjasin kierroksen pituudeksi 370 metriä, jolloin koko lenkille tuli mittaa oikeasti noin viisi ja puoli kilsaa.

Juoksu oli hauskaa ja maisemat sekä keli olivat kohdallaan. Kansikaan ei ollut juostessa liukas, vaikka se kostea olikin. Vaikka tämä lenkki meneekin samaan kategoriaan kuin hiihtäen töihin, niin se kannatti ehdottomasti tehdä ja kokea.

Syyskuu

pyöräily: 16kpl 282km 10:14
juoksu: 8kpl 90km 7:07
yhteensä: 24kpl 372km 17:21

Syyskuussa homma jatkui viikoilla työmatkapyöräilyn ja juoksulenkkien merkeissä. Kolmena viikonloppuna osallistuin juoksukilpailuun. Kaikki kisat menivät mukavasti. Pyöräily oli perustyömatkatouhua maasturilla ja kilpurilla. Ensin mainittuun tein keulan öljynvaihtohuollon sekä muutin voimansiirron 1x10-aikaan - eturattaaksi hommasin Garbarukin soikean 32-piikkisen. Päivitys on ollut vallan oiva eikä ainakaan vielä ole kaivannut isompaa tai pienempää pykälää.

Yyterin piikin jälkeen ei ole vähään aikaan tiedossa mitään tapahtumaa, joten aloitin jonkinlaisen ylimenokauden. Jos en ennenkään niin en ainakaan nyt ota stressiä harjoitusmääristä. Kilpurointia voisi kyllä kelien puitteissa jatkaa vielä lokakuun ajan. Katsotaan miten homma etenee.

Yyterin piikki

Viime vuoden Piikistä jäi sen verran mukava maku suuhun, että pitihän sitä tänäkin vuonna osallistua. Oikeastaan minkäänlaista valmistautumista en tehnyt, ellei valmistautumiseksi sitten lasketa edellisten viikonloppujen juoksukisoja. Tunnelma ja fiilis lähtöpaikalla olivat kuitenkin oikein hyvät. Keli oli viileä, mutta silti lähdin matkaan lyhyessä asussa.

Virallisena tavoitteenani oli viime vuotisen ajan alittaminen. Tarkoitus oli juosta reipas, pitkä lenkki omaa vauhtia. Mutta kyllähän sen tietää miten siinä käy, kun lappu lyödään rintaan... Nopeastihan siinä tuli uusia tavoitteita mieleen: ensinnäkin tavoittelin alle neljän ja puolen minuutin kilometrivauhtia ja toiseksi kaikkien naisten voittamista.

Porukka lähti paukusta aika kovaa, mutta vauhti onneksi tasoittui maastoon päästessä. Edelleen yritin mennä omaa vauhtia, mikä oli tässä tapauksessa juuri tuota hieman tavoitevauhtia kovempaa. Omaa vauhtia sekoitti se, että kärkinainen juoksi kanssani aivan samaa vauhtia - himmata siis ei voinut. Toisaalta vauhti oli kuitenkin oikein hyvä.

Reitti oli viime päivien sateista huolimatta hyvässä kunnossa. Polkupätkät olivat toki hieman tieosuuksia hitaampia, mutta toisaalta juuri niillä olin muuta porukkaa nopeampi: alun lyhyillä tiepätkillä meinasin jäädä porukasta, mutta sain karkurit helposti kiinni, kun maasto muuttui hankalammaksi.

Matka taittui mukavasti eikä juoksu väsyttänyt. Välillä vähän satoi, mikä vain piristi matkantekoa. En ehtinyt käydä geelikaupassa, joten koko reissu mentiin järjestäjien Mehukatin voimalla - ja ihan hyvin mentiinkin. Ilmeisesti etenin liian hiljaa, sillä väsymystä ei tullut pahasti missään vaiheessa.

Varsinaisen Piikin yhtyessä puolipiikin reittiin alkavat vähän tylsät tieosuudet. Vauhti kuitenkin säilyi niilläkin hyvänä ja ehkä jopa vähän paranikin. Yritin vetää naisten kärkeä perässäni, mutta hänellä oli jonkinlaisia jalkavaivoja, joten hän tippui pienellä peltotiepätkällä ennen Tuorsniemeä kyydistä. Korttelialueet juoksin edelleen hyvää vauhtia saavuttaen pikkuhiljaa edelleni ehtineitä juoksijoita. Loppukiriä aloin viritellä reitin siirryttyä takaisin ulkoilureiteille, kun puolipiikin häntäpään juoksijat alkoivat tulla selkä edellä vastaan. Sain vielä kiinni myös muutaman täysimatkalaisen, jotka eivät kehotuksistani huolimatta peesiin päässeet. Viimeisen kilometrin nousua oli ilmeisesti kasitien remontin vuoksi muutettu ja madallettu, joten mitään kovaa loppurykäisyä ei päässyt ylämäkeen iskemään. Eipä tosin ollut tarvettakaan, sillä ketään ei peesissä tullut. Loppumatkan rullasin vauhdilla maaliin, jossa totesin, ettei sata minuuttia aivan alittunut. Seuraaviin kertoihin jäi siis parannettavaa.

Maaliin saavuin vesisateessa hyvillä mielin ja melko hyvin voimin. Tällä kertaa jalatkin kestivät eikä niihin tullut kuin yksi pieni rakko. Suoritukseen olen oikein tyytyväinen. Juttelin maalissa naisten voittajan kanssa, joka tiedusteli, että juoksinko täysillä. Vastasin etten aivan, sillä olen sen verran mukavuudenhaluinen. Hieman lujempaa olisin varmasti päässyt, mutta sitten ei olisi ollut enää yhtään kivaa - parempi näin.

Kotona huomasin, että olin kuntosarjan nopein. Ei ollenkaan huono tulos!

Jk. Näiden muutaman loppukesän pidemmän juoksun jälkeen on hieman tullut mieli pidemmille matkoille. Mitä ja mikä sellainen sitten olisi? Enpä tiedä. Katumaratonille ei edelleenkään ole paloa. Pirkan hölkkä voisi ehkä tulla kyseeseen, mutta se jää tänäkin vuonna väliin. Ja eihän se ole kuin 33 kilsaa...

Oravakymppi

Noormarkun Nopsan perinteinen juoksukilpailu sopi mukavasti ohjelmaan, joten pitihän sitä sitten osallistua. Puolimaratonin jätin väliin, joten juoksin vain yhden kierroksen. Juoksun nimi on hieman harhaanjohtava, sillä matka on oikeasti lähes kymmenen ja puoli kilsaa.

Keli oli viileä, mutta muuten hyvä, ja lyhyellä asulla mentiin. Tavoitteena oli kolmen vartin alitus, mikä tarkoitti 4:15 kilometrivauhtia. Alku lähtikin kisamaiseen tapaan vauhdilla liikkeelle, ja koska juoksu tuntui yllättävänkin hyvältä, niin tavoitteen toteutuminen näytti melko varmalta. Reitti oli tuttu, mikä myös osaltaan helpotti juoksua jonkin verran. Perinteiseen mukavuudenhaluiseen tapaani en puristanut aivan täysillä, vaan puolimatkasta vauhti hieman tasottui. Muut juoksijat (tai oikeammin niiden selät) antoivat kuitenkin hyvää kiriapua ja lisäsivät kisafiilistä.

Reitin raskain osuus oli ehdottomasti Mäntyläntie, jossa oli vastatuuli ja jonka mäet tuntuivat jo juostun matkan rasitusten päälle aika isoilta. Sain kuitenkin pidettyä hyvin vauhtia yllä ja jopa kiristettyäkin. Loppumatka meni sitten alamäkivoittoisesti ja maalin kiilto silmissä. Toiseenkin kierrokseen olisi tänään ollut rahkeet, mutta sitten olisi kyllä tullut jossain vaiheessa (joko juostessa tai viimeistään juoksun jälkeen) kovin kova väsy.

Maalissa olin hölkkäsarjan toinen, ja sain suorituksestani oikein pokaalin - hassua. Kilpasarjassa olisin ollut kahdeksas. Mikäli olisin jatkannut puolikkaalle, niin oletetun loppuajan perusteella olisin ollut miehissä lähellä hopeasijaa ja vähintäänkin pronssilla. Vastaavasti M40-sarjasta olisi tullut noin kuudes sija. Vanhempien miesten hommaa siis tämä kyläkestävyysjuoksu. Hölkkäsarjan voittaja sentään oli minua noin parikymmentä vuotta nuorempi, mutta kolmanneksi tullut noin parikymmentä vuotta vanhempi...

Oikein oli kiva pieni juoksutapahtuma.

Jämi21

Vuoden kolmas reissu Jämille tapahtui ehdottomasti parhaassa kelissä, sillä aurinko paistoi ja keli oli muutenkin kaikin puolin erinomainen. Valmistautuminen oli mennyt kohtuullisen hyvin, vaikkein mitään kovin spesifistä juoksukuuria tyyliin HCR ottanutkaan. Tavoitteena oli alittaa viime vuoden aika, mikä konkretisoitui siten, että pyrin juoksemaan neljän ja puolen minuutin kilometrivauhtia.

Alku lähti alamäkeen hyvää kyytiä eikä kulussa ollut juuri valittamista. Kilometrit taittuivat vaivatta, ja meno tuntui suhteellisen vahvalta. Huoltopisteillä nappailin lähinnä urheilujuomaa, ja lisäksi söin muutaman energiageelin. Tankkaus ja energiahuolto muutenkin oli onnistunutta.

Juoksin Sarvoilla, jotka taas kerran loppumatkasta generoivat jalkoihin rakkoja, jotka ainakin henkisellä tasolla verottivat aavistuksen vauhtia. Ehkä lenkkareilla olisi mennyt ihan yhtä hyvin, muttei varmaankaan paremmin.

Muita juoksijoita oli taas mukana mukavasti, ja nyt tuli vähän juostua ryhmissäkin, sillä samaa vauhtia eteneviä menijöitä oli nyt hyvin tarjolla. Kirittäjistä ei siis ollut pulaa. Ylämäissä olin taas vahvoilla, mutten ehkä ihan niin vahvoilla, mihin olen tottunut. Toisaalta nyt alamäet tuntuivat menevän tavallista paremmin.

Loppuaika painui 1.35:n päälle, mutta parani kuitenkin viime vuodesta kaksi ja puoli minuuttia. Sijoitus oli kyllä oleellisesti sama. Yhteiskisassa päädyin hienosti yhdenneksitoista, joskin tänä vuonna yhteiskisa ei ollut aivan niin tasokas kuin viimeksi. Suhteellisesti eniten jäin hiihdossa, mutta parannettavaa on kyllä myös pyöräilyssä.

Tapahtuma oli taas kerran erinomaisesti järjestetty, ja reitti on mielestäni todella hieno. Nyt pesujärjestelytkin toimivat moitteetta. Ensi vuonna taas.

Menoa harjulla.

Menivät sitten ottamaan kuvan loppusuoraltakin...

Elokuu

pyöräily: 15kpl 338km 13:56
juoksu: 12kpl 130km 13:38
yhteensä: 27kpl 468km 27:34

Jopas oli. Kuu alkoi vauhdilla Jämin maastopyöräilyn merkeissä, joka meni kohtuullisesti. Siitä sitten siirryttiin arkeen ja työmatkapyöräilyyn, jota tuli aika mukavasti, sillä olen nyt mennyt lasten kanssa kouluun ja päiväkotiin fillarilla. Fillarointi on tapahtunut koko kalustolla, ja on ollut mukavaa. Juoksuakin mahtui kuukauteen reilusti, sillä osallistuimme Pirunpolulle ja vielä kuun viimeisenä päivänä sain päähäni lähteä Joutsijärven kiertoon. Suoritusmäärät olivat hyvät ja jo nyt koko vuoden saldo alkaa lähennellä koko viime vuoden saldoa.

Syyskuussa jatkuu työmatkapyöräily, ja töissä alkaa jälleen Ukkojumppa. Juoksun saralla luvassa on Jämin juoksu sekä mahdollisesti vielä viime vuotiseen tapaan Yyterin piikki. Jonkun pidemmän pyörälenkin voisi vielä ehtiessä tehdä.

Joutsijärven ympärijuoksu

Sain aikamoisen päähänpiston lähteä tutkimaan Joutsijärven retkeilyreitin tola juosten. Olen kiertänyt järveä viimeksi 90-luvulla, mutta siitä huolimatta paikat ja reitti olivat jonkinlaisessa muistissa. Silloin kiersimme reittiä valmistautuessamme erävaelluksen sm-kisoihin; repuissa oli painona naulalaatikoita ynnä muuta ja kierroksen jälkeen väsäsimme reppulautan, jonka kanssa pulahdimme järveen.

Jalat olivat vielä aika rikki lauantaisesta, mutta koska ajankohta tällaiselle pitkälle retkelle oli otollinen, ajattelin niiden kestävän koitoksen. Ajoin siis suoraan töistä Tammen tilan parkkipaikalle, ja lähdin kiertämään järveä vastapäivään. Mukaan otin juomarepun, jossa oli vettä, evästä ja varuiksi ensiapu- ja tulentekotarvikkeet sekä puhelin. Jalkaan vedin lauantain rakoista huolimatta maastonastarit - tällä kertaa jalassa oli eri sukat ja nauhat solmin tiukkaan.

Matka lähti odotetun kankeasti liikkeelle, mutta jonkin matkan päästä juoksu alkoi kulkea kohtuullisesti. Ensimmäisen kohteen eli Rekitaipaleenjärven jälkeen alkoiva kuitenkin pienimuotoiset vatsaongelmat. Niistä kuitenkin selvittiin Hiivaniemen huussissa.

Hiivaniemestä matka jatkui eväsleivän mutustamisen jälkeen kohti Kulhaa ja järven pohjoispuolta. Tässä vaiheessa huomasin, että matka taittuu melkoisen hitaasti. Tämä ei kuitenkaan johtunut juurikaan jaksamisesta, vaan reitti on vaan hidas. Seitsemän minuutin kilometrivauhti oli tänään etenemisnopeus, joten reissusta tuli pitkä sekä matkaltaan että kestoltaan.

Järven pohjoispuolella on reitin hitaimmat osuudet, mutta matka ei vielä onneksi painanut kovin paljoa. Tauottelin lyhyesti molemmilla autiotuvilla, ja raapustin tarvittavat tiedot vieraskirjoihin. (Sisälmystenlahden kämpän kirja oli ihan uusi, joten pääsin sen korkkaamaan.) Tuurun kämpän jälkeen olivat vuorossa venelossit, jotka toimivat ok. Edelleen kivisen polun jälkeen tulivat eteen reitin oikeastaan ainoat tiepätkät, joilla etenemisvauhti oli jonkinmoista. Pitkäniemen polkupätkälle siirtyessä matkaa oli mittarissa jo reilu 25 kilometriä, ja väsymys alkoi hieman painaa - loppu piti siis ottaa vahinkojen välttämiseksi tarkasti.

Viimeiset kilometrit eivät juurikaan olleet edellisiä nopeampia, mutta pidemmiltä ne kyllä tuntuivat. Tammen tila tuli kuitenkin lopulta vastaan, mutta enpä sitten ymmärtänyt kääntyä parkkipaikalle, vaan vetäisin puolivahingossa vielä kilometrinm mittaisen ketunlenkin. Tämä lenkki oli kuitenkin onneksi tietä ja pururata, joten siinä pystyi vielä hyvin juoksemaan. Lopulta varmistin mittarista, että kolmekymppiä täyttyisi ja juoksin autolle väsyneenä mutta oikein tyytyväisenä.

Enpä olisi uskonut, että tilastointihistoriani pisin juoksulenkki tulisi tehtyä arki-iltana ja kivisellä polulla juosten. Polkujuoksua tuli nyt sitten kolmeen vuorokauteen reilut 50 kilsaa. Jalat kestivät ja toimivat aika hyvin, joskin loppumatkan hankalammissa paikoissa juoksun kanssa oli vähän niin ja näin. Suurin vaiva oli vasemman jalkapohjan rakko, joka muodostui jo lauantaina, mutta joka nyt paheni. Matkantekoa se ei kovin paljoa haitannut, mutta jälkikäteen kyllä. Onneksi rakot paranevat suht nopeaan.

Joutsijärven retkeilyreitti oli ja on vallan hieno ja yleisesti ottaen hyvässä kunnossa. Sillat ja pitkokset ovat ehjiä eikä eksymisvaaraa mielestäni ole. Taukopaikat ovat kunnossa, vaikkakin kovin käytetyt. Jossain paikoissa (Kulha) olivat polttopuut loppu. Pääosin reitti on enemmän tai vähemmän kivistä polkua, joka pienimuotoisesti menee jatkuvasti ylös, alas ja sivuille. Meno on hidasta, mutta maisemat reitillä palkitsevat. Itselleni sattui vielä bonukseksi erinomainen keli.

Oli komia keikka. Jaksaminen alkoi loppumatkasta olla vähän koetuksella, mutta epätoivoa tai tuskaa ei tullut ollenkaan. Pitää joskus ottaa uudestaan, mutta ehkä ennen sitä tullaan tänne ihan vaan retkeilymeiningillä. Tämän lenkin perusteella jatkossa pidemmät polkujuoksutapahtumat ovat ihan mahdollisia, jos vain sattuvat sopimaan ohjelmaan.

Pirunpolku

Jo hyvän aikaa sitten huomasin, että Ellivuorella järjestetään mielenkiintoinen polkujuoksutapahtuma, joka ajankohtansa ja etenkin sijaintinsa puolesta näytti sopivan hyvin ohjelmaan. Polkujuoksuhan on päivän sana, ja Pirunpolulla sitä olisi tiedossa. Reittejä tapahtumassa oli Puuhapolun lisäksi yksi, joka kierrettiin kerran tai kahdesti. Itse ilmoittauduin luonnollisesti kahdelle kierrokselle seuralaisen tyytyessä yhteen lenkkin, jossa siinäkin oli täysin riittävästi haastetta kenelle vain.

Vaikka kyseessä oli kilpailu, niin tavoitteena ei ollut niinkään kilpaileminen vaan hyvän, pitkän polkujuoksukokemuksen saaminen. Lähdöstä lähdettiin kuitenkin aika reilua vauhtia, joten aika kova reissu tästä kuitenkin muodostui. Toki maastolla elisiis sen vaativuudella oli vaikutusta rankkuuteen.

Juoksu sujui ihan mukavasti, vaikka syke olikin aika korkealla. Etenkin alkumatkasta ja ensimmäisellä kierroksella ei tarvinnut juosta yksin, ja meno muistuttikin välillä Jukola-tyylistä letkajuoksua. Yhden kierroksen juoksijoita paineli kiireellä alkumatkasta ohi. Toisella kierroksella oli sitten rauhallisempaa, vaikka koko ajan oli joku takana tai jonkin matkan päässä edessä. Kuten todettua niin kisaa en juossut, vaan annoin ohimenneiden painella rauhassa menojaan. Joitakin sain sitten nousuissa kiinni ja jotkut painelivat laskuissa ohi.

Jalat pelasivat koko matkan ihan hyvin. Jonkin aikaa arvottuani lähdin matkaan maastonastareilla, mikä oli kyllä oikea ratkaisu. Jalkoihin kyllä muodostui matkalla muutama rakko, jotka aavistuksen latistivat juoksutuntumaa ja -fiilistä. Eväänä oli shortsitaskun täydeltä geelejä (3 kpl), jotka kyllä tulivat tarpeeseen järjestäjien urheilujuoma- ja vesitarjoilun lisäksi.

Rata oli tehty melko pienelle alueelle ja miltei kaikki mäet oli käytetty hyödyksi. Ellivuoren laskettelurinne noustiin ja laskettiin kierroksen loppupuolella kolmesti. Hissiuria noustessa ei ollut juurikaan saumaa juoksuun, ja todennäköisesti vain kahden kierroksen kärkikaksikko juoksi ne ylös.

Etukäteen vähän jännitti, miltä toiselle kierrokselle lähteminen tuntuisi, mutta sepäs olikin ihan ok. Asennekysymys toki, mutta vähän olisi voinut harmittaa jättää homma vain yhteen kiekkaan. Toinen kierros oli jonkin verran ensimmäistä hitaampi, sillä ylämäkikävelyä tuli vähän enemmän ja muutenkin vauhti aavistuksen hidastui. Hyvällä fiiliksellä menin silti koko matkan eikä kovin pahalta tuntunut. Ihan kiva oli silti juosta maalivaatteen alta kuudenneksi nopeimpana kahden kierroksen kiertäjänä. Loppuaika oli ihan ok, vaikkei jossain matkan varrella ajattelemani kuuden minuutin keskivauhti aivan toteutunutkaan. Kahden tunnin alitukseen ei olisi tällä kunnolla tällä reitillä ollut mitään saumaa.

Tapahtuma oli kaikkinensa erinomainen: järjestelyt pelasivat ja reitti oli oikein hyvin merkitty. Porukkaakin oli mukavasti, vaikka tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan. Reitti oli hyvä ja rankka sekä maisemiltaan hieno. Toivottavasti Pirunpolku saa jatkoa, sillä ensi vuonna pitää ehdottomasti tulla uudestaan.

Työmatka-ajoa

Olemme nyt menneet lasten kanssa kouluun ja päiväkotiin useammin pyörällä, joten olen paremmin päässyt taas työmatkaurheilun pariin. Olen ajanut matkaa kaikilla pyörillä, ja aika pian tuli kova houkutus kellottaa työmatkat niin, että näin epätieteellisesti saisi selville nopeimman kulkupelin. Tässä epänormaalissa "kisassa" on mukana viisi kulkinetta: auto, kilpapyörä, maastopyörä sekä paksupyörä avoilla ja lukkiksilla. Kello lähtee käymään päiväkodin pihalla ja pysähtyy työpaikan ulko-ovella. Pyöräilymatkaa tulee 11,5 kilometriä - automatka on jonkin verran pidempi. Kellotukset ovat tapahtuneet nimenomaan työmatkalla - eivät kotimatkalla.

Sitten tuloksiin: auto on luonnollisesti nopein, mutta silläkin matkaan kuluu kutakuinkin 20 minuuttia. Kilpurilla tästä jää kuitenkin vain viisi minuuttia. Maasturi ja lukkiksilla varustettu paksupyörä ovat yllättävän tasaveroiset; niillä matkaan menee pari minuuttia kilpuria enemmän. Tästä vielä reilun minuutin häviää paksupyörä avopolkimilla. Tulos on siis linjassa Fillarilehden taannoisen vähän vastaavan kokeen kanssa. Yhtä kaikki pyöräilyyn menevä aika on fillarista riippumatta aika sama. Keli oli jokaisella ajokerralla hyvä, joskin tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelivat hieman.

Autoilun hyödyksi voidaan laskea se, ettei automatkan jälkeen tarvitse käydä pesulla, joka efektiivisesti lisää matka-aikaa noin viidellä minuutilla. Viime aikoin autolla on joutunut siltaremontin vuoksi kiertotielle, mikä hidastaa matkaa eli todellinen nopeusero auton hyväksi on enemmän kuin tuo kymmenisen minuuttia. Yhtä kaikki käytännön ero on melko pieni.

Testasin maastureita myös kotimatkalla. Reitillä oli ensin kaupungin läpiajo, sitten vanhan junaradan vierustaa ja lopuksi metsäteitä, joiden välissä oli hyvin pieni polkupätkä. Maastopyörä on kokonaisuutena ehkä nopeampi, vaikka ajoinkin nopeimman ajan paksupyörällä (lukkikset). Viimeksi mainitulla yritystä oli kuitenkin reilummin. Taaskaan ei siis oleellista nopeuseroa kulkineiden välille. Maasturilla pääsee ehkä kevyemmin, mutta läskillä hauskemmin.

Testi on saanut miettimään maastokalustoa. Nyt tuntuu siltä, että XC-henkinen läskipyörä voisi olla paras kaveri kilpurille. Toisaalta vielä pitää ajella talvi maasturilla, ja tehdä siihen suunnitellut päivitykset eli 1x10-konversio sekä nopeammat renkaat. Ja nurkkapyöränä sekä hankalamman maaston kulkineena Puksu on edelleen lyömätön.

Jämi 84

Aamulla, kun lähdin ajelemaan pelipaikalle, satoi vettä kuin aisaa, mutta sade onneksi loppui hyvissä ajoin ennen Jämiä. Keli oli kuitenkin tälle kesälle tyypillinen eli lämpötila oli alle 15 astetta ja kosteus liki sata. Lähdin kuitenkin lyhyen testilenkin rohkaisemana matkaan lyhyissä kamoissa. Kostea keli tiesi sitä, ettei reitti olisi kovin nopeassa kunnossa ja ettei reissusta tarvinnut tulla puhtaana pois. Peesissä polkiessa nimittäin rapa lensi päälle ihan kunnolla.

Tällä kertaa pääsin/jouduin ykköslähtöryhmään, joten alkuvauhti oli kova. Meno tuntui kuitenkin hyvältä, joten annoin mennä reippaasti. Aikalailla totista meno kyllä oli - etenkin alkumatkasta, kun haettiin peesejä ja muutenkin hyviä sijoituksia.

Reittiä oli hieman muutettu viime vuodesta hitaammaksi eli maastopainotteisemmaksi, ja se oli hyvä. Kovin teknistä meno ei ole, vaan tämän reissun vaativuus tulee matkasta ja kovasta vauhdista. Huoltopisteet toimivat mukavasti, vaikka uutuus eli pullonvaihto tuottikin vähän välillä häslinkiä.

Kuten viime vuonnakin, niin puolivälin jälkeisillä tiepätkillä tapahtui aika paha hyytyminen. Kunto ja energiat vain loppuivat eikä reisi enää oikein jaksanut pyörittää kampea. Peesiä tarjottiin, mutta eipä niissä oikein pysynyt. Onneksi viime vuotiseen tapaan loppuun voimat vähän palasivat eli aivan hirveätä tuskaa homma ei ollut. Ihan uutena vaivana reidet meinasivat krampata putkelle noustessa. Niinpä tunkkasinkin muutaman mäen, sillä ei niitä ajamalla ainakaan kovempaa olisi päässyt. Välillä otti sen verran koville, että tuli mieleen vanha Alivaltiosihteerin radiohupailu "hiihtokisat keskeytys 5 metrissä", jossa Mika Kirvesmetsä sanoi olleensa ihan "nakit ja muussi ja kuului vain linnunlaulua..."

Aika varhaisessa vaihessa tiesin, ettei tavoite kolmen ja puolen tunnin alituksesta täyttyisi, joten yritin päästä edes parempaan aikaan kuin viime vuonna. Se sentään onnistui aika hyvinkin. Aika parani reilu viisi minuuttia ja voittajalle hävisin nyt kymmenen minuuttia vähemmän. Sain jopa juuri ja juuri mitalin, sillä tappiota voittajalle tuli alle 30 prosenttia (taisiis juuri se).

Ihan kohtuutyytyväinen pitää olla, vaikka varmaan parempaan suoritukseen olisi ollut mahdollisuus. Flunssa ja keli varmaankin verottivat vauhtia, ja ehkä huolloissa olisi pitänyt vetää muutakin kuin urheilujuomaa. Totuus kuitenkin lienee se, ettei nyt ollut rahkeita kovaan vajaa neljän tunnin suoritukseen. Tämän vuoden muut pitkät kisat Raasto ja Pirkka olivat kuitenkin luonteeltaan hieman rennompia. Pitkiin pyörälenkkeihin pitäisi vaan panostaa enemmän.

Kalusto toimi hyvin. Alaselässä oli röykytyksessä väsymystuntemuksia, mutta se kuuluu asiaan. Eli täpärikauppaan en tule lähivuosina marssimaan. Ehkä kuitenkin mieluummin ajoin reitin nykykalustolla kuin läskillä. Kevyt ja kisakireämpi läskin olisi kyllä kokeilemisen arvoinen...

Maalissa pyöränpesuun joutui vähän jonottamaan ja miehen pesu onnistui vähän kehnosti, mutta oli tuolla väkeäkin reilusti. Ruoka oli kohtullisen hyvää, kuten täällä on ollut tapana. Aika tavalla siis plussalle jäätiin tästä reissusta.

Ensi vuonna taas.

Heinäkuu

pyöräily: 9kpl 279km 10:00
juoksu: 5kpl 38km 3:12
multisport(suunnistus): 1kpl 51km 4:31
yhteensä: 15kpl 368km 17:43

Heinäkuussa, kuten yleensä, oli hieman hiljaisempaa. Tähän oli syynä kesäloma sekä pieni, noin viikon kestänyt, kesäflunssa. Alkukuusta tuli kyllä työmatkaurheiltua. Loma alkoi sitten rytinällä Raaston merkeissä, joka meni kaikinpuolin hienosti. Sen jälkeen ehdin yhdelle pidemmälle kilpurilenkille sekä Jazz-hölkkään, jossa tuli taas testattua lähes maksimisuoritusta. Kuun loppu meni sitten siinä flunssassa ja orientoituessa Jämi84-maastopyöräilyyn. Ihan kohtuullinen kuukausi ainakin laadullisesti.

Elokuu alkaa siis heti Jämi84:lla, jonka jälkeen palautellaan viikon verran, ja aloitetaan taas työmatkaurheilu. Tarkoitus olisi nyt viedä lapsia kouluun ja päiväkotiin paljon enemmän fillarilla, jolloin pääsee paremmin harrastamaan. Vielä en ole ilmoittautunut, mutta kuun lopussa olisi Ellivuoressa mielenkiintoinen polkujuoksutapahtuma: Pirunpolku.

Porin Raasto

Kuulin tästä paikallisesta multisport-kisasta työpaikan ukkojumpassa, ja heti syttyi orastava kiinnostus osallistumiseen. Pyysin Matin kaveriksi, joka lievistä jalkavaivoista huolimatta innostui myös. Ihmeempää treeniä emme harrastaneet, vaan lähdimme koitokseen avoimin mielin. MInä annoin tasoitusta juoksuvauhdissa ja Matti pyöräilyvauhdissa. Matti puoliammattilaisena suunnistajana sai hoitaakseen suunnistuksen, jota kisassa oli melko reilusti.

Homma alkoi reittiohjeiden noutamisella ja reitin suunnittelulla sekä tavaroiden viemisellä vaihtoalueelle, jonka jälkeen kisa alkoi lyhyellä suunnistusprologilla. Alku meni hyvin ja pian olimme jo kengänvaihdossa, jonka jälkeen alkoi pyöräily kohti melonnan lähtöä. Päätimme tosiaan mennä kisan ns. kaksien kenkien taktiikalla eli pyöräilimme lukkiksilla, joista kyllä on ja oli hyötyä suurinpiirtein juuri kengänvaihtoon menneiden aikojen verran. Juoksuosuudet pääsimme kaikki menemään ilman reppuja, sillä pakollisia, aina mukana oltavia, varusteita ei ollut kuin kisan paperit ja kännykkä. Lisäksi alku- ja loppujuoksua lukuunottamatta piti pitää kypärä päässä.

Pyöräilyosuus meni vauhdikkaasti letkassa yhdellä rastipysähdyksellä. Vaikka emit-palikka oli mukana, niin rastit "leimattiin" kynällä karttaan. Melontaosuudelle siirryimme ensimmäisten joukossa.

Inkkarikanootilla melottiin sitten Reposaareen saarirastien kautta, jotka sai hake jommalla kummalla reissulla. Menomatkalla kävimme yhdessä ja paluumatkalla kolmessa saaressa. Melonta oli oikein mukavaa eikä pelkäämiämme jalkajumejakaan kanootissa tullut.

Reposaaressa oli kisan pisin suunnistus-/juoksuosuus, jonka aikana oli ensimmäinen yllätys- eli quest-rastitehtävä. Tässä piti kiertää linnakepuiston kohteita ja lopuksi etsiä emit-leimasin rannalla olevasta Santtu-hinaajasta. Varsinainen suunnistus oli helppoa, ja jalkakin nousi mukavasti. Tosin reitinvalinnat nokkos- ja vadelmapusikoiden läpi pyöräilysuccikset jalassa eivät olleet mukavimpia mahdollisia. Shortsisuunnistuksesta tulikin kisan pahimmat jälkeisvaivat, sillä jalat olivat kauttaaltaan nokkosenpistoilla ja pienillä naarmuilla.

Reposaaresta melottiin takaisin vastarannalle, jossa odotti seuraava quest-tehtävä, joka oli kisan ainoa varsinainen maastopyöräilyosuus eli pieni polkuajo metsässä opasnauhoja seuraten. Jälkeispekulaatoissa pyöräily olisi varmaankin mennyt vauhdikkaimmin krossarilla, mutta kyllä tuo takajäykkä kaksysikin ihan kelpo vehje oli.

Seuraava pyöräilyosuus meni sekin letkassa tempoessa, ja johti Kalloon, jossa oli lyhyt suunnistus, jonka tarkoituksena oli kerätä loppujuoksun rastien sijainnit mukana olleeseen tyhjään suunnistuskarttaan. Oikein hyvä tehtävä, joskin yksi rasteista oli ronskisti väärässä paikassa. Tämä kuuluu ilmeisesti multisportin henkeen, mutta noin keturalleen rastien ei pitäisi olla. Kaikki kuitenkin lopulta löytyivät ja pääsimme taas polkemaan.

Viimeisellä pyöräilyosuudella oli haettavana muutama rasti sekä viimeinen quest, joka oli hankalahko ennakkoarveluiden mukainen sukellustehtävä. Fatijärven pohjassa oli neljä pihtileimasinta, joilla piti leimata lappu. Minun piti hakea kaikki, mutta syvimpään leimasimeen en päässyt, joten Mattikin joutui uimaan. Onneksi vesi oli mukavan lämmintä ja virkistävää. Uimalasit auttoivat, vaikka näkyvyys reilun kahden metrin syvyydessä olikin heikko.

Sukelteluun meni aikaa, mutta selvitimme sen, ja polkaisimme nopeasti vaihtopaikalle, jossa kannustusjoukot meitä odottelivat. Taas nopea varusteiden vaihto ja viimeiselle suunnistukselle, jolla oli mittaa kuutisen kilometriä. Heti ensimmäinen rasti oli rankasti väärässä paikassa, mutta löytyi lopulta puoliksi tuurilla. Muut rastit löytyivät sitten paremmin, ja suurimmaksi haasteeksi tuli matka ja vauhti. Toisin sanoen aikalailla rajoilla mentiin - rankkaa oli siis, kuten tuossa vaiheessa kisaa kuuluukin olla.

Viimeiseltä suunnistusrastilta kiihdytimme maaliin, mutta meidät kuitenkin käännytettiin takaisin yllätysquestia suorittamaan. Kyseessä oli suppailu, joka suoritettiin vuorotellen. Jälkeenpäin selvisi, että järjestäjät olivat keksineet tämän rastin vauhdissa, sillä kilpasarja eteni paljon odotettua nopeammin. Ihan ok tehtävä ei siinä mitään. Alunperin suppailun piti olla vain kuntosarjan ohjelmassa.

Lopulta pääsin minäkin lautoineni takaisin rantaan, jolloin pääsimme toistamiseen loppukiriin ja maaliin. Aikamme puhallettuamme ja keräiltyämme selvisi, että olimme todella hienosti kisan kolmansia.

Tosi hyvä fiilis jäi koko kisasta. Suoritus oli kova, muttei mahdottoman kova. Kelikin suosi loistavasti. Järjestelyt pelasivat hyvin - varsinkin jos unohtaa nuo muutamat väärässä paikassa olleet rastit. Lajina multisport oli kivaa, ja jatkossa pitää ehdottomasti osallistua tämäntyyppisiin kisoihin uudestaan.

Palkintojenjakoa varten piti vielä illalla mennä kaupunkiin baariin, jossa oli mukavaa jauhaa kisasta ja muusta asiaan liittyvästä muidan kilpailijoiden kanssa. Palkinnoksi saimme komean laatikollisen proteiinipatukoita.

Kaiken kaikkiaan todella hieno kokemus ja suoritus. Yhteensä pyöräilyä tuli noin 29 kilsaa, juoksua 19 ja melonnantapaista kaksi ja puoli. Reilu viisikymmentä kilsaa edettiin siis.

prologin suunnistukseen lähdössä

sukellusrastilla

kolmen kärki palkintojenjaossa

Kesäkuu

pyöräily: 19kpl 405km 14:47
juoksu: 6kpl 52km 4:14
suunnistus: 1kpl 18km 2:08
yhteensä: 26kpl 475km 21:09

Kesäkuussa tuli urheiltua reilusti, vaikka juhannusviikolla olikin aika hiljaista. Syynä tähän oli lastenhoito ja Jukolasta palautuminen. Jukolan suoritus olikin ihan hyvä. Kilpurikin pääsi vihdoin kelien parannuttua ajoon. Aika paljon sen selässä tulikin vietettyä. Mukavaa menoa. Lisäksi kävin toki juoksemassa, mutta kuukauden ykköslajina oli pyöräily.

Heinäkuussa homma jatkuu loman alkuun saakka samalla sykkeellä. Lomalla sitten harvemmin ja pidempiä lenkkejä. Heinäkuussa osallistun pikkuveljen kanssa Porin Raasto -nimiseen multisport-kisaan, jota odotamme innolla. Noviiseina mennään, mutta tavoitteena on silti suoriutua kunnialla koko kilpasarjan radasta. Muita tapahtumia ovat sitten Jazz-hölkkä sekä heti elokuun ekana päivä oleva Jämi84. Lisäksi osallistun Kalevan kisoihin - toimitsijana toki vain.

Jukolan viesti

Edellisen kerran olin osallistunut Jukolaan vuonna 2008, jonka jälkeen kiinnostus tähän megatapahtumaan lopahti. Toki siellä tapahtuneella luokattomalla suorituksellakin oli varmasti osuutensa asiaan. Nyt Jukola järjestettiin tutuissa maisemissa Paimiossa, ja päätin jo hyvissä ajoin, että sinne lähden. Osuudekseni halusin kolmosen, sillä se oli tällä kertaa kilpailun pisin (15,8 km) ja sopi muutenkin hyvin aikatauluhin, sillä saatoin käväistä metsässä lasten nukkuessa. Majoituspaikka järjestyi mahtavasti kavereiden talosta, joka sijaitsee hyvin lähellä kisakeskusta.

Päivällä kävin lasten kanssa aistimassa valtavan kilpailukeskuksen tunnelmaa. Porukkaa oli melkein liikaakin ja keli oli melkein helteinen, joten pientä ahdistuksenpoikasta meinasi pukata. Tulipahan kuitenkin nähtyä ja aistittua nykyinen Jukola.

Yöllä sitten heräsin mukavasti sisätiloista patjalta, ja hölköttelin kisakeskukseen ja siellä suoraan lähtökarsinaan. Pienen odottelun jälkeen pääsin matkaan minuuttia vaille neljä. Lähtösijoitus oli luokkaa 1400, sillä oli päättäväisesti kieltäytynyt ykkösjoukkueen paikasta vedoten vähäiseen suunnistuharjoitteluun, passiivisuuteen seuratoiminnassa ja sen semmoiseen. Lähtösjoitus tarkoitti mm. sitä, että lamppua ei tarvinnut ja urat olivat selkeät sekä porukkaa tulisi reilusti selkä edellä vastaan. Onneksi mukava maasto tarjosi kohtuullisesti ohitustilaa.

Puomilla sain vanhan vinkin ottaa ykkösväli varmasti. Näin tapahtui ja homman luonne tuli heti selväksi: yli tuhat jo reittiä edennyttä ukkoa oli tallannut urat siihen kuntoon, että homma oli vähintäänkin puolet matkasta pelkkää maastojuoksua. Toki välillä piti suunnistaakin.

Alkumatka meni mukavasti ilman isompia mokia. Sitten puolenvälin pitkällä välillä keskittyminen herpaantui, ja otin kehnon reitinvalinnan: lähdin kiertämään mäkeä vasemmalta, vaikka tällä kertaa olisi pitänyt painaa suoraan. Kierrolla tulin yllättäen väärälle rastille, joka hämäsi niin, että käännyin takaisin, sillä jotenkin kuvittelin olevani ohi varsinaisen kohteeni. Onneksi tulin pian järkiini ja jatkoin matkaa päätyen lopulta taas kartalle ja rastille.

Toinen isompi moka tuli hieman myöhemmin, kun lyhyehköllä välillä lähdin perinteiset 45 astetta väärään suuntaan. Siinäkin tuhraantui minuutteja. Optimisuorituksella olisin varmasti päässyt koko matkan aavistuksen alle kahteen tuntiin, mutta nykyisellä suunnistustaustalla pitää kyllä olla tähänkin suoritukseen tyytyväinen. Maalissa sijoitus parani melkein kolmesataa pykälää. Osuussijoitukseksi tuli 353, mistä olen miltei iloinen.

Maasto ja reitti olivat hyvät ja muutenkin varsinainen suunnistus oli mukavaa. Kisakeskus ja tapahtuman koko olivat ehkä vähän ahdistavankin isot, mutta eiköhän tästä reissusta reilusti plussalle tuli jäätyä. Ehkä vielä joskus taas.

Suunnistuksen mallia...

Pummaamisen mallia...

Toukokuu

juoksu: 10kpl 106km 9:10
pyöräily: 8kpl 140km 6:30
suunnistus: 1kpl 7km 0:42
yhteensä: 19kpl 253km 16:22

Toukokuussa tuli vietettyä aika paljon aikaa juoksulenkeillä, mihin oli syynä Helsinki City Run -puolimaraton. Tämä reissu menikin hyvin, vaikkei puolitoista tuntia aivan alittunutkaan. Syytän hidasta reittiä, Kevään jalkavaivat huomioon ottaen oikein hyvä suoritus silti. Maastofillarillakin pääsin jonkin verran liikkumaan, ja etenkin Yyterin keikka oli oikein hieno. Samalla reissulla tuli avattua suunnistuskausikin ihan ok menestyksellä.

Oikein hyvää tekemistä siis toukokuussa. Kesäkuussa voisi pikkuhiljaa avata kilpurikauden ja sitten tietysti ohjelmassa on Jukolan viesti.

Helsinki City Run

Lähdimme aamulla hyvissä ajoin ajelemaan kohti pääkaupunkia. Perillä auton sai yllättävän hyvään parkkiin, jonka jälkeen kävimme noutamassa numerolaput ynnä muut tilpehöörit. Sen jälkeen siirryimme takaisin autolle lounaseväitä nauttimaan. Reilu tuntia ennen lähtöäni menimme kisakeskuksen kautta stadionille tunnelmaa aistimaan sekä vaihtamaan varusteet.

Keli oli viileä, mutta aurinko paistoi ja lämmitti ajoittain. Hetken arpomisen jälkeen päätin juosta lyhyissä, mikä olikin täysin oikea ratkaisu. Ennen lähtöäkään ei palellut, sillä porukka lämmitti mukavasti. Kovin hyvää lämmittelyä ei oikein ehtinyt/viitsinyt/pystynyt tehdä.

Ajattelin päätyväni kolmensadan sakkiin, joten tungin parhaani mukaan lähelle lähtölinjaa. Lähdön jälkeen ruuhka hellitti yllättävän nopeaan, ja meno vakiintui. Vauhti oli kohtuullisen hyvä ja tasainen. Pidin vauhdin mukavuustasolla, sillä en halunnut puolentoista tunnin kärsimystä vaan mukavan, kovan juoksun. Tämä vauhti oli tällä kertaa tällä reitillä 4:15-4:20, mikä oli kyllä ihan odotusten mukainen. Muiden juoksijoiden kanssa piti olla tarkkana, mutta toisaalta muilta sai hyvää vetoapua. Yksin ei todellakaan tarvinnut painella.

Juoksu sujui koko matkan hyvin ja ongelmitta. Tarjottu urheilujuoma (Maxim) ei oikein tippunut, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ollut. Onneksi ei ollut kuuma, joten nesteen tarve oli vähäisempi. Viimeiset kolme kilometriä olivat jo hyvinkin raskaita, ja etenkin loppunousut tuntuivat, vaikka nousuissa vahvoilla taas olinkin. Olympiastadionille oli komia kurvata, ja maalissa tuntui kyllä hyvältä vaikkei tavoitteena ollut puolentoista tunnin alitus aivan toteutunutkaan. Ehkä nopeammalla reitillä se olisi mennyt, ehkä ei. Joka tapauksessa reitti oli kyllä ihan hieno.

Suorituksena puolikas ei ole kovin hirmuinen, vaikka ihan kunnolla maalissa väsyttikin. Palautuminen menee kuitenkin nopeasti varsinkin kun paikatkin kestivät moitteetta. Kipeillyt jalkakaan ei vaivannut ollenkaan.

Odotettu suurjuoksutapahtuma oli odotusten mukainen. Järjestelyt, tulospalvelu, ynnä muut pelasivat moitteetta eikä 11 tuhatta juoksijaa aiheuttanut missään ainakaan itseä haitanneita ruuhkia. Kokemus oli hieno eli ehkä tämäntyyliseen tapahtumaan voi vastaisuudessakin osallistua.

Huhtikuu

hiihto: 4kpl 98km 8:43
juoksu: 9kpl 85km 7:32
pyöräily: 8kpl 155km 6:37
yhteensä: 21kpl 338km 22:52

Huhtikuun alussa vielä hiihdeltiin muutama päivä Lapissa, jonka jälkeen alkoi valmistautuminen HCR-puolimaratonille. Jalka kesti harjoittelua, joten ihan mukavasti tuli juostua. Ohjelmaan mahtui pitkää, kovaa ja rauhallista lenkkiä, kuten asiaan kuuluukin. Jonkin verran pääsin maasturiakin ulkoiluttamaan, mutta enemmät pyöräilyt antavat odottaa itseään.

Toukokuussa on siis HCR eli juoksua tulee siihen mennessä reiluhkosti. Sen jälkeen sitten pyörien päälle ja juoksut vähemmälle.

Loma Saariselällä

Jo perinteinen Lappi-viikko koitti pääsiäisviikolla, kun matkustimme Saariselälle jo tuttuun mökkiin. Puitteet mukavalle viikolle olivat mainiot, ja mainio lomasta tulikin. Saariselän latuverkosto on mahtava ja hyvin hoidettu. Hiihdon lisäksi mukana olivat lasketteluvälineet (suoraan 90-luvulta), ja mäessä kävimmekin vanhempien lasten kanssa kahdesti.

Keli oli talvinen, ja melkein joka päivä satoi lisää lunta. Vettä ei sentään tullut, vaikka lämpötila nollan molemmin puolin koko ajan sahasikin. Zero-sukset olivat toimivat, joten mukana olleet pitopertsat jäivät käyttämättä. Enemmän tuli toki luisteltua, sillä juoksussa kipeytynyt jalka vihoitteli jonkin verran pertsaa potkiessa.

Lapsetkin ovat jo kovia hiihtäjiä, joten ahkiota ei tarvinnut enää edes harkita. Toki vauhti on vielä hiljainen, mutta mukava ulkoilu ja yhdessäolo korvaavat sen - kahvilataukoja unohtamatta. Itse en tällä kertaa intoutunut kovin pitkiin lenkkeihin; etenkään kun uuden lumen vuoksi luisto ei ollut keväisen liukas vaan enemmänkin alkutalvisen nihkeä. Muutama kimppalenkki tuli tehtyä, ja nehän olivat kivoja.

Kilsoja kertyi tällä kertaa 176, mikä on oikein hyvä määrä. Lisäksi lasten kanssa tuli paineltua tilastoimattomasti varmaan parinkymmenen kilsan verran. Koko lyhyen hiihtokauden saldoksi tuli täten 585, mikä on mainiosti.

Maaliskuu

hiihto: 5kpl 166km 12:17
juoksu: 5kpl 35km 3:20
pyöräily: 2kpl 46km 3:04
yhteensä: 12kpl 247km 18:41

Maaliskuu alkoi Pirkan hiihdolla, jonka jälkeen sukset jäivät odottelemaan pääsiäisviikkoa ja Saariselkää. Hiihtoa siis tuli kuukauteen aika mukavasti. Pirkan jälkeen juoksin jonkun verran, mutta vähän yllättäen vanha jalka(pöytä)vaiva harmittavasti uusiutui, ja juoksu jäi loppukuuksi siihen.

Uusi fillari eli luvattu 29-jäykkäperä saapui Saksasta kuun puolivälin jälkeen. Testilenkkien perusteella mainio hankinta. Pyöräkalusto-sivulla lisää juttua. Valitettavasti aika ei oikein (taaskaan) riittänyt enempään pyöräilemiseen. Toivon mukaan jatkossa riittää, sillä kelit paranevat ja pyöräily on kalustosta riippumatta kivaa.

Juoksua pitää taas kokeilla, sillä HCR lähestyy.

Uusi mittari: Polar M400

Jonkin aikaa oli jo tehnyt mieli uutta sykemittaria. Vanha, vuoden 2007 lopulla hankittu, Forerunner 305 kyllä palveli ja palvelee tarvittaessa edelleen moitteetta. Halusin kuitenkin siromman laitteen ja paremman mahdollisuuden lukea harjoituksia mobiililaitteilla ja tietokoneella. Hyvästä ja tarkasta gps- ja sykkeenmittauksesta en halunnut tinkiä. Lisäksi nykyään lähes kaikista uusista laitteista löytyvä aktiivisuusmittaus kiinnosti.

Viime syksynä julkaistu Polarin M400 herätti heti suurta kiinnostusta. Kohtuuhintainen laite, joka sisältää kaiken tarvittavan. Lisäksi lataus ja synkronointi tapahtuu tosi kätevästi tavallisen mikro-usbin kanssa. Synkronointi onnistuu toki myös vielä kätevämmin bluetooth smarttia osaavalla alylaitteella.

Helmikuun alussa noudin sitten omani paikallisesta Prismasta(?!). Ensimmäisillä lenkeillä käytin vanhaa ja uutta mittaria rinnakkain todetakseni, että molempien tarkkuus sykkeen- ja matkanmittauksessa on samaa luokkaa. Polar on ehkä aavistuksen jäljessä gps:nsä kanssa, mutta kun malttaa hakea satelliitit rauhassa, niin ongelmia ei tule. Aika pian sitten siirryinkin vain Polarin käyttäjäksi.

Polarin Flow -palvelua on moitittu, mutta itse en näe siinä juuri ongelmaa - en nettiversiossa enkä Android- tai iOS-versioissa. Toki siirrän harjoitukset edelleen normaalisti Sporttracksiin. (Tämä ei muuten silloin vielä onnistunut kun Flow-palvelu avattiin.) Voimaharjoitukset ja vastaavat jäävät vain Flow'hun.

Aktiivisuusmittauksen vuoksi laitetta tulee käytettyä koko ajan. Vehje valittaa, jos on liian pitkän ajan paikoillaan, joten ainakin sitä kautta se hieman lisää arkiaktiivisuutta. Muutenkin on mielenkiintoista katsella heilumistaan jälkikäteen. Asetin aktiivisuustvoitteen keskitasolle, ja se täyttyy suht helposti, jos urheilee. Normaalitoiminnassa olen päässyt tavoitteeseen ehkä pari kertaa. Normityöpäivänä ei mitään saumaa ilman lenkkiä. Aktiivisuusmittauksen lisäksi laite määrittää unen keston ja vieläpä jakaa unen levolliseen ja levottomaan uneen. Harmittavasti vain unitilastoja ei näe mistään muuten kuin päiväkohtaisesti.

Ihan mainio hankinta ja laite!

Pirkan hiihto

Vähän kauhullakin odotettu tapahtuma koitti vihdoin. Kauhua odottamiseen aiheutti lähinnä kelit, jotka ovat olleet nyt pitkään plussan puolella. Laadukasta reittiä ei siis tälläkään kerralla ollut odotettavissa. Siirtyminen lähtöön meni kuitenkin mukavasti ja karsinassa odotti innolla matkan alkamista. Tykinlaukausten jälkeen reissu alkoi pikkuhiljaa ruuhkissa lykkien.

Luottamus omaan menoon oli vahva, sillä alla oli kohtuulliset 320 hiihtokilometriä. Sohjoinen keli jännitti, mutta onneksi alkumatkasta latu oli kohtuullinen sekä kunnoltaan että luistoltaan. Mitään ns. normaalia luisteluvauhtia ei kyllä tarvinnut painella, vaan keskivauhti painui ensimmäiselläkin puolikkaalla yli neljän minuutin. Osaltaan vauhtia hidastivat ruuhkat, osaltaan tahmea ja loskainen keli.

Hidas keli aiheutti sen, etten ihan ehtinyt puoli-Pirkan hiihtäjien alta pois, vaan kaikki puolikkaan sunnuntailuistelijat tulivat ohitettavikseni. Tämä taas hidasti matkantekoa entisestään. Toisaalta eipä tarvinnut painella edes omaa vauhtia, vaan etenkin ylämäissä tuli huilailtua ankkaluistelun merkeissä. Sama meininki siis mitä kaksi vuotta sitten puolikkaalla. Vaikka päätin, etten riehuisi muita ohitellen, niin aika-ajoin luonto petti ja piti rynniä ohi. Tähän tietty kului voimia, mutta pääsipähän ainakin välillä hiihtämään omaa hiihtoa.

Matkan edetessä aloin jo vähän odotella väsyä, joka alkoi vasta joskus seitsemän kympin jälkeen. Viimeinen kymppi oli jo aika raskas, mutta sen jaksoi painaa sisulla. Maalissa olo oli melko voipunut ja tyytyväinen. Suoritus oli ihan hyvä, vaikkei aika mikään ihmeellinen ollutkaan. Keli, latu ja välineet huomioiden aika oli kyllä vähintäänkin kelvollinen. Eipä ole tällaiseen keliin sopivaa kapulaa varastossa - voiteista nyt puhumattakaan.

Reitillä huolto pelasi ja latu oli olosuhteisiin nähden kelvollinen. Täyden Pirkan reittikin peittoaa puolikkaan. Huoltoja tuli hyödynnettyä täydellä rahalla, mistä johtuen tuli ohiteltua samoja kanssahiihtäjiä useaan kertaan - kaikki kun eivät huoltopisteillä paljoa viihtyneet. Suunnitelman mukaan Kyröskoskella söin lihasoppaa ja muilla paikoilla suurin piirtein kaikkea mitä oli tarjolla. Puolikkaasta poiketen kävelyosuus tuli todellakin käveltyä.

Suorituksen jälkeen on kyllä hyvä olo. Ehkä sitä Pirkkaan tulee vielä lähdettyä - ja ehdottomasti täydelle matkalle. Toivotaan silloin parempaa keliä. Juttelin maalissa erään kymmenkertaisen suorittajan kanssa, joka kertoi oman ennätyksensä olevan lähes puolitoista tuntia hänen tämän kertaista aikaansa parempi. Väittäisin, että tunnin aikaparannus on hyvissä olosuhteissa varsin realistinen tavoite. Eli seuraavaksi alle viiden ja puolen tunnin!

Vaan nyt katse uusiin haasteisiin ja kuukauden päähän Saariselälle, sillä etelän hiihtokausi taitaa tältä talvelta olla tässä.

Helmikuu

hiihto: 15kpl 231km 15:23
juoksu: 4kpl 26km 2:38
pyöräily: 1kpl 14km 1:19
yhteensä: 19kpl 271km 19:20

Kuten laulussakin sanotaan, niin "helmikuu on hiihtokuu". Käytännössä kaikki harjoitukset tuli tehtyä suksilla, ja juoksemaan tai pyöräilemään menin vain olosuhteiden pakosta. Ei noissa parissa juoksulenkissä tai siinä ainoassa puksuttelussa toki mitään vikaa ollut. Hiihtoa puolsi tietenkin kelit, jotka olivat kohtuulliset sekä tietenkin Jämin ja Pirkan hiihdot, joihin piti harjoitella.

Vaikkeivat hiihtopaanat juuri koskaan missään unelmakunnossa olleet, niin silti hiihto oli (ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) mukavaa. Porinmetsän ja Kirkkokallion ladut tulivat tutuiksi. Lisäksi tuli kierrettyä Torpankorpea sekä tehtyä muutaman päivän hiihtoloma pikku-Lappiin eli Virttaalle Harjureitin maisemiin. Alkukuun harrastin Jämi42:n vuoksi perinteistä ja loppukuun Pirkkaa silmällä pitäen vapaata.

Kalustorintamalla on myös tapahtunut. Krossari siirtyi uuteen kotiin, joten nyt on käynnissä uuden fillarin hankintaprosessi. Jo kauan on ollut selvää, että kyseinen pyörä tulee olemaan 29-tuumainen jäykkäperämaasturi. Hyvin suurella todennäköisyydellä tilaan fillarin suoraan Saksasta. Pyörähankinnasta varmasti tulevaisuudessa lisää. Muita hankintoja ovat olleet Jämiltä impulssiostona mukaan tarttuneet Sarva D'Vil nastalenkkarit sekä uusi sykemittari; Polar M400, josta on suunnitteilla erillinen blogipostaus.

Etelän talvi alkaa olla ohitse, joten maaliskuussa keskitytään juoksuun sekä kelien salliessa pyöräilyyn. Ja tietty loppukuusta koittaa hiihtoviikko Saariselällä.

Jämi42

Kisa-aamu koitti viimein. Keli oli ennustusten mukainen eli yöllä oli vähän satanut lunta ja päivällä satoi aavistuksen tihkua. Otin suunnitelman mukaisesti mukaan molemmat sukset, joihin olin vetänyt edellisenä iltana tuoreet luistot. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten oli aikaa suksitestaukseen. Pienen arvonnan jälkeen päätin jättää teippisukset autoon eli nollakeliin sopivasti lähdin reitille zeroilla. Vähän valinta epäilytti, mutta osoittautui matkan aikana hyväksi. Eli suksella en juuri antanut muille tasoitusta.

Startti sujui hyvin ilman kummempia kommelluksia ja matka lähti hyvin käyntiin. Latu oli ok liukas, joten vauhti oli mukavasti alle neljä minuuttia kilsa. Ennakko-odotusten mukaisesti tasatyönnöllä mentiin. Ensimmäisellä puoliskolla väkeä riitti eikä yksin tarvinnut lykkiä. Kummasti sitten Jämillä käynnin jälkeen väki kaikkosi. Aika paljon näytti porukoilla olevan pitohuolia. Toisaalta taas kärki ei ollut pitoa edes vaivautunut laittamaan.

Oma hiihto sujui oikein mukavasti ja aika pian oli selvää, että kolmen tunnin alitus tulisi onnistumaan. Tasatyöntöä olisi toki pitänyt treenata paljon enemmän, mutta kun nämä hiihtokelit olivat mitä olivat. Hyvä että edes tämänkin verran pääsi laduille.

Toisen puoliskon aikana alkoi matka jo painaa ja myös vanha kyynärpäävaiva tuntui, muttei mitenkään haittaavasti. Yllätys oli kuitenkin iso, sillä toiseen puoliskoon meni sama aika kuin tasaiseen ensimmäiseen. Eli sen minkä ylämäissä hävisi sai alamäissä hyvin kiinni. Maalissa oli aika hyvin kaiken antanut olo, kuten tämänluonteisessa tapahtumassa kuuluu ollakin.

Tulokseen olen oikein tyytyväinen. Myös tapahtuma oli taas kerran hyvä. Latu ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta siihen on keleillä suuri osuus. Kyllähän siinä ihan ok hiihteli. Maalissa oli sauna ja hyvä ruoka, joten ei auta valittaa. Mukava päivä.

Tammikuu

pyöräily: 2kpl 244km 9:37
juoksu: 9kpl 70km 6:18
hiihto: 6kpl 89km 6:16
yhteensä: 17kpl 403km 22:11

Tammikuu alkoi ryminällä Rööriajon merkeissä. Siitä homma jatkui hyvinkin juoksupainotteisesti - kelit kun olivat mitä olivat. Yhden ihan kivan puksuttelulenkin kävin lähimetsässä heitämässä. Juoksu on ollut ihan mukavaa, vaikka välillä onkin tullut nastoja ikävä. Hieman olen panostanut myös vauhtiin, ja sitä onkin liukkaudesta huolimatta löytynyt jo jonkin verran.

Hiihtokausi päästiin avaamaan vihdoin kuun loppupuolella, kun vain maltoin mennä Porinmetsän tekoladuille. Ladut olivatkin kelpo kunnossa, joten hiihtoharjoittelu kohti Jämi42:sta saattoi alkaa. Kun vielä paikalliset ladutkin olivat hiihtokunnossa, niin ei voi valittaa. Paitsi tökkimisestä, jonka aiheutti uusi, märkä lumi. Pertsaan on siis panostettu, vaikka luistelemassakin olen ollut. Jämin keikka näyttää nyt hyvältä, ja hyvällä kelillä (ja suksella) pääsen varmasti matkan alle kolmeen tuntiin. Ja kyllä se Pirkkakin jo mielessä siintelee, vaikka sinne mennäänkin vähän enemmän retkeilymeiningillä.

Tammikuussa on myös harrastettu tipatonta ja sokeritonta eloa ja niihin liittyen painonlaskua. Massaa on lähtenyt nelisen kiloa, ja projekti jatkuu helmikuussa - sokerittomasta kyllä vähän jo tingitään. Muut painonlaskumetodit ovat olleet perinteiset eli pienemmät ruoka-annokset, leipämäärän leikkaus, runsas vedenjuonti sekä (hyvinkin) maltilliset iltapalat.

Kalustorintamalle tilasin meille uuden henkilövaa'an tai oikeammin kehonkoostumusmittarin. Lisäksi olen nyt laittanut krossarin myyntiin ja helmikuussa ostanen uuden sykemittarin. Niistä ehkä tulevaisuudessa enemmän.

Röret Runt 2015

Tämän vuoden Rööriajoon menin aavistuksen eri meningillä kuin viime vuonna: ensinnäkin tiesin kunnon heikommaksi, toiseksi Uuteenkaupunkiin oli pidempi ajomatka ja kolmanneksi meillä oli vieraita, minkä vuoksi pyrin kotiutumaan ennen niiden nukkumaanmenoa. Vielä kun edellisen viikon unet olivat jääneet luvattoman huonoiksi ja vähiin, niin olin aika varma, etten ajaisi täyttä matkaa.

Ajo lähti liikkeelle vähän takellellen, ja ensimmäinen 50 kierroksen pätkä oli aika raskas. Huolto onneksi pelasi tänäkin vuonna loistavasti, ja toinen pätkä lähtikin kulkemaan paljon paremmin. Sitten alkoivat kuitenkin ongelmat, sillä jotenkin meno tuntui raskaalta, ja kierroksella 89 joku sitten huomautti, että takakiekkoni oli aika kiero. Ei muuta kuin huoltoon toteamaan, että yksi pinna oli katkennut. En tiedä missä vaiheessa vaurio oli tapahtunut, mutta sillä kiekolla ei enää ajettaisi kierrostakaan. Onnekseni sain aika nopeaan lainakiekon alle (Suurkiitos Jamielle ja kanata.fi:lle!), ja matka saattoi jatkua.

Uusi kiekko toimi mainiosti ja kulkukin parani. Seuraavaksi ajoinkin sitten 150 kierrokseen asti, jonka jälkeen pidin lihasoppatauon. Tässä vaiheessa päätin, että tänään Rööri  kierrettäisiin 225 kertaa, joten vielä oli edessä 40 ja 35 kierroksen pätkät. Niistä ensimmäinen meni suhteellisen vauhdikkaasti ja helposti. Jälkimmäsen jälkipuoliskolla alkoi sitten väsyttää. Eli ehkä kun tietää lopun olevan lähellä, niin silloin jalatkin päättävät lopettaa jaksamisen.

Nyt ei aika, nappa ja kunto riittäneet täyteen matkaan, mutta yhtään en ole siitä harmissani. Paikat ovat ihan kunnossa, joskin väsyneitä. Pieniä ongelmia lukuunottamatta reissu oli oikein onnistunut. Varmaankin olisin pystynyt täyden matkan ajamaan, mutta siinä tapauksessa kotiinpaluu olisi ollut aika jännää. Nyt kotimatka meni mukavasti, vaikka kerran pitikin pysähtyä paikkoja oikomaan.

Kuten viimeksikin, niin putki tuli tutuksi: ohitteluja lukuunottamatta kierros ajettiin aina samoin. Tänäkään vuonna en kovin paljoa peesissä viihtynyt, vaikka nyt kyllä huomasin sen hieman  menoa helpottavan.

Hieno tapahtuma. Jos vaikka ensi vuonna taas paremmalla onnella ja kunnolla.