Kuulin tästä paikallisesta multisport-kisasta työpaikan ukkojumpassa, ja heti syttyi orastava kiinnostus osallistumiseen. Pyysin Matin kaveriksi, joka lievistä jalkavaivoista huolimatta innostui myös. Ihmeempää treeniä emme harrastaneet, vaan lähdimme koitokseen avoimin mielin. MInä annoin tasoitusta juoksuvauhdissa ja Matti pyöräilyvauhdissa. Matti puoliammattilaisena suunnistajana sai hoitaakseen suunnistuksen, jota kisassa oli melko reilusti.
Homma alkoi reittiohjeiden noutamisella ja reitin suunnittelulla sekä tavaroiden viemisellä vaihtoalueelle, jonka jälkeen kisa alkoi lyhyellä suunnistusprologilla. Alku meni hyvin ja pian olimme jo kengänvaihdossa, jonka jälkeen alkoi pyöräily kohti melonnan lähtöä. Päätimme tosiaan mennä kisan ns. kaksien kenkien taktiikalla eli pyöräilimme lukkiksilla, joista kyllä on ja oli hyötyä suurinpiirtein juuri kengänvaihtoon menneiden aikojen verran. Juoksuosuudet pääsimme kaikki menemään ilman reppuja, sillä pakollisia, aina mukana oltavia, varusteita ei ollut kuin kisan paperit ja kännykkä. Lisäksi alku- ja loppujuoksua lukuunottamatta piti pitää kypärä päässä.
Pyöräilyosuus meni vauhdikkaasti letkassa yhdellä rastipysähdyksellä. Vaikka emit-palikka oli mukana, niin rastit "leimattiin" kynällä karttaan. Melontaosuudelle siirryimme ensimmäisten joukossa.
Inkkarikanootilla melottiin sitten Reposaareen saarirastien kautta, jotka sai hake jommalla kummalla reissulla. Menomatkalla kävimme yhdessä ja paluumatkalla kolmessa saaressa. Melonta oli oikein mukavaa eikä pelkäämiämme jalkajumejakaan kanootissa tullut.
Reposaaressa oli kisan pisin suunnistus-/juoksuosuus, jonka aikana oli ensimmäinen yllätys- eli quest-rastitehtävä. Tässä piti kiertää linnakepuiston kohteita ja lopuksi etsiä emit-leimasin rannalla olevasta Santtu-hinaajasta. Varsinainen suunnistus oli helppoa, ja jalkakin nousi mukavasti. Tosin reitinvalinnat nokkos- ja vadelmapusikoiden läpi pyöräilysuccikset jalassa eivät olleet mukavimpia mahdollisia. Shortsisuunnistuksesta tulikin kisan pahimmat jälkeisvaivat, sillä jalat olivat kauttaaltaan nokkosenpistoilla ja pienillä naarmuilla.
Reposaaresta melottiin takaisin vastarannalle, jossa odotti seuraava quest-tehtävä, joka oli kisan ainoa varsinainen maastopyöräilyosuus eli pieni polkuajo metsässä opasnauhoja seuraten. Jälkeispekulaatoissa pyöräily olisi varmaankin mennyt vauhdikkaimmin krossarilla, mutta kyllä tuo takajäykkä kaksysikin ihan kelpo vehje oli.
Seuraava pyöräilyosuus meni sekin letkassa tempoessa, ja johti Kalloon, jossa oli lyhyt suunnistus, jonka tarkoituksena oli kerätä loppujuoksun rastien sijainnit mukana olleeseen tyhjään suunnistuskarttaan. Oikein hyvä tehtävä, joskin yksi rasteista oli ronskisti väärässä paikassa. Tämä kuuluu ilmeisesti multisportin henkeen, mutta noin keturalleen rastien ei pitäisi olla. Kaikki kuitenkin lopulta löytyivät ja pääsimme taas polkemaan.
Viimeisellä pyöräilyosuudella oli haettavana muutama rasti sekä viimeinen quest, joka oli hankalahko ennakkoarveluiden mukainen sukellustehtävä. Fatijärven pohjassa oli neljä pihtileimasinta, joilla piti leimata lappu. Minun piti hakea kaikki, mutta syvimpään leimasimeen en päässyt, joten Mattikin joutui uimaan. Onneksi vesi oli mukavan lämmintä ja virkistävää. Uimalasit auttoivat, vaikka näkyvyys reilun kahden metrin syvyydessä olikin heikko.
Sukelteluun meni aikaa, mutta selvitimme sen, ja polkaisimme nopeasti vaihtopaikalle, jossa kannustusjoukot meitä odottelivat. Taas nopea varusteiden vaihto ja viimeiselle suunnistukselle, jolla oli mittaa kuutisen kilometriä. Heti ensimmäinen rasti oli rankasti väärässä paikassa, mutta löytyi lopulta puoliksi tuurilla. Muut rastit löytyivät sitten paremmin, ja suurimmaksi haasteeksi tuli matka ja vauhti. Toisin sanoen aikalailla rajoilla mentiin - rankkaa oli siis, kuten tuossa vaiheessa kisaa kuuluukin olla.
Viimeiseltä suunnistusrastilta kiihdytimme maaliin, mutta meidät kuitenkin käännytettiin takaisin yllätysquestia suorittamaan. Kyseessä oli suppailu, joka suoritettiin vuorotellen. Jälkeenpäin selvisi, että järjestäjät olivat keksineet tämän rastin vauhdissa, sillä kilpasarja eteni paljon odotettua nopeammin. Ihan ok tehtävä ei siinä mitään. Alunperin suppailun piti olla vain kuntosarjan ohjelmassa.
Lopulta pääsin minäkin lautoineni takaisin rantaan, jolloin pääsimme toistamiseen loppukiriin ja maaliin. Aikamme puhallettuamme ja keräiltyämme selvisi, että olimme todella hienosti kisan kolmansia.
Tosi hyvä fiilis jäi koko kisasta. Suoritus oli kova, muttei mahdottoman kova. Kelikin suosi loistavasti. Järjestelyt pelasivat hyvin - varsinkin jos unohtaa nuo muutamat väärässä paikassa olleet rastit. Lajina multisport oli kivaa, ja jatkossa pitää ehdottomasti osallistua tämäntyyppisiin kisoihin uudestaan.
Palkintojenjakoa varten piti vielä illalla mennä kaupunkiin baariin, jossa oli mukavaa jauhaa kisasta ja muusta asiaan liittyvästä muidan kilpailijoiden kanssa. Palkinnoksi saimme komean laatikollisen proteiinipatukoita.
Kaiken kaikkiaan todella hieno kokemus ja suoritus. Yhteensä pyöräilyä tuli noin 29 kilsaa, juoksua 19 ja melonnantapaista kaksi ja puoli. Reilu viisikymmentä kilsaa edettiin siis.
 |
| prologin suunnistukseen lähdössä |
 |
| sukellusrastilla |
 |
| kolmen kärki palkintojenjaossa |
