Puksun myynnin myötä läskipyöräkuume nousi pikkuhiljaa sellaisiin mittoihin, että asialle oli lopulta tehtävä jotakin. Ja sitten kun Kettukauppa (Foxcomp) laski kauan haaveilemani kuituisen Beargreasen hintaa, niin asiaa ei sitten tarvinnut kovin kauaa enää miettiä. Uudessa Karhunrasvassa on 27,5-tuumaiset kiekot perinteisten 26-tuumaisten läskikiekkojen sijaan. Runkoon sopii myös edellämainittujen lisäksi 29-tuumaiset (plussa)kiekot. Nimensä mukaisesti vaihteisto on Shimanoa, mutta jarrut ovat kuitenkin Srammit. Muutenkin osat ovat ihan perustavaraa, jotka tosin ovat kiinni tosi hienossa hiilikuiturungossa. Näppituntumalta painoa on suurin piirtein saman verran kuin normimaastopyörälläni.
Kauan haaveilemani 29-tuumainen jäykkäperämaasturi saapui edellisen jäykkäperämaasturin tapaan Bike-Discountista. Talonmerkki Radon osoittautui pitkien vertailujen ja surffailujen perusteella parhaaksi vaihtoehdoksi. Bonuksena se oli vaihtoehdoista edullisin. Osat ovat tonniluokan jäykkisten peruskauraa: keulalla joustaa tangosta käsin lukittava Rokkarin Reba, jarrut ovat Shimanon Deoret, voimansiirto on sekalaista mutta toimivaa isoa ässää. Kammet ovat budjettisyistä kolmella rattaalla. Kiekot ovat Mavicin perusperus Crossonet. Kuvassa pyörässä on muuten myös kiinni mainio AssSaver takalokarintapainen. Pyörän massa lienee jossain 12 kilon hujakoilla. Sittemmin olen riisunut etuvaihtajan pois ja korvannut eturattaat yhdellä ovaalirattaalla. Lisäksi heikosti toiminut keulan etälukitussysteemi sai luvan lähteä.
Kolarissa rikkoutuneen Orbea Orcan tilalle valikoitui ensin Gir's G-Sprint, joka on niittänyt mainetta Fillari-lehden testeissä, ja jonka hinta-laatusuhteen pitäisi olla erinomainen. Lopulta kuitenkin ilmeni, ettei minulle tilattua runkokokoa ole edes olemassa, joten runkomalli vaihtui samaan hintaan saman valmistajan parempaan malliin eli G-Star ässään. Osasarja on Sram Red DuraAcen ketjuilla ja takapakalla (12-23). Kompaktikammissa pyörivät 39/50-piikkiset rattaat. Kiekot ovat jo Miekkavalaasta tutut DuraAcen matalaprofiiliset avomallit. Ohjaamo on Zippin ja Gir'sin integroidussa tolpassa keikkuu Prologon Nago. Painoa fillarilla on ajokunnossa varmaan aika tarkkaan seitsemän kiloa.
Edellisiä kulkineita (poistumisjärjestyksessä)
Surly Pugsley (2011) - myyty hyvin palvelleena
Poison Opium (2010) - myyty hyvin palvelleena
Giant Trance X3 (2011) - myyty vajaakäyttöisenä pois toivon mukaan parempaan talliin
Sinkulacitymaasturi (2009) - itse kirpparifillariin rakenneltu - jäi "perinnöksi" yliopistolle
Orbea Orca TDE (2009) - romuttui mopoautokolarissa
Specialized Tricross Comp (2008) - myyty hieman epäsopivana (liian isona) pois
Nishiki Olympic 14 (1994) - myyty uudempien fillareiden tieltä
Cube LTD 3 (2006) - varastettu
kaksi Tunturin hybridiä - toinen pöllitty ja toinen myyty
(kuvien laaduttomuutta pahoitellaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti