Tammikuu

pyöräily: 2kpl 244km 9:37
juoksu: 9kpl 70km 6:18
hiihto: 6kpl 89km 6:16
yhteensä: 17kpl 403km 22:11

Tammikuu alkoi ryminällä Rööriajon merkeissä. Siitä homma jatkui hyvinkin juoksupainotteisesti - kelit kun olivat mitä olivat. Yhden ihan kivan puksuttelulenkin kävin lähimetsässä heitämässä. Juoksu on ollut ihan mukavaa, vaikka välillä onkin tullut nastoja ikävä. Hieman olen panostanut myös vauhtiin, ja sitä onkin liukkaudesta huolimatta löytynyt jo jonkin verran.

Hiihtokausi päästiin avaamaan vihdoin kuun loppupuolella, kun vain maltoin mennä Porinmetsän tekoladuille. Ladut olivatkin kelpo kunnossa, joten hiihtoharjoittelu kohti Jämi42:sta saattoi alkaa. Kun vielä paikalliset ladutkin olivat hiihtokunnossa, niin ei voi valittaa. Paitsi tökkimisestä, jonka aiheutti uusi, märkä lumi. Pertsaan on siis panostettu, vaikka luistelemassakin olen ollut. Jämin keikka näyttää nyt hyvältä, ja hyvällä kelillä (ja suksella) pääsen varmasti matkan alle kolmeen tuntiin. Ja kyllä se Pirkkakin jo mielessä siintelee, vaikka sinne mennäänkin vähän enemmän retkeilymeiningillä.

Tammikuussa on myös harrastettu tipatonta ja sokeritonta eloa ja niihin liittyen painonlaskua. Massaa on lähtenyt nelisen kiloa, ja projekti jatkuu helmikuussa - sokerittomasta kyllä vähän jo tingitään. Muut painonlaskumetodit ovat olleet perinteiset eli pienemmät ruoka-annokset, leipämäärän leikkaus, runsas vedenjuonti sekä (hyvinkin) maltilliset iltapalat.

Kalustorintamalle tilasin meille uuden henkilövaa'an tai oikeammin kehonkoostumusmittarin. Lisäksi olen nyt laittanut krossarin myyntiin ja helmikuussa ostanen uuden sykemittarin. Niistä ehkä tulevaisuudessa enemmän.

Röret Runt 2015

Tämän vuoden Rööriajoon menin aavistuksen eri meningillä kuin viime vuonna: ensinnäkin tiesin kunnon heikommaksi, toiseksi Uuteenkaupunkiin oli pidempi ajomatka ja kolmanneksi meillä oli vieraita, minkä vuoksi pyrin kotiutumaan ennen niiden nukkumaanmenoa. Vielä kun edellisen viikon unet olivat jääneet luvattoman huonoiksi ja vähiin, niin olin aika varma, etten ajaisi täyttä matkaa.

Ajo lähti liikkeelle vähän takellellen, ja ensimmäinen 50 kierroksen pätkä oli aika raskas. Huolto onneksi pelasi tänäkin vuonna loistavasti, ja toinen pätkä lähtikin kulkemaan paljon paremmin. Sitten alkoivat kuitenkin ongelmat, sillä jotenkin meno tuntui raskaalta, ja kierroksella 89 joku sitten huomautti, että takakiekkoni oli aika kiero. Ei muuta kuin huoltoon toteamaan, että yksi pinna oli katkennut. En tiedä missä vaiheessa vaurio oli tapahtunut, mutta sillä kiekolla ei enää ajettaisi kierrostakaan. Onnekseni sain aika nopeaan lainakiekon alle (Suurkiitos Jamielle ja kanata.fi:lle!), ja matka saattoi jatkua.

Uusi kiekko toimi mainiosti ja kulkukin parani. Seuraavaksi ajoinkin sitten 150 kierrokseen asti, jonka jälkeen pidin lihasoppatauon. Tässä vaiheessa päätin, että tänään Rööri  kierrettäisiin 225 kertaa, joten vielä oli edessä 40 ja 35 kierroksen pätkät. Niistä ensimmäinen meni suhteellisen vauhdikkaasti ja helposti. Jälkimmäsen jälkipuoliskolla alkoi sitten väsyttää. Eli ehkä kun tietää lopun olevan lähellä, niin silloin jalatkin päättävät lopettaa jaksamisen.

Nyt ei aika, nappa ja kunto riittäneet täyteen matkaan, mutta yhtään en ole siitä harmissani. Paikat ovat ihan kunnossa, joskin väsyneitä. Pieniä ongelmia lukuunottamatta reissu oli oikein onnistunut. Varmaankin olisin pystynyt täyden matkan ajamaan, mutta siinä tapauksessa kotiinpaluu olisi ollut aika jännää. Nyt kotimatka meni mukavasti, vaikka kerran pitikin pysähtyä paikkoja oikomaan.

Kuten viimeksikin, niin putki tuli tutuksi: ohitteluja lukuunottamatta kierros ajettiin aina samoin. Tänäkään vuonna en kovin paljoa peesissä viihtynyt, vaikka nyt kyllä huomasin sen hieman  menoa helpottavan.

Hieno tapahtuma. Jos vaikka ensi vuonna taas paremmalla onnella ja kunnolla.