Vuosi 2012

pyöräily: 83kpl 2035km 92h

juoksu: 40kpl 401km 37h
hiihto: 12kpl 171km 13h
suunnistus: 8kpl 66km 8h

luistelu: 2kpl 41km 2h

yhteensä: 145kpl 2714km 152h

Vuosi 2012 oli määrällisesti ja etenkin laadullisesti paljon parempi kuin pari edellistä vuotta. Tavoitteisiin en päässyt, mutta muuten olen kyllä vuoteen suhteellisen tyytyväinen. Viime vuodesta poiketen mitään vammoja ei tullut ja muutenkin olin normikunnossa. Hieman vuotta leimasivat kiire ja kurjat kelit. Kiire johtaui paljolti työpaikan vaihdosta ja siitä, että olin puolet vuodesta reissuhommissa kotikonnuilla Porissa. Toki reissutyöt mahdollistivat pidemmät lenkit, mutta vain muutamana päivänä viikossa.

Kymmenen vuoden tilastotietoa.

Mitään tosi pitkiä lenkkejä en tänäkään vuonna tehnyt, mutta kuitenkin muutaman vajaa kolmetuntisen. Luonteeltaan tekeminen oli enemmänkin urheilusta nauttimista, sillä kovia harjoituksia oli vähän. Muuutamille porukkalenkeille sain myös osallistuttua. Osallistuminen Kalevan kierroksen puolikkaalle toi ohjelmaan tapahtumiin ja kilpailuihin osallistumisia. Kierros meni ihan kohtuullisen hyvin.

Pyöräily
oli suunnitelmien mukaisesti selkeä ykköslaji. Kilometrejä tuli kuitenkin nieltyä vain melko vaatimattomat reilu 2000. Eniten tuli ajettua droppitankoisilla fillareilla, sillä ne olivat mukana Ulvilassa. Paksupyörälle tuli kuitenkin hieman enemmän tunteja kuin krossarille. Täpärin määrä jäi vaatimattomaksi. Yleisesti pyöräily oli oikein kivaa ja monipuolista.

Juoksu

tuntui tänä vuonna hyvältä. Jopa enemmänkin olisi voinut juoksennella, mutta se olisi sitten tapahtunut muiden lajien kustannuksella. Ihan en lenkki viikossa -tavoitteeseen päässyt.

Hiihto

kilometrejä tuli vähänlaisesti, sillä laduille ei vain oikein ehtinyt. Saariselän retki pelasti paljon. Ja sokerina pohjalla myös joulukuulle mahtui yksi hiihtosuoritus.

Suunnistus

suorituksia tuli yllättävän monta. Tähän oli luonnollisesti syynä Ulvilassa oleilu ja paikalliset iltarastit. Ihan mukavaa touhua oli kyllä.

Joulukuu

pyöräily: 8kpl 83km 6:05
juoksu: 2kpl 17km 1:36
hiihto: 1kpl 11km 0:48

yhteensä: 11kpl 111km 8:29

Joulukuun alusta alkaen työpaikka oli taas Turussa, joten työmatkaliikunta tuli mukaan ohjelmaan - aika nuukanlaisesti kuitenkin. Ihan joka päivä ei työmatkalla edes oikein voi urheilla lasten päiväkotiviemisten ja -hakemisten vuoksi. Kuten edellisessä tekstissä kirjoittelin, niin aamupäivän työmatka mennään rauhassa ja iltapäivällä sitten vähän reippaammin ja/tai pidemmin.

Kuukauden pääasiallinen laji oli (paksu)pyöräily. Muutaman kotimatkan juoksin, ja yllättäen pääsin myös avaamaan hiihtokauden. Lumitilanne olisi antanut myöden montakin hiihtolenkkiä, mutta aikataulu sanoi toista. Lihaskuntoa tuli tehtyä enemmän kuin kerran - melkein jopa säännöllisesti.

Jouluhulinat ja välipäivien Budapestinmatka jättivät vuoden loppujen päivien liikkumiset pois. Lisäksi hiihtokeli näyttävät katoavan uutenavuotena.

Työmatkalogistiikkaa

Paluu TYKSiin teki sen, että työmatkaurheilu tuli taas kuvaan mukaan. Aivan kympillä ei työnantaja tätä toimintaa kuitenkaan tue, sillä puku- ja pesutiloja ei käytännössä fyysikoille tarjota. Fillarin sentään saa köytettyä kiinteään telineeseen. Pyöräpitkäkyntisiä täällä nurkilla lienee, mutta ei noista polkuttimista mikään niin tärkeä ole, etteikö se vorojen mukaan voisi lähteä. Toki kunnollinen lukitus pitää laittaa.

Tänään fillaroin ensimmäisen työmatkan. Tämä tapahtui Puksulla metsiä pitkin. Kivaa oli ja aikaa vierähti tunnin verran. Näin toimiminen kuitenkin tavallaan haukkaa työpäivästä puolisen tuntia pois. Tähän kun vielä yhdistää surkeat pesumahdollisuudet, niin tulee siihen tulokseen, että aamulla kannattaisikin pyöritellä rauhallista tahtia suorinta tai lähes suorinta reittiä töihin. Iltapäivällä voisi sitten ajaa kotiin enemmän lenkinomaisesti vähän pidemmän kaavan kautta. Ei sitä nimittäin ole tällä tasolla kahta lenkkiä päivässä syytä tehdä. Iltapäivälenkki toimii juoksuharrastuksessakin (tuli testattua eilen), sillä työmatkan pystyn helposti ja kätevästi tulemaan vaimon kyydillä.

Katsotaan miten homma lähtee etenemään. Ainakin näin kirjoitettuna systeemi vaikuttaisi lupaavan toimivalta. Ainoa sudenkuoppa on se, että iltapäivisin jämähtää töihin liian pitkäksi aikaa, mistä seuraa se, että kotiin pitää ajaa joko kiireellä tai suoraan (tai molemmilla) ja silti on kotona vasta viiden jälkeen, mikä ei ole hyvä.

Ja sitten pitää vielä muistaa se asia, että nykyinen elämäntilanne mahdollistanee urheilun myös työmatkojen ulkopuolella.