Lokakuu

pyöräily: 15kpl 339km 16:40
juoksu: 6kpl 43km 4:11
hiihto: 2kpl 32km 2:36
yhteensä: 23kpl 414km 23:27

Lokakuussa juoksu jäi vähemmälle, alkoi hiihtokausi ja ajettiin maastopyörällä. Juoksulenkit olivat monipuolista höntyilyä ilman suurempia tavoitteita. Tyypillisesti juoksu oli ohjelmassa silloin kuin ei fillaroimaan päässyt. Syyslomamatka Eurooppaan pisti varsinaisen urheilun pienelle tauolle loppukuusta.

Pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan Tour de Poriin, jota edeltävästi ajelin jonkin verran maastopyörällä. Ja hienon ja mukavan tapahtuman jälkeenkin kävin polkuajelemassa yhden mukavanpituisen (pimeän) lenkin. Kilpuriakin pääsi vielä loppukuusta hyvin ulkoiluttamaan. Fillareilla olikin oikein kivaa päästellä.

Hiihtokausikin tuli korkattua pariin kertaan Jämin putkessa, jossa tuli vietettyä pari mukavaa päivää. Putki oli kelpo kunnossa ja hiihto tuntui mukavalta ja sujuikin joten kuten. Ennen luonnonlumia voisi käydä vielä putkessa kerran tai pari.

Marraskuussa päivät pimenevät ja kelit huononevat, mutta enpä anna sen haitata, vaan yritän marrasputkea. Tämä tarkoittaa sitä, että joka päivä urheillaan ulkona vähintään 25 minuuttia. Virallisesti urheilun on oltava juoksua, mutta koska paikat eivät todennäköisesti sitä kestä, niin kelpuutan mukaan myös pyöräilyn ja hiihdon. Saas nähdä kuin käy. Haastetta ainakin on kohtuullisesti. Eikä vähintään viikon mittaisen ulkomaan työreissun vuoksi.

Tour de Pori

Ensimmäistä kertaa pääsin osallistumaan tähän perinteikkääseen syksyiseen maastopyöräilytapahtumaan. Hyvä niin, sillä kerrankin oli ajoseuraa, koko päivä aikaa polkea ja suurinpiirtein ennalta suunniteltu reitti.

Eritasoisia ryhmiä oli tapahtumassa kahdeksan, joista arvoin pitkään kahden välillä. Lopulta valinta oli helppo, sillä kovavauhtisimmassa porukassa kalusto oli pääasiassa krossareita. En viitsinyt lähteä sinne jarruksi kaahailemaan, vaikka varmaan olisinkin porukassa pysynyt. Kylmäkin hiekkatietempossa olisi tullut. Päädyin siis aktiiviryhmään, jonka tavoitteena oli ajella suhteellisen teknisiä polkuja kuuden tunnin ja kahdeksankymmenen kilometrin verran. Ryhmän koko lähdössä oli viitisentoista polkijaa. Ajokeli ei ollut täysin optimaalinen, sillä yöllä maasto oli kostunut jonkin verran. Lisäksi oli aika kylmä - varpaat palelivatkin enemmän tai vähemmän suurimman osan reissusta.

Olin valmistautunut retkeen pienimuotoisella hiilaritankkauksella ja lisäksi ajelin edeltävinä viikkoina maastopyörällä kohtuullisen paljon. Eväina oli repussa vettä ja suklaata sekä pullotelineessä omatekoinen energiageelijuoma.

Fiilis tapahtumapaikalla oli erinomainen ja ajo lähti liikkeelle tunnustellen. Kuten ennakoinkin, niin tämänkäänkokoinen porukka ei kovin liukkaasti poluilla edennyt. Ajorasitus oli siis maltillista sillä pieniä pysähdystaukoja piti pitää vähän väliä. Teknisiä murheita oli porukassa jonkin verran, suurin ongelma johti keskeytykseen, kun takanavan laakerit hirttivät kiinni eikä kenelläkään ollut lituskoita napa-avaimia matkassa - ehkä seuraavalla kerralla on, Itsekin sain osani teknisistä, sillä kauan huoltamattomana ollut keula ei toiminut ihan kympillä. Ilmanlisäys auttoi loppumatkaksi. Huoltomiehen elisiis allekirjoittaneen laiskuus meinasi lopullisesti kostautua aivan loppumatkasta, kun eturattaan pultit lähtivät omille teilleen. Onneksi kaksi jäi, joiden varassa saattoi polkea loppumatkan. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun matka jää tai meinaa jäädä kesken kiristämättömien ruuvien vuoksi...

Teknisten murheiden vuoksi matkanteko oli odotettua hitaampaa, joten aika alkumatkasta selvisi, ettei suunniteltua reittiä ehditä ajamaan. Pidimme kuitenkin suunnitellut pysähdykset Massilla ja Vanhakylässä, jossa poikkesimme kauppaan ja kioskille energiavajetta paikkaamaan. Loppumatkasta jäivät ajamatta Hyvelän kalliot, mutta Ruosniemen kalliot sentään ajeltiin. Porukkaa jäi ryhmästä pitkin matkaa, ja lopulta täyden reitin ajoi meistä vain kuusi kuskia. Loppumatkasta vauhtikin alkoi jo olla speksien mukainen.

Oma ajo sujui teknisiä murheita lukuunottamatta oikein hyvin. Takajoustoa saattoi jossain pätkillä tulla ikävä, mutta hyvin sitä ilmankin ajelee. Ja tuleepahan takajäykällä erilainen - ehkä jopa parempi - treenivaikutus. Matkan loppupuolella jaloissakin alkoi jo tuntua, että on tässä jotain tullut tehtyä. Oikein hyvin silti jaksoin porukan matkassa ajaa. Suurin osa poluista oli minulle täysin uusia. Pitää vastakin mennä niille kurvailemaan, jos vaan saa aikaa moiseen. Kokonaisuutena reitti oli vallan mukava eikä siirtymääkään ollut omaan makuuni ollenkaan liikaa.

Hieno päivä, jota oli kiva jatkaa partioleirillä.