Syyskuu

pyöräily: 16kpl 282km 10:14
juoksu: 8kpl 90km 7:07
yhteensä: 24kpl 372km 17:21

Syyskuussa homma jatkui viikoilla työmatkapyöräilyn ja juoksulenkkien merkeissä. Kolmena viikonloppuna osallistuin juoksukilpailuun. Kaikki kisat menivät mukavasti. Pyöräily oli perustyömatkatouhua maasturilla ja kilpurilla. Ensin mainittuun tein keulan öljynvaihtohuollon sekä muutin voimansiirron 1x10-aikaan - eturattaaksi hommasin Garbarukin soikean 32-piikkisen. Päivitys on ollut vallan oiva eikä ainakaan vielä ole kaivannut isompaa tai pienempää pykälää.

Yyterin piikin jälkeen ei ole vähään aikaan tiedossa mitään tapahtumaa, joten aloitin jonkinlaisen ylimenokauden. Jos en ennenkään niin en ainakaan nyt ota stressiä harjoitusmääristä. Kilpurointia voisi kyllä kelien puitteissa jatkaa vielä lokakuun ajan. Katsotaan miten homma etenee.

Yyterin piikki

Viime vuoden Piikistä jäi sen verran mukava maku suuhun, että pitihän sitä tänäkin vuonna osallistua. Oikeastaan minkäänlaista valmistautumista en tehnyt, ellei valmistautumiseksi sitten lasketa edellisten viikonloppujen juoksukisoja. Tunnelma ja fiilis lähtöpaikalla olivat kuitenkin oikein hyvät. Keli oli viileä, mutta silti lähdin matkaan lyhyessä asussa.

Virallisena tavoitteenani oli viime vuotisen ajan alittaminen. Tarkoitus oli juosta reipas, pitkä lenkki omaa vauhtia. Mutta kyllähän sen tietää miten siinä käy, kun lappu lyödään rintaan... Nopeastihan siinä tuli uusia tavoitteita mieleen: ensinnäkin tavoittelin alle neljän ja puolen minuutin kilometrivauhtia ja toiseksi kaikkien naisten voittamista.

Porukka lähti paukusta aika kovaa, mutta vauhti onneksi tasoittui maastoon päästessä. Edelleen yritin mennä omaa vauhtia, mikä oli tässä tapauksessa juuri tuota hieman tavoitevauhtia kovempaa. Omaa vauhtia sekoitti se, että kärkinainen juoksi kanssani aivan samaa vauhtia - himmata siis ei voinut. Toisaalta vauhti oli kuitenkin oikein hyvä.

Reitti oli viime päivien sateista huolimatta hyvässä kunnossa. Polkupätkät olivat toki hieman tieosuuksia hitaampia, mutta toisaalta juuri niillä olin muuta porukkaa nopeampi: alun lyhyillä tiepätkillä meinasin jäädä porukasta, mutta sain karkurit helposti kiinni, kun maasto muuttui hankalammaksi.

Matka taittui mukavasti eikä juoksu väsyttänyt. Välillä vähän satoi, mikä vain piristi matkantekoa. En ehtinyt käydä geelikaupassa, joten koko reissu mentiin järjestäjien Mehukatin voimalla - ja ihan hyvin mentiinkin. Ilmeisesti etenin liian hiljaa, sillä väsymystä ei tullut pahasti missään vaiheessa.

Varsinaisen Piikin yhtyessä puolipiikin reittiin alkavat vähän tylsät tieosuudet. Vauhti kuitenkin säilyi niilläkin hyvänä ja ehkä jopa vähän paranikin. Yritin vetää naisten kärkeä perässäni, mutta hänellä oli jonkinlaisia jalkavaivoja, joten hän tippui pienellä peltotiepätkällä ennen Tuorsniemeä kyydistä. Korttelialueet juoksin edelleen hyvää vauhtia saavuttaen pikkuhiljaa edelleni ehtineitä juoksijoita. Loppukiriä aloin viritellä reitin siirryttyä takaisin ulkoilureiteille, kun puolipiikin häntäpään juoksijat alkoivat tulla selkä edellä vastaan. Sain vielä kiinni myös muutaman täysimatkalaisen, jotka eivät kehotuksistani huolimatta peesiin päässeet. Viimeisen kilometrin nousua oli ilmeisesti kasitien remontin vuoksi muutettu ja madallettu, joten mitään kovaa loppurykäisyä ei päässyt ylämäkeen iskemään. Eipä tosin ollut tarvettakaan, sillä ketään ei peesissä tullut. Loppumatkan rullasin vauhdilla maaliin, jossa totesin, ettei sata minuuttia aivan alittunut. Seuraaviin kertoihin jäi siis parannettavaa.

Maaliin saavuin vesisateessa hyvillä mielin ja melko hyvin voimin. Tällä kertaa jalatkin kestivät eikä niihin tullut kuin yksi pieni rakko. Suoritukseen olen oikein tyytyväinen. Juttelin maalissa naisten voittajan kanssa, joka tiedusteli, että juoksinko täysillä. Vastasin etten aivan, sillä olen sen verran mukavuudenhaluinen. Hieman lujempaa olisin varmasti päässyt, mutta sitten ei olisi ollut enää yhtään kivaa - parempi näin.

Kotona huomasin, että olin kuntosarjan nopein. Ei ollenkaan huono tulos!

Jk. Näiden muutaman loppukesän pidemmän juoksun jälkeen on hieman tullut mieli pidemmille matkoille. Mitä ja mikä sellainen sitten olisi? Enpä tiedä. Katumaratonille ei edelleenkään ole paloa. Pirkan hölkkä voisi ehkä tulla kyseeseen, mutta se jää tänäkin vuonna väliin. Ja eihän se ole kuin 33 kilsaa...

Oravakymppi

Noormarkun Nopsan perinteinen juoksukilpailu sopi mukavasti ohjelmaan, joten pitihän sitä sitten osallistua. Puolimaratonin jätin väliin, joten juoksin vain yhden kierroksen. Juoksun nimi on hieman harhaanjohtava, sillä matka on oikeasti lähes kymmenen ja puoli kilsaa.

Keli oli viileä, mutta muuten hyvä, ja lyhyellä asulla mentiin. Tavoitteena oli kolmen vartin alitus, mikä tarkoitti 4:15 kilometrivauhtia. Alku lähtikin kisamaiseen tapaan vauhdilla liikkeelle, ja koska juoksu tuntui yllättävänkin hyvältä, niin tavoitteen toteutuminen näytti melko varmalta. Reitti oli tuttu, mikä myös osaltaan helpotti juoksua jonkin verran. Perinteiseen mukavuudenhaluiseen tapaani en puristanut aivan täysillä, vaan puolimatkasta vauhti hieman tasottui. Muut juoksijat (tai oikeammin niiden selät) antoivat kuitenkin hyvää kiriapua ja lisäsivät kisafiilistä.

Reitin raskain osuus oli ehdottomasti Mäntyläntie, jossa oli vastatuuli ja jonka mäet tuntuivat jo juostun matkan rasitusten päälle aika isoilta. Sain kuitenkin pidettyä hyvin vauhtia yllä ja jopa kiristettyäkin. Loppumatka meni sitten alamäkivoittoisesti ja maalin kiilto silmissä. Toiseenkin kierrokseen olisi tänään ollut rahkeet, mutta sitten olisi kyllä tullut jossain vaiheessa (joko juostessa tai viimeistään juoksun jälkeen) kovin kova väsy.

Maalissa olin hölkkäsarjan toinen, ja sain suorituksestani oikein pokaalin - hassua. Kilpasarjassa olisin ollut kahdeksas. Mikäli olisin jatkannut puolikkaalle, niin oletetun loppuajan perusteella olisin ollut miehissä lähellä hopeasijaa ja vähintäänkin pronssilla. Vastaavasti M40-sarjasta olisi tullut noin kuudes sija. Vanhempien miesten hommaa siis tämä kyläkestävyysjuoksu. Hölkkäsarjan voittaja sentään oli minua noin parikymmentä vuotta nuorempi, mutta kolmanneksi tullut noin parikymmentä vuotta vanhempi...

Oikein oli kiva pieni juoksutapahtuma.

Jämi21

Vuoden kolmas reissu Jämille tapahtui ehdottomasti parhaassa kelissä, sillä aurinko paistoi ja keli oli muutenkin kaikin puolin erinomainen. Valmistautuminen oli mennyt kohtuullisen hyvin, vaikkein mitään kovin spesifistä juoksukuuria tyyliin HCR ottanutkaan. Tavoitteena oli alittaa viime vuoden aika, mikä konkretisoitui siten, että pyrin juoksemaan neljän ja puolen minuutin kilometrivauhtia.

Alku lähti alamäkeen hyvää kyytiä eikä kulussa ollut juuri valittamista. Kilometrit taittuivat vaivatta, ja meno tuntui suhteellisen vahvalta. Huoltopisteillä nappailin lähinnä urheilujuomaa, ja lisäksi söin muutaman energiageelin. Tankkaus ja energiahuolto muutenkin oli onnistunutta.

Juoksin Sarvoilla, jotka taas kerran loppumatkasta generoivat jalkoihin rakkoja, jotka ainakin henkisellä tasolla verottivat aavistuksen vauhtia. Ehkä lenkkareilla olisi mennyt ihan yhtä hyvin, muttei varmaankaan paremmin.

Muita juoksijoita oli taas mukana mukavasti, ja nyt tuli vähän juostua ryhmissäkin, sillä samaa vauhtia eteneviä menijöitä oli nyt hyvin tarjolla. Kirittäjistä ei siis ollut pulaa. Ylämäissä olin taas vahvoilla, mutten ehkä ihan niin vahvoilla, mihin olen tottunut. Toisaalta nyt alamäet tuntuivat menevän tavallista paremmin.

Loppuaika painui 1.35:n päälle, mutta parani kuitenkin viime vuodesta kaksi ja puoli minuuttia. Sijoitus oli kyllä oleellisesti sama. Yhteiskisassa päädyin hienosti yhdenneksitoista, joskin tänä vuonna yhteiskisa ei ollut aivan niin tasokas kuin viimeksi. Suhteellisesti eniten jäin hiihdossa, mutta parannettavaa on kyllä myös pyöräilyssä.

Tapahtuma oli taas kerran erinomaisesti järjestetty, ja reitti on mielestäni todella hieno. Nyt pesujärjestelytkin toimivat moitteetta. Ensi vuonna taas.

Menoa harjulla.

Menivät sitten ottamaan kuvan loppusuoraltakin...