Aina joskus välillä on tehnyt mieleni juosta ihan oikea maraton. Aiemmin mieliteko on mennyt melko nopeaan ohi tai sitten hommaa on tullut haittaamaan jalkakrempat tai muut syyt.Tänä keväänä mieliteko tuli kuitenkin aika voimakkaana, ja koska tiesin olevani kunnossa ja juoksu oli mukavaa, niin päätin hoitaa ensimmäisen maratonin pois päiväjärjestyksestä. Sen verran epäilin kuitenkin itseäni, etten ilmoittautunut ennakkoon, vaan vasta tapahtumapäivänä pelipaikalla.
Mitään ihmeellistä pitkän aikavälin valmistautumista en tehnyt, mutta edellisen kuukauden keskityin kuitenkin vähän enemmän juoksuun ja tein useita pitkiä lenkkejä. Lisäksi siirryin metsistä teille, jotta jalat tottuivat kovaan alustaan ja monotoniseen iskutukseen. Edeltävät päivät vältin pyöräilyä ja turhaa jalkojen rasittamista sekä söin reilusti hiilareita.
Tapahtumapäivän sää oli lähes täydellinen: puolipilvistä, lämpötila oli sopiva eikä tuulta ollut paljoa. Lähdin matkaan tavoitteena ehjä ja kivuton suoritus siten että loppuaika olisi lähempänä kolmea kuin neljää tuntia. Tämä tarkoitti vajaa viiden minuutin kilometrivauhtia, jota lähdin määrätietoisesti juoksemaan heti lähtöhässäkän rauhoituttua. Samanvauhtisia kavereita oli muutamia, mutta tein kuitenkin täysin oman juoksun, vaikka välillä vähän läppää puolin ja toisin heiteltiinkin.
Huoltopisteiden tarjonta oli hyvä ja nautin niillä vettä, urheilujuomaa ja loppumatkasta myös suolakurkkuja. Omana eväänä oli geelejä, joita tuli matkalla imaistua yhteensä viisi. Geelivaraston saattoi täyttää näppärästi puolimatkan huollossa, kun jätti paketin sinne ennen lähtöä. Tankkaus ja eväät toimivat hyvin eikä vähän etukäteen pelkäämiäni vatsavaivoja tullut. Huoltopisteillä olin kuitenkin vähän hidas: juomishidastelun lisäksi piti näet aina vaihtaa muutama sana tuttujen huoltajien kanssa.
Olen joskus kuullut vinkin, että "maralla ei ensimmäinen kierros saa tuntua missään". Puolimatkassa kello näytti 1.42, joka on nopeampi kuin hitain puolikkaani. Eikä meno tosiaan vielä tuntunut oikein missään. Toisen kierroksen alkupuolen huolloissa jäin vähän lisää juoksuporukasta, mutta juoksuvauhti itsessään ei hidastunut. Toisen kierroksen puolivälin jälkeen saavutin kuitenkin alkumatkan juoksuseurani, jotka eivät enää jaksaneet pitää samaa, alkumatkan vauhtia.
Usein olen kuullut sanottavan, että maraton alkaa 35 kilometrin jälkeen. Odotinkin tuota kilometritolppaa jännityksellä. Väsy ei kuitenkaan iskenyt. Juoksu tuntui raskaalta oikeastaan vasta vajaa 40 kilometrin kohdalla, kun lisäsin aavistuksen vauhtia. Ja heti tuon jälkeen alkoikin jo maali vetää puoleensa. Pystyin jopa vetäisemään jonkinlaisen loppukirinkin. Kello pysähtyi aikaan 3.24.23, joka oli kuntosarjan toiseksi nopein. Iloinen yllätys oli arvontapalkinto.
Maalissa jalat olivat väsyneet ja tönköt, mutta mihinkään ei sattunut. Olo oli klassisesti ilmaistuna väsynyt mutta onnellinen. Autolle mennessä sain otettua vielä juoksuaskeleitakin. Kotona löysin pesun jälkeen toisen jalan varpaista pari pientä rakkoa, jotka olivat siis ainoat vaivat. Illan kävelylenkillä pystyin hyvin juoksemaan palauttelevasti kilometrin verran.
Maratonin juokseminen Yyterissä oli hieno kokemus. Reitti ja sää olivat hyvät ja tapahtumajärjestelyt pelasivat moitteetta. Kuten todettua, niin olen tyytyväinen suoritukseeni. Aivan loppua lukuunottamatta pysyin koko matkan mukavuusalueella. Palautuminen mennee muutamassa päivässä. Kaikki tämä taitaa viitata siihen, että juoksin tavallaan liian hiljaa. Kunto olisi siis antanut myöden sanotaan nyt vaikka 3.10 - 3.15 aikaan. Olisiko se sitten ollut enää kovin kivaa, on toinen juttu. Tässä hain nyt kokemusta ja elämystä ja ne sain. Varmasti voin jatkossakin osallistua maratonille, mutta en usko, että alan metsästää kolmea tuntia lähentelevää aikaa. Ei ole oikein juttuni. Parempaan kuntoon voin toki itseäni edelleen treenata. Lisähaastetta voi sitten hakea mieluummin poluilta ja vaikka pidemmistä matkoista. Ensisijaisesti pysytään nyt ainakin tässä alle kolmen ja puolen tunnin kunnossa.
