maanantai 29. helmikuuta 2016

Helmikuu

hiihto: 12kpl 217km 17:42
juoksu: 6kpl 62km 5:20
pyöräily: 2kpl 34km 1:56
yhteensä: 20kpl 313km 24:58

Helmikuussa jatkui hyvä alkuvuoden tekemisen tahti. Nyt toki pyöräily vaihtui pitkälti hiihtoon, sillä tulevat hiihtotapahtumat vaativat lajiharjoittelua. Ja onhan se hiihto sentään hienoa homma.Alkukuun vesisateet vaihtuivat onneksi lumisateisiin, joten loppukuusta pääsi viimein jo luonnonlumillekin hiihtämään. Jämin hiihtokisa pidettiin sovelletulla reitillä, ja kisa meni vähän heikosta ladusta huolimatta ihan kohtuullisen hyvin. Puolihuolimattomasti osallistuin helmikuussa myös toiseen kisaan, kun kävin kipaisemassa Karhuhallissa puolimaratonin. Hiihtolomaviikolla pidin pari päivää lomaa, jolloin teimme jo perinteisen retken pikku-Lappiin. Siellä pääsi mukavasti hiihtämäänvähän pidempää siivua, joka toimi hyvänä harjoitteluna Pirkan hiihtoon.

Maaliskuussa on sitten Pirkan hiihto ja ehkä sen jälkeen pääsee vielä täällä etelässäkin hiihtelemään. Pääsiäisviikon vietämme Lapissa Levin lumilla eli eiköhän sitä tänäkin vuonna saada hiihtokilometrit reilusti yli viiden sadan.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Jämi42

Tämän(kin) vuoden hiihdon toteutuminen oli aika pitkään epävarmaa, mutta viikkoa ennen tapahtumaa lunta satoi sen verran, että hiihto saatiin järjestettyä. Reitti tosin oli eri, sillä nyt kierrettiin kaksi lenkkiä kokonaismatkan ollessa hieman reilu 40 kilsaa. Reittimuutos tarkoitti myös sitä, että reitti olisi normaalia rankempi, sillä alkumatkan tasaiset pätkät jäivät pois.

Oma valmistautuminen meni ihan kohtuullisesti, sillä aika paljon pääsi hiihtämään pertsaa. Tasatyöntöäkin tuli harjoiteltua ehkä viime vuotta enemmän. Enemmänkin olisi voinut hiihtää, mutta silti luotto kohtuulliseen suoritukseen oli hyvä. Lähdin tavoittelemaan viimevuotiseen tapaan reilua kolmen tunnin alitusta.

Kuten viime vuonnakin, niin otin mukaan molemmat perinteisen sukset. Aikani lähtösuoralla arvottuani valitsin paremmin pitävät teippisukset, silläkin uhalla, että zerot tuntuivat luistavan aavistuksen paremmin. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä pidon katoamisesta melkoisen liippaisella ladulla. Valinta oli ihan hyvä, sillä pitoa riitti eikä luisto ainakaan huono ollut.

Viimevuotiseen tapaan lämpötila oli nollassa ja välillä sataa tihutti vettä - ei siis mikään ihannekeli. Lisäksi lunta oli oikeasti vähän. Kunnon latu-uraa ei oikeastaan ollut missään tarjolla, ja isänmaa pilkisti enemmän tai vähemmän lumen seasta. Rentoa hiihtoa ei nuljulla paanalla oikein saanut aikaiseksi, ja välillä meinasivat ärräpäätkin lennellä.

Energiaa meni siis vauhdin kustannuksella ladulla pysymiseen. Lisäksi alkumatka oli melkoisen ruuhkainen eli ihan omaa hiihtoa ei päässyt hiihtämään. Hyvin pitävällä suksella pääsi kuitenkin ylämäissä hyvin porukoista ohitse. Meno oli aika reipasta, mutta kovin pahaa väsyä ei tullut oikeastaan missään vaiheessa. Toinen kierros oli ehkä vähän rankempi, muttei merkittävästi. Lopussa sain aika hyvin vielä kiristettyä vauhtia ja paineltua muutamista kanssahiihtäjistä ohi.

Aika kovaa nuo hiihtäjät hiihtävät. Ei tiedä onko niillä vain niin paljon liukkaammat sukset vai lykkäävätkö ne vaan kovempaa. Yhtä kaikki yllättävän paljon tuli kärjelle takkiin. Mielestäni en tässä kunnossa kovin paljoa nopeammin olisi reitistä suoriutunut. Mitalia, jonka siis saa, jos häviää kärjelle alle 30 prosenttia, ei ollut toivoakaan lunastaa. Tosi monella oli hiihtokisa-asu päällä, mutta ei kai se nyt ihan kauheasti voi menoa jouduttaa. Kyllä minä meinaan jatkaa ainakin vielä normihiihtopukulinjalla.

Jälleen kerran järjestelyt toimivat täysin moitteetta. Huonolle lumitilanteelle eivät järjestäjät mahtaneet mitään, mutta muu pelasi hienosti. Huoltopisteet toimivat, suihkussa ja saunassa oli tilaa ja lämmintä ja kaiken kruunasi kolmen lajin soppalounas lättyjälkkärillä. Vaikka matkalla manasinkin, etten enää ikinä osallistu perinteisen massahiihtoon, niin eiköhän tänne tule taas ensi vuonna lähdettyä.
Tänä vuonna osuin kuin osuinkin kuvaan. Ei kovin edustava otos taitaa olla napattu loppupuristuksesta.

lauantai 13. helmikuuta 2016

APK-hallipuolimaraton

Viikko sitten huomasin tällaisen tapahtuman, ja koska aikataulu oli suosiollinen, niin kiinnostuin. Etenkin kun alkuvuodesta jäi vähän samantyylinen tapahtuma eli Rööriajo väliin. En kuitenkaan aluksi mahtunut mukaan, mutta perjantai-iltapäivällä tuli tieto peruutuspaikasta. Tartuin oitis tarjoukseen, joten tiedossa oli vajaa 53 kierrosta Karhuhallia.

Otin tavoitteeksi perinteisen sadan minuutin alituksen, jonka uskoin olevan aika helppo, vaikkei spesifiä harjoittelua ollutkaan pohjalla. Tarkoituksena oli siis juosta noin 1.50 kierroksia. Toinen perinteinen tavoite eli "tytöille ei hävitä" jäi täyttymättä, vaikken lopulta hävinnyt kierrostakaan. Olisin kyllä siihen varmaan pystynyt, mutta halusin kuitenkin tehdä täysin oman juoksun.

Pelin henki tuli selväksi heti ensimmäisellä kierroksella: ohittelemaan joutui käytännössä koko ajan. Onneksi se vain piristi menoa eli juoksu ei käynyt ollenkaan tylsäksi. Muutenkin tapahtuman osallistujen henki oli hyvä ja leppoisa - aivan kuten tämänluontoisessa tapahtumassa tulee ollakin.

Juoksu siis lähti mukavasti liikkeelle. Vauhti pysyi aika vakiona lukuunottamatta muutamaa huoltopysäystä. Huoltopiste oli siis neljänsadan metrin välein ja tarjoilu pelasi. Vedin kuitenkin lähes koko matkan pelkällä vedellä - Mehukattiin uskalsin koskea vasta noin kymmenen kierrosta ennen maalia. Karhuhallin hieman kuiva ilma vaatii hyvän nesteytyksen eli ilman juomahuoltoa homma olisi mennyt jossain vaiheessa ikäväksi.

Kierrokset karttuivat aika nopeaan eikä väsy tullut. Ehkä hankalimmat kierrokset olivat 15-5 ennen maalia, mutta aika tuskatta siis juoksin. Pienimuotoinen loppukiri piti kuitenkin toki ottaa. Maalissa sai toiseksi tullutta odotella vartin verran.

Oli oikein kiva ja hyvin järjestetty tapahtuma. Omaan juoksuun olen tyytyväinen. Ehkä ensi vuonna taas..
Lennokasta menoa.
Pokaalipäivä.
Järjestäjien puolesta kuvaajana Kirsti Koskinen. Lisää kuvia ja tulokset.