Vuosi 2012

pyöräily: 83kpl 2035km 92h

juoksu: 40kpl 401km 37h
hiihto: 12kpl 171km 13h
suunnistus: 8kpl 66km 8h

luistelu: 2kpl 41km 2h

yhteensä: 145kpl 2714km 152h

Vuosi 2012 oli määrällisesti ja etenkin laadullisesti paljon parempi kuin pari edellistä vuotta. Tavoitteisiin en päässyt, mutta muuten olen kyllä vuoteen suhteellisen tyytyväinen. Viime vuodesta poiketen mitään vammoja ei tullut ja muutenkin olin normikunnossa. Hieman vuotta leimasivat kiire ja kurjat kelit. Kiire johtaui paljolti työpaikan vaihdosta ja siitä, että olin puolet vuodesta reissuhommissa kotikonnuilla Porissa. Toki reissutyöt mahdollistivat pidemmät lenkit, mutta vain muutamana päivänä viikossa.

Kymmenen vuoden tilastotietoa.

Mitään tosi pitkiä lenkkejä en tänäkään vuonna tehnyt, mutta kuitenkin muutaman vajaa kolmetuntisen. Luonteeltaan tekeminen oli enemmänkin urheilusta nauttimista, sillä kovia harjoituksia oli vähän. Muuutamille porukkalenkeille sain myös osallistuttua. Osallistuminen Kalevan kierroksen puolikkaalle toi ohjelmaan tapahtumiin ja kilpailuihin osallistumisia. Kierros meni ihan kohtuullisen hyvin.

Pyöräily
oli suunnitelmien mukaisesti selkeä ykköslaji. Kilometrejä tuli kuitenkin nieltyä vain melko vaatimattomat reilu 2000. Eniten tuli ajettua droppitankoisilla fillareilla, sillä ne olivat mukana Ulvilassa. Paksupyörälle tuli kuitenkin hieman enemmän tunteja kuin krossarille. Täpärin määrä jäi vaatimattomaksi. Yleisesti pyöräily oli oikein kivaa ja monipuolista.

Juoksu

tuntui tänä vuonna hyvältä. Jopa enemmänkin olisi voinut juoksennella, mutta se olisi sitten tapahtunut muiden lajien kustannuksella. Ihan en lenkki viikossa -tavoitteeseen päässyt.

Hiihto

kilometrejä tuli vähänlaisesti, sillä laduille ei vain oikein ehtinyt. Saariselän retki pelasti paljon. Ja sokerina pohjalla myös joulukuulle mahtui yksi hiihtosuoritus.

Suunnistus

suorituksia tuli yllättävän monta. Tähän oli luonnollisesti syynä Ulvilassa oleilu ja paikalliset iltarastit. Ihan mukavaa touhua oli kyllä.

Joulukuu

pyöräily: 8kpl 83km 6:05
juoksu: 2kpl 17km 1:36
hiihto: 1kpl 11km 0:48

yhteensä: 11kpl 111km 8:29

Joulukuun alusta alkaen työpaikka oli taas Turussa, joten työmatkaliikunta tuli mukaan ohjelmaan - aika nuukanlaisesti kuitenkin. Ihan joka päivä ei työmatkalla edes oikein voi urheilla lasten päiväkotiviemisten ja -hakemisten vuoksi. Kuten edellisessä tekstissä kirjoittelin, niin aamupäivän työmatka mennään rauhassa ja iltapäivällä sitten vähän reippaammin ja/tai pidemmin.

Kuukauden pääasiallinen laji oli (paksu)pyöräily. Muutaman kotimatkan juoksin, ja yllättäen pääsin myös avaamaan hiihtokauden. Lumitilanne olisi antanut myöden montakin hiihtolenkkiä, mutta aikataulu sanoi toista. Lihaskuntoa tuli tehtyä enemmän kuin kerran - melkein jopa säännöllisesti.

Jouluhulinat ja välipäivien Budapestinmatka jättivät vuoden loppujen päivien liikkumiset pois. Lisäksi hiihtokeli näyttävät katoavan uutenavuotena.

Työmatkalogistiikkaa

Paluu TYKSiin teki sen, että työmatkaurheilu tuli taas kuvaan mukaan. Aivan kympillä ei työnantaja tätä toimintaa kuitenkaan tue, sillä puku- ja pesutiloja ei käytännössä fyysikoille tarjota. Fillarin sentään saa köytettyä kiinteään telineeseen. Pyöräpitkäkyntisiä täällä nurkilla lienee, mutta ei noista polkuttimista mikään niin tärkeä ole, etteikö se vorojen mukaan voisi lähteä. Toki kunnollinen lukitus pitää laittaa.

Tänään fillaroin ensimmäisen työmatkan. Tämä tapahtui Puksulla metsiä pitkin. Kivaa oli ja aikaa vierähti tunnin verran. Näin toimiminen kuitenkin tavallaan haukkaa työpäivästä puolisen tuntia pois. Tähän kun vielä yhdistää surkeat pesumahdollisuudet, niin tulee siihen tulokseen, että aamulla kannattaisikin pyöritellä rauhallista tahtia suorinta tai lähes suorinta reittiä töihin. Iltapäivällä voisi sitten ajaa kotiin enemmän lenkinomaisesti vähän pidemmän kaavan kautta. Ei sitä nimittäin ole tällä tasolla kahta lenkkiä päivässä syytä tehdä. Iltapäivälenkki toimii juoksuharrastuksessakin (tuli testattua eilen), sillä työmatkan pystyn helposti ja kätevästi tulemaan vaimon kyydillä.

Katsotaan miten homma lähtee etenemään. Ainakin näin kirjoitettuna systeemi vaikuttaisi lupaavan toimivalta. Ainoa sudenkuoppa on se, että iltapäivisin jämähtää töihin liian pitkäksi aikaa, mistä seuraa se, että kotiin pitää ajaa joko kiireellä tai suoraan (tai molemmilla) ja silti on kotona vasta viiden jälkeen, mikä ei ole hyvä.

Ja sitten pitää vielä muistaa se asia, että nykyinen elämäntilanne mahdollistanee urheilun myös työmatkojen ulkopuolella.

Marraskuu

pyöräily: 5kpl 179km 7:27
juoksu: 3kpl 30km 2:48

yhteensä: 8kpl 209 km 10:16

Marraskuussa keli ja pienimuotoiset kiireet hankaloittivat harrastamista. Pääsin kuitenkin heittämään hyviä lenkkejä. Juoksu kulki mukavasti, ja muutama vähän pidempi krossarilenkki asianmukaisilla krossarireiteillä olivat hienoja. Ja kävin minä tosiaan vielä yhden kilpurilenkinkin heittämässä. Maastopyörä pysyi ajanpuutteen ja litimärkien metsien vuoksi visusti kotitallissa. Kahvakuula ei edelleenkään alkanut heilua säännöllisesti.

Joulukuussa palaan kotiin ja pääsen taas toivottavasti työmatkaurheilun makuun. Ajan raapiminen urheiluun taitaa kyllä muuten olla vähän hankalaa, mutta katsotaan nyt. Ainakin sitä lihaskuntoa voisi tehdä iltaisin.

Juoksua varmaan tulee ohjelmaan vähän lisää. Ja krossarikin pääsee talviteloille heti kun lumi tulee maahan. Eli maastopyöräilyn pariin taas - etenkin jos ja kun polut pakkasten myötä kovettuvat. Mikäli lunta tulee enemmän, niin voisi tosissaan yrittää avata hiihtokauden jo joulukuun puolella - sitä ei olekaan tainnut ennen tapahtua.

Maantiekauden päätös

Ehdinpäs jo ilmoittaa kilpapyöräkauden päättymisestä, mutta eilen oli niin houkutteleva keli kilpuroida, joten kaivoin Girssin vielä kerran esille. Keli oli siis kuiva, ja oletin, että selviän teille jo kylvetystä hiekoitussepelistä. Muita ajankohdalle ominaisia jännityksen aiheita oli kylmä keli ja pimeys. Varpaiden palelu pysyi kurissa kengänsuojuksilla, ja alkumatkan kylmyys häipyi kropan lämmettyä. Kiinanlamppu juuri täyteen ladattuine akkuineen toimi moitteetta ja valaisi tien erinomaisesti. Olosuhteiden ja varusteiden piti siis olla suurin piirtein kunnossa.

Vaan kuinkas sitten kävikään: alkoi lumisade! Ensimmäinen lumikuuro oli onneksi lähes olematon, joka ei edes tietä kastellut. Lenkki jatkui edelleen mukavasti. Toinen lumikuuro olikin sitten huomattavan raju, ja lunta jäi tielle saakka. Onneksi reitti oli suora, joten uskalsin jatkaa ajoa. Kovin hauska fiilis ei kyllä ollut. Loppumatkasta ilma taas kuivui, mutta tiet olivat märät. Ja märkä tie, kun lämmintä on yksi aste, on oletuksena nakkikumien alla liukas. Hyvin pääsin onneksi perille, jossa pyörä sai pikapesun ja jäi odottamaan kuljetusta talviteloille.

Kovin hyvin fillari kyllä kulki. Eli siinä mielessä kevättä odotellessa.

Lokakuu

juoksu: 7kpl 73km 7:02
pyöräily: 3kpl 132km 4:33

yhteensä: 10kpl 205km 11:35

Lokakuusta tuli aikalailla juoksupainotteinen. Tähän ovat syynä lähinnä kelit, sillä märkää piisasi, ja loppukuusta talvikin kävi jo kylässä. Maantiepyöräilykausi meni siis pakettiin, vaan eipä tuo haittaa - ei ole aivan unelmatouhua painaa pimeässä ja liki nollakelissä maantienlaitaa.

Kuukauden urheilut jäivät aavistuksen vähille. Ihan mukavia lenkkejä tuli silti heitettyä. Juoksu on sujunut ihan mukavasti. Ihan positiivinen fiilis. Muutaman lihaskuntoharjoituksenkin sain aikaiseksi.

Marraskuussa varmaan juoksu jatkuu entiseen malliin. Fillaririntamalla harkitsen maastopyörän raahaamista Ulvilaan. Kelit ovat kyllä nyt todella märät ja pimeät, joten saa nähdä kuinka käy. Krossaria nyt ainakin voisi vielä ulkoiluttaa, jos kelit pysyvät sulina. Lihaskuntoharjoittelu pitää saada vakiinnutettua ohjelmaan.

Penkkiurheilua

Kelit eivät tänäkään syksynä ole olleet kovin mukavat lenkkeilyyn. Vettä on tullut lähes joka päiviä enemmän tai vähemmän. Eilen olikin sitten hyvä syy vaihtaa oikea urheilu penkkiurheiluun. Kävimme nimittäin Ässien pelissä. Kannatti mennä: Pelicans sai turpaansa 7-4, ja tunnelma seisomakatsomossa oli juuri niin hyvä, mitä vuosien takaa muistinkin. Ja kun urheilua ajattelee, niin pari tuntia heiluntaa, huudantaa ja taputusta käy sekin jonkinlaisesta urheilusta.

Ässien sivuilla Pataväritteinen otteluraportti. Täytyy mennä Isomäkeen toistekin.

Syyskuu

pyöräily: 5kpl 246km 9:04
suunnistus: 4kpl 35km 4:03
juoksu: 2kpl 25km 2:26

yhteensä: 11kpl 306km 15:33

Syyskuu oli oikeinkin hyvä kuukausi. Koska kuun viimeinen päivä oli ohjelmassa Kalevan kierroksen viimeinen osalaji, suunnistus, mahtui kuukauteen monta suunnistusharjoitusta. Lisäksi kävin heittämässä pari juoksulenkkiä.

Pyöräilemässäkin toki kävin. Märkä syksy on vähän haitannut kilpurointia, joten krossarillakin olen polkenut. Yhtenä iltana keli suosi, ja pääsin heittämään pitkän lenkin kilpurilla: ihan satasta en saanut täyteen, mutta hyvän pitkän lenkin kuitenkin. Lokakuussa kokeilen satasta uudestaan, mikäli sattuu sopiva keli. Lampun kyllä joutuu jo sille lenkille mukaan ottamaan.

Vaikka krossarillakin on ollut kiva ajella, niin kurapyörä taitaa pian päästä talvilevolle, kun raahaan maasturin Ulvilaan. Ensin kuitenkin yritän ajaa pari hyvää kilpurilenkkiä asfalttikauden viimeistelemiseksi.

Kalevan kierroksen suunnistus

Keli Suomusjärvellä oli kostea, mutta vettä ei onneksi satanut. Metsäsä oli märkää, mutta muuten olosuhteet olivat mallillaan. Valmistautuminenkin oli mennyt ihan hyvin. Odotettavissa oli helpohko reitti - oletus piti paikkansa.

Alkukiihdytys oli melko hurja: lähdin takarivistä, mutta kiihdytin heti kärkiletkan tuntumaan, ja leimasin ykkösellä ensimmäisten joukossa. Juomarastille juostiin sitten nopeampien peesissä. Itse pääsi todenteolla sunnistamaan vasta ensimmäistä perhosta. Suunnistus sujui oikein hyvin, sillä reitti oli suhteellisen helppo ja rastipisteet näkyivät kaukaa. Ensimmäinen pummi osui rastille 16, jossa ura veti liikaa oikealle. Lopulta hain vauhtia vähän turhankin kaukaa. Toinen pummi sattui rastille 21, jolloin väsymyksen myötä paras terä tekemisestä oli mennyt. En vain suunnistanut, ja ajauduin väärälle rastille. Onneksi pääsin nopeasti takaisin kartalle.

Ihan tyytyväinen voi olla. Juoksu kulki raskaasta maastosta huolimatta hyvin. Täysin optimisuorituksella ajasta olisi voinut saada viitisen minuuttia pois. Sillä olisi irronnut pronssia, mutta tuollaisia täysin optimisuorituksia ei minulla ole ollut tapana koskaan tehdä.

Ihan kiva kisa oli siis.

Elokuu

pyöräily: 7kpl 254km 9:04
suunnistus: 2kpl 17km 1:51
juoksu: 1kpl 9km 0:49

yhteensä: 10kpl 280km 11:44

Elokuussa tuli ihan ok määrä suorituksia. Kalevan kierroksen pyöräilyn jälkeen jätin kilpurin kotiin, ja ajelin loppukuun krossarilla, mikä olikin mukavaa vaihtelua. Kilpurin selkään kyllä palaan vielä. Suunnitelmissa on kuitenkin vaihtaa krossari jossain välissä maasturiin.

Pari kertaa pääsin suunnistamaan ja kerran juoksulenkille, joten monipuolisuuttakin kuukauteen mahtui. Syyskuussa jatketaan samoilla linjoilla. Ja syyskuunhan päättää Kalevan kierroksen suunnistus.

Kalevan kierroksen pyöräily

Viime lauantaina ajettiin Ruskolla Kalevan kierroksen pyöräily, jonka puolikkaalle siis osallistuin. Temmottavana oli 54 kilometrin matka. Keli oli jokseenkin loistava pyöräilytapahtumalle: aurinkoinen, lähes tyyni ja se vähäkin tuuli puhalsi optimaalisesta suunnasta. Olosuhteet eivät siis rajoittaneet suorittamista eli hyvälle tulokselle oli tilaus.

Tällä kertaa valmistautuminen Kalevan kierroksen koitokseen meni oikein kohtuullisesti. Tuntuma kilpurointin oli siis hyvä. Lähdin matkaan rennon kovaa tarkoituksena ajella mukavuusalueen ylärajalla. Mitään lepotaukoja en kisan nimissä itselleni juuri suonut eli alamäetkin pääosin poljettiin. Syke pysyi hyvin suht inhimillisissä lukemissa eikä siis kovin pahalta tuntunut. Tutun vaivan eli pohkeiden kramppaamisenkin pystyin pitämään hyvin aisoissa. Testilenkkien perusteella otin mukaani  pienellä riskilläkin vain pullollisen vettä, mikä kyllä riitti ihan hyvin. Vähänkin pidempään suoritukseen olisi kyllä pitänyt olla jo eväitä tai vähintäänkin urheilujuomaa mukana.

Porukkaa tuli mukavasti selkä edellä vastaan. Toki minuakin sentään ohitettiin. Etukäteen arveluttanut peesauskielto toteutui mutkattomasti. Liikenneohjaus oli mallikelpoista. Paattisten liikenneympyrässä jouduin autolla kiilatuksi ja jouduin jarruttamaan. Kyllä sai pösöakka nyrkinpuintia ja sadattelua. Hämmennystä aiheutti myös maali, joka oli vähän piilossa. Yhtä kaikki tapahtuma oli kuitenkin oikein hyvä. Niinikään etukäteen pelkäämäni Paattisten suora ei ollut paha sillä vähäinen tuuli puhalsi takaa. Sen sijaan tiukahko ylämäkikinkama ennen Ruskoa oli odotetun paha: vauhti putosi toodella paljon. Loppusuoralla loivaan ylämäkeen ja heikkoon vastatuuleen ei sitten jaksanut enää ihan kympillä painaa - jalat olivat melko tyhjät. Vauhdinjako oli siis onnistunut.

Loppuaikaan (1.34) olen erittäin tyytyväinen. Ei sitä ihan joka jamppa aja fillarilla reilua viittäkymmentä kilsaa vajaa 35 keskinopeudella. Toki moni ajoi minuakin nopeammin, mutta niillähän oli oikeat tempovehkeet ja seliseli. Paitsi tiimikaverilla, joka hävisi vanhalla ruosteisella Helkaman hybridillä ja avopolkimilla minulle vain muutaman minuutin - melkolailla uskomaton suoritus.

Hyvä kisa oli. Nyt pistin kilpurin muutamaksi viikoksi huilaamaan, ja ajelen nurkkalenkkejä krossarilla.

Heinäkuu

Melko hiljaista oli taas..:

pyöräily: 5kpl 283km 9:10
juoksu: 1kpl 7km 0:37
suunnistus: 1kpl 8km 0:54

yhteensä: 7kpl 298km 10:41

Heinäkuussa jatkoin kesäkuun meininkiä eli kävin fillaroimassa käytännössä aina, kun oli mahdollisuus. Noita mahdollisuuksia vain oli kovin vähän. Jokainen pyörälenkki oli kuitenkin hyvä ja mukava. Kerran ehdin suunnistamaan ja juoksemaankin. Yhdelle viikkotempolle pääsin mukaan, mikä oli kiva kokemus: ensimmäinen kymppi meni kuuteentoista ja puoleen minuuttiin.

Elokuun alussa on Kalevan kierroksen tempo, johon asti ajelen kilpurilla. Sen jälkeen voisi vaihtaa hetkeksi krossariin ja lopulta maasturiin. Ja tietty kilpuriinkin taas vielä.

Kesäkuu

pyöräily: 6kpl 288km 9:53
juoksu: 1kpl 6km 0:36
suunnistus: 1kpl 7km 1:06

yhteensä: 8kpl 301km 11:35

Kesäkuussa avattiin maantiepyöräily- ja suunnistuskausi sekä osallistuttiin pitkästä aikaa yhteislenkille. Aikaa urheilemiseen ei edelleenkään liikaa ollut, mutta vanhasta poiketen aikaa oli kerralla enemmän. Pystyin siis tekemään pidempiä lenkkejä. Ja sehän sopii maantiepyöräilyyn.

Suunnistuskauden avaus vesisateisessa "ei niin kivassa" suunnistusmaastossa ei ollut kovin mairitteleva, mutta jätti kuitenkin jonkinlaista nälkää tuleviin suunnistuskoitoksiin. Jatkossakin siis metsässä kartan kanssa käyn.

Fillarointi on ollut tosi kivaa. Uusi pyörä on erittäin hyvä, ja meno täällä Satakunnassa maistuu. Aina aikataulun ja kelin salliessa pitää mennä ajamaan. Lenkkivauhtikin on oikeinkin hyvä. Ja eiköhän se siitä edelleenkin kesän kuluessa parane. Viikkotempoihin pitää osallistua heti, kun vaan sopii. Ehkä jo seuraavana torstaina. Maastoonkin tekee vähän mieli, mutta kiidetään nyt toistaiseksi kilpurilla.

Suunnistuskauden avaus

tuli tehtyä. Eipä jäänyt kovin paljoa jälkipolville kerrottavaa.

Toistekin voisi kuitenkin metsään vielä mennä...

Girssin ensilenkki

Uusi kilpuri pääsi vihdoin ja viimein tositoimiin, kun aikataulu ja keli suosivat. Päätin ajaa heti kärkeen vähän pidemmän lenkin.

Fillari toimi oikein mukavasti. Erityisesti se tuntui heti alusta alkaen omalta. Ajoasento on hyvä, ja Srammin vaihteet toimivat erittäin hienosti. Gir's tuntuu kulkevan mainiosti kaikissa ajotilanteissa. Aivan yhtä herkkää meno ei Orcaan verrattuna ehkä ole, mutta yhtä kaikki meno maistuu todella hyvältä. Lisäksi pyörä on mukava ajaa. Hankintaan voi siis toistaiseksi olla oikein tyytyväinen. Aivan hiljaista ei meno ole, sillä pienimuotoista nitinää ja natinaa rungosta kuuluu. Liekö moinen johtua keskiösysteemistä vai sisäisistä vaijerivedoista? Eipä tuo toki juuri ajoa haittaa.

Kuski ei ehkä ollut aivan parhaassa iskussaan, mutta silti meno maistui ainakin alkumatkasta. Lopussa alkoi ehkä jo väsy painaa - etenkin kun loppumatkan sai puskea vastatuuleen. Takareidet ovat nyt vähän hellänä, mutta muuten olo on mukava ja tyytyväinen. Toivottavasti pääsee pian taas ajamaan.

Ei Girssi aivan pöllömmän näköinenkään ole...

Toukokuu

juoksu: 8kpl 82km 7:25
pyöräily: 6kpl 83km 4:00

yhteensä: 14kpl 165km 11:25

Toukokuussa pääsin taas vähän urheilun makuun töiden aloittamisen myötä. Työkomennus Poriin pisti kuitenkin hommat taas sekaisin, ja työmatkaliikunta jäi vähiin. Ulvilassa piti olla aikaa urheilla, mutta ensimmäisen viikon olin kipeänä.

Kuukauden pääasiallisin laji oli juoksu. Tämä johtui luonnollisesti puolimaratonille osallistumisestani, sillä lähes kaikki liikenevä urheiluaika piti käyttää juoksemiseen. Kisaviikon sairastelusta huolimatta elämäni ensimmäinen puolimaraton meni ihan hyvin.

Pyöräilyrintamalla kaivoin taas krossarin käyttöön. Lisäksi uusi kilpuri saapui viimeinkin talliin. Gir's muutti heti kanssani Ulvilaan, mutta ensilenkki on vieläkin tekemättä. Eiköhän se viimein kohta toteudu. Täpärikin on tarkoitus tuoda jossain vaiheessa tänne Satakuntaan. Fillaririntamalla tavoitteena on osallistua paikallisiin viikkotempoihin ja yhteislenkeille.

Kesällä on tarkoitus keskittyä pyöräilyyn juoksun jäädessä vähemmälle. Suunnistamassakin voisi ehkä käydä. Periaatteessa aikaa urheiluun on nyt vähän enemmän käytössä. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Kalevan kierroksen puolimaraton

Osaltani Kalevan kierros jatkui Valkeakoskella juoksun merkeissä.

Valmistautuminen puolimaratonkoitokseen meni lähes täysin pieleen, kun olin koko kisaviikon kipeänä. Lisäksi hommaa haittasivat Porin työkomennuksen alkuhäslingit. Perjantaina tein lopullisen päätöksen osallistumisesta. Tavoite sadan minuutin alituksesta vaihtui menestyksekkääseen maaliinpääsyyn.

Ennen kisaa fiilis oli hyvä - itseasiassa niin hyvä kun olla voi. Lähtöviivalle asti otin homman rennosti. En tehnyt minkäänlaista alkuverryttelyä, sillä olin varma, että kyllä se juoksu siitä käyntiin lähtee.

Juoksin käytännössä koko matkan joukkuekaverin kanssa. Tavoitteenamme oli ensin viiden minuutin kilometrivauhti, josta voisi mahdollisesti vielä tuntemusten puitteissa vähän kiristää. Taktiikka toimi erinomaisesti. Alun menimme melko rauhassa, mutta vähitellen vauhti kiihtyi hieman alle tavoitevauhtiin, ja porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan. En muista ohittiko alkuhässäkän jälkeen kukaan meitä.

Oli oikeastaan hauska juosta, kun oli koko ajan muita menijöitä ympärillä sekä sopivin välein tankkauspisteitä. Kelikin oli jokseenkin mainio, vaikka vähän kuuma olikin. Numerolappu rinnassa toi mukavasti lisäpuristusta, ja muut juoksijat antoivat kivasti vetoapua. Syke huiteli koko ajan ties missä, mutta en antanut sen häiritä, kun missään vaiheessa ei tuntunut pahalta; läpänheittoa pystyi harrastamaan melkein loppuun asti.

Juoksu sujui tosi hyvin jonnekin kolmeentoista kilometriin asti, jolloin joukkuekaveri vähän kiristi vauhtia, ja meno alkoi tuntua reisissä. Homma kuitenkin pysyi hanskassa eikä vauhti hiljentynyt. Vasta aivan viimeisillä meinasivat reisistä loppua voimat. Tunne oli oikeastaan melko hassu: ei vaan meinannut jalka nousta. Maaliin kuitenkin päästiin loppujen lopuksi melko hyvävoimaisena. Joukkukaverin voitin vajaalla minuutilla, sillä hän joutui loppumatkasta pistäytymään puskassa. Toiselle kierrokselle olisi kyllä saanut pakottaa vähintäänkin aseella uhaten.

Ihan hyvä juoksu ja kokemus oli.

Huhtikuu

Kuten vähän vihjasin ja pelkäsin, niin huhtikuu jäi urheilun osalta todella vaisuksi:

Juoksu: 3kpl 29km 2:36

Koko kuuhun mahtui siis vain kolme juoksulenkkiä. Neljäskin oli suunnitteilla, mutta loppukuussa iskenyt nuha vesitti sen suunnitelman. Ja alkukuussahan oli päällä vielä urheilukielto käsileikkauksen tiimoilta.

Suurin urheilua sotkenut asia ei kuitenkaan ollut sairastelu, vaan työpaikan vaihtoon liittyvät järjestelyt. Koska en enää käynyt vanhassa töissä lihasvoimin, niin liikunta jäi vähäiseksi. Kaikki tarjolle tulleet tilaisuudet hyödynsin juoksuun, sillä puolimaraton lähestyy vääjäämättä, ja sitä varten pitää juoksutuntuman olla edes jonkinlaisessa kuosissa.

Pyörälenkit jäivät siis tekemättä. Toki niitä olisi varmaan ehkä voinut joskus iltayöaikaan tehdä, mutta ei innostanut. Etenkin kun metsässä oli vielä märkää, ja lisäksi alkukuun takatalvi sotki sekin osaltaan olosuhteita. Eikä sitä kilpuriakaan vielä ole tullut. Toki kotinurkissa on tullut paksupyörällä sotkettua, muttei mitenkään lenkinomaisesti. Sain vihdoin läskiin sellaisen lastenistuintelineen, jolla nuorimmaisen kuljetus onnistuu - ja mainiosti onnistuukin.

Heti toukokuun alussa alkaa sitten uusi työ. Uskon, että tyksissä ollaan suopeita työmatkaurheilijoille, joten sen puolesta urheilukertoja pitäisi kertyä toukokuussa reilummin. Ja sitten loppukuusta on se Kalevan kierroksen puolikkaan juoksu eli puolimara Valkeakoskella.

Maaliskuu

Huh huh. Aika hiljaista on ollut urheilu- ja etenkin blogirintamalla. Aihetta olisi kyllä ollut, mutta ei vain ole viitsinyt ehtiä. Aloitetaanpa nyt kuitenkin luvuilla:

hiihto: 8kpl 129km 9:32
pyöräily: 6kpl 65km 4:27

juoksu: 1kpl 9km 0:48

yhteensä: 15kpl 203km 14:47

Maaliskuu oli siis hiihtokuu. Ja tähän oli syynä vain ja ainoastaan Saariselällä vietetty hiihtolomaviikko. Lapissa tuli hiihdeltyä paljon ja monipuolisesti sekä lisäksi hienoilla reiteillä ja kohtuullisissa keleissä. Kivaa oli ihan kokonaisvaltaisestikin. Kuukauteen osui vielä yksi etelässä tehty hiihtosuoritus eli Namikan hiihtomestaruuskisat, jotka kävin voittamassa.

Pyöräilypäiviä kuukauteen mahtui vain kolme. Tähän oli syynä jo mainittujen kiireen ja hiihtoloman lisäksi kevään pehmeän loskaiset kelit, jotka eivät teille tahi etenkään poluille houkuttaneet. Pääsin kuitenkin tekemään paksupyörällä kelvollisen hankinkantoajelun, joka olikin talvipyöräilyn ehdottomia huippuhetkiä.

Kuukauden kokonaismäärä ei ole mitenkään huono. Jopa yhden juoksulenkinkin ehdin vetäistä. Mutta jos määrästä vähentään Lappiviikon yhdeksän tuntia, niin ollaan jo aika pienessä määrässä. Kaikki syyt vähäisiin lenkkipäiviin eivät kuitenkaan ole vielä tässä: Sain nimittäin heti kuun alussa tiedon, että pääsen toukokuun alusta alkaen sairaalafyysikkokoulutukseen TYKSiin. Edessä on siis työpaikan vaihto, ja siihen liittyviin asioiden järjestelyyn on mennyt aikaa ihan mukavasti. Ja sama rumba jatkuu myös huhtikuussa.

Ja kuten tv-shopissa sanotaan, niin ei siinäkään vielä kaikki: Kävin nimittäin poistattamassa oikeasta solisluustani sinne viime vuoden kesäkuussa asennetun tukilevyn pari päivää sitten. Operaatio meni hyvin, ja toipuminen on ollut nopeaa. (Lukuunottamatta mahatautia, joka iski leikkausta seuranneena yönä...) Leikkaushaavasta johtuen urheilukielto jatkuu kuitenkin pääsiäiseen asti. Pääsiäisen jälkeen pitäisi siis taas päästä baanalle - jos aikaa on. Kelejä kyllä tuntuu jo pikkuhiljaa olevan, sillä sepeleitä on jo kerätty hyvin pois. Huhtikuun alun takatalven jälkeen pitäisi maantiekelejenkin koittaa. Uusi kilpuri ei ole vieläkään tullut, mutta eiköhän se sentään jossain vaiheessa huhtikuuta kotiutune.

Helmikuu

pyöräily: 12kpl 158km 10:13

juoksu: 5kpl 53km 4:44
hiihto: 3kpl 31km 3:04

yhteensä: 20kpl 242km 18:01

Helmikuu jäi määrällisesti tammikuusta, mutta silti lukemat ovat kohtuullisen hyvät. Etenkin ottaen huomioon pari flunssaa ja muut kiireet. Eli tyytyväinen saa olla. Etenkin kun tekeminen oli vieläpä melkoisen mielekästä.

Lunta tuli tässä kuussa paljon lisää, mikä vaikeutti maastopyöräilyä, mutta toisaalta mahdollisti hiihtokauden avauksen. Hiihtämään en kuitenkaan ehtinyt kuin muutaman kerran, ja nekin kerrat tulivat tuosta työmatkahiihdosta. Jotenkin vain ei ehdi hiihtämään. Tai sitten työmatkaliikuntojen jälkeen ei jaksa.

Tyämatkahiihdon lisäksi kuusta jäi mieleen pitkä juoksulenkki. Maaliskuussa olemme viikon Saariselällä, joten hiihto tulee lisää. Muuten kyllä aikataulu näyttää sen verran kiireiseltä, että kaikki urheilusuoritukset ovat kotiinpäin. Kalustopuolella uuden kilpapyörän pitäisi vihdoin ja viimein kotiutua - toivottavasti. Muutenkin tuntuu siltä, että elämme jännittäviä aikoja...

Kipeys

Viime torstain lenkeillä ei tuntunut aivan normaalilta, ja perjantaina alkoi sitten nenä tiputella ihan urakalla. Eli perinteinen nuhaflunssa pamahti päälle. Taudin luonteeseen kuuluu yleiskehno olo, mutta ei kuitenkaan kuume. En siis oikein koskaan ole oikeasti kipeänä. Joskus oikein toivoisi kuumetta, että voisi hyvällä omatunnolla heittäytyä huilaamaan. Mutta kun oleellisesti ainoa oire on räkää tulvillaan oleva pää, niin aivan ei kehtaa tekemättömäksi heittäytyä. Nuhan saa kuitenkin jonkinnäköisiin aisoihin sarvikuonolla ja kemikaaleilla.

Tällä kertaa kävi tavallista huonompi tuuri, että pahimmat kipeyspäivät osuivat viikonloppuun. Tänään maanantaina on vielä selkeästi oireita, mutta todennäköisesti huomenna on jo rauhallisen työmatka-ajelun paikka.

Hiihtäen töihin

Fingerporissa kehotettiin aikoinaan rikkomaan arjen rutiinit ja tulemaan töihin eri tavoilla. Fillarilla kuljen tosi usein, mutta en toki tänään tullut humalassakaan töihin, vaan suksilla.

Työmatkahiihto oli suunnitelmissa jo viime vuonna, mutta nyt kiusaus moisen hulluuden totetuttamiseen kävi mahdottomaksi. Kaivoin siis eilen vintiltä vanhat pertsasukseni, ja vetäisin niihin muutaman kerroksen tervapitoa. Vanhoja, käytännössä jo käytöstä poistettuja, suksia käytin siksi, että matkalla tulisi varmasti vastaan sorastettuja uria. Reitti oli sellainen, että etenin ensin Loukinaisten kuntoradan kautta Hakkisiin ja edelleen Vanhalinnan kohdalta Aurajoen jäälle, jossa tiesin menevän jonkinlaisen ladun. Latu olikin ihan ok hiihtää, ja se jatkui mukavasti Yo-kylän rantabulevardia seuraten lähes yliopistolle asti. Loppumatka oli vähän soveltamista, mutta onneksi sovellettava matka ei ollut pitkä. Ainoastaan kerran piti ottaa sukset jalasta, ja sekin kerta olisi paremmalla soveltamisella ollut vältettävissä.

Oli kivaa. Ja hyvää treeniä. Iltapäivällä uudestaan!

Hiihtokauden avaus

tapahtui eilen. Oikeastaan kahdesti. Aamupäivällä nimittäin laitoin ensin molemmat sukseni kuntoon, sekä kävin esikoisen kanssa pienen lenkin hiihtämässä. Kyllä se hiihto jo nelivuotiaalta alkaa hieman sujua. Ylämäet ovat vielä vaikeita, mutta muuten sujuu hienosti.

Illalla kävin sitten nopeasti samaisella ladulla elisiis Littoisten purtsilla avaamassa kauden luisteluhiihdon merkeissä. Keli oli hyvä, ja luisto ja latu jopa oikeinkin hyvät. Yllätyksekseni hiihto sujui erinomaisesti. Ei ollut merkkejä kauden ensimmäisen kerran haparoinnista. Paha sanoa miksi näin oli, mutta hyvä niin. Tahdin pidin mukavan rauhallisena, eikä syke missään vaiheessa nousuut kovin korkealle.

On se hiihto vaan hieno laji. Voi kun voisi sitä enemmänkin harrastaa. Onneksi edes joskus ladulle pääsee. Littoisten latu on profiililtaan oikein hyvä, vaikka se luistelulle aavistuksen kapea onkin.

Tammikuu

pyöräily: 20kpl 263km 18:24

juoksu: 6kpl 61km 5:33
luistelu: 2kpl 41km 1:47

yhteensä: 28kpl 365km 25:44

Jopas oli määrällisesti hyvä kuukausi. Toki uudella lenkkienmerkitsemistavalla on sormensa pelissä, mutta kuitenkin. Kuukauteen ei mahtunut sairastelua eikä sen suurempia kiireaikatauluja. Kelitkin suosivat melko hyvin. Tuloksena siis pitkästä aikaa kovin urheilukuukauteni. Suorittaminen oli myös oikein mukavaa, ja nyt sain vähän tehojakin tehtyä. Bonuksena luistelusuoritukset, jotka siis johtuivat Kalevan kierrokselle osallistumisesta.

Tämän tahdin kun saisi pidettyä koko vuoden, niin loistavaa olisi. Toisaalta helmikuu alkaa nuhalla ja pienellä minilomalla, joten aivan samoilla määrillä ei lähitulevaisuudessa mennä. Lisäksi näyttää siltä, että muu elämä tulee keväällä viemään tosi paljon aikaa. Mutta katsotaan nyt.

Kalevan kierroksen luistelu

Tuli sitten kisattua pitkästä aikaa, kun lauantai-iltapäivällä ajelimme Helsingin Oulunkylään luistelukilpailuihin. Ennen kisaa olin käynyt kerran Kupittaan madolla harjoittelemassa vauhdikasta luistelua retkiluistinten kanssa. Keli kisapaikalla oli hieno: melkein tyyntä ja pakkasta vajaa kymmenen astetta. Pakkasesta johtuen kierroslaskijan suoritus ennen varsinaista suoritusta oli myös aika paha.

Varsinainen suoritus alkoi lämmittelykierroksella, jonka jälkeen alkoi vauhdinpito. Luistelu oli kovalla ja tasaisella jääratajäällä todella hankalaa eikä rentoutta suorituksesta löytynyt hakemallakaan. Käytännössä koko ajan sai jäkittää pystyssä pysyäkseen. Retkiluistin ei oikein sopinut vasempaan monoon, mikä hankaloitti entisestään menoa. Kaiken lisäksi luistimet varmaan olisi sittenkin pitänyt terotuttaa ennen koitosta. Harjoittelusta saattoi olla hyötyä tai sitten ei. Vaikeaa oli joka tapauksessa.

Syke oli korkealla varmaan paljolti jännityksestä ja jäkittämisestä johtuen. Jaksamisessa ei kuitenkaan ollut oikein minkäänlaista ongelmaa. Alkumatkasta jouduin luistelemaan aika paljon yksin, mutta onnekseni puolimatkasta luistelu alkoi sujua hiemanparemmin ja pääsin hyvän letkan peesiin, joka joudutti minut alle viidenkymmenen minuutin loppuaikaan. Ajan ja tuloksen puolesta homma siis meni oikein hyvin. Koko reissukin oli kokolailla mukava, joten eiköhän tälle Kalevan kierrokselle osallistuminen ole oikein hyvä juttu.

Seuraava osakisa eli Pirkan hiihto jää minulta väliin, joten jatkan Kalevankiertoa toukokuussa puolimaratonin merkeissä. Sitäkään hommaa en tule erikseen harjoittelemaan.

Kalevan kierros

Ilmoittauduin sitten Kalevan kierroksen puolikkaalle Namikan joukkueeseen. Kyseessä on siis kuudesta osakisasta koostuva kestävyysurheiluyhteiskilpailu. Lajeina ovat luistelu (20 km), hiihto (45 km), juoksu (21,1 km) , soutu (25 km), pyöräily (54 km) ja suunnistus (11 km). Suluissa olevat matkat ovat siis puolikkaan matkoja. Tarkoitus olisi osallistua ainakin luisteluun, juoksuun ja pyöräilyyn. Todennäköisesti myös suunnistus on ohjelmassa. Sen sijaan hiihtoon en pääse, ja soudun jätän suosiolla väliin. Joukkuekisassa kun huomioidaan vain kolmen parhaan suoritukset. Toisin sanoen kuuden hengen joukkueesta voi muutama jäädä osakisoissa kotiin.

Soutua lukuunottamatta mikään suorituksista ei ole kovin kova. Helpolla en silti kuvittele pääseväni. Lisähaastettahan saa helposti vauhtia lisäämällä. Mitään menestyspaineita ei ole, mutta olisi kiva saada itseä tyydyttävät suoritukset aikaiseksi. Toki joukkueen edun nimissä pitää homma toki ottaa puolitosissaan.

Ensimmäinen osalaji eli luistelu on jo ensi viikon lauantaina. Oulunkylän luistelurata on silloin kierrettävänä 50 kertaa. Hokkareilla ei kuulemma kannata lähteä, joten toivottavasti saan pika- tai retkiluistimet joltakulta lainaan. Vielä kun pääsisi kerran niitä testaamaan niin hyvä olisi. Kovin kovia tavoitteita luisteluun ei kannattane ottaa, kun homma menee pitkälti tekniikan omaksumiseen. Alle tuntiin tuon parikymmentä kilsaa kyllä kaiketi pitäisi melko helposti mennä.

Uusi taktiikka kilometrien keräilyyn

Päätin alkaa kirjata harjoituksiksi kaikki työmatkapyöräilyt. Tämä siksi, että ajokilometrit kirjautuisivat lähes kaikki samaan paikkaan, ja että työmatkoihin tulisi jonkinlaista harjoitusjärkeä. Eli esimerkiksi rauhallinen kotimatka ajettaisiin oikeasti rauhallisesti eikä innostuttaisi kesken kaiken työmatkatempoon. Ja vaihtoehtoisesti, jos työmatkatempoa harrastetaan, niin harrastetaan sitä sitten kunnolla.

Tästä johtuen tämän viikon kolme pyöräilypäivää kerryttivät harjoituspäivyriin siis kuusi harjoitusta.

Talvi tuli!

Lopultakin kelit ulkona jäähtyivät pakkasen puolelle. Tämä on tarkoittanut pulkkien ja liukureiden kaivamista kesäsäilöstä sekä jopa suksien esille laittamista. Suksissa tosin on vieläkin viime kevättalven liisterit pohjissa, mutta kohtapian pitäisi putsata ja hinkata ne valmiiksi mahdollista uutta hiihtokautta varten. Pakkanen ja pieni määrä lunta on muuttanut maiseman oikein kivannäköiseksi. Lunta on vielä nimeksi, joten se ei haittaa liikkumista. Ja koska pakkanen on nyt jäädyttänyt mutaiset polut, tuli maastopyöräilylle yhtäkkiä melkoisen erinomaiset olosuhteet.

Tästä johtuen painelinkin tänään töihin pitkästä aikaa Trancella. Ja kyllä oli mukavaa täysjouston suomaa pehmeyttä. Oli aivan valtavan kiva ajaa. Vielä kun nastarenkaat purivat alustaan kuin alustaan pitävästi, niin meno oli todella hienoa. Vauhtiakin oli välillä ihan mukavasti. Kipakka kymmenen asteen pakkanen kyllä jäädytti varpaat, mutta se ei menoa onneksi kauheasti haitannut.

Hiihto- ja läskipyöräkelien puolesta toivoisi lisää lunta, mutta kelpaavat nämä kivat maastopyöräilykelitkin mainiosti. Kun vaan tuo lämpötila ei tästä paljoa enää laskisi.

Vanhat kujeet

Oli vähän ajatuksia uudistaa harjoituspäiväkirjojani, mutta en etsinnästä huolimatta löytänyt mitään potentiaalisia nykyisten korvaajia, joten vanhoilla hyviksi todetuilla mennään. Pääasiallinen päiväkirja on siis Sporttracks 2.1, josta data lähettyy kätevästi Juoksulauantaihin eli Runningfreeonline-palveluun sekä Kuukkelimaahan. Lisäksi olen joskus lähetellyt lenkkejä Garminin Connect -palveluun. Viimeisimpään liittyen keksin juuri, että sinnehän voisi lähettää aina viikon "parhaan" lenkin. Saas nähdä tuleeko tavaksi; ainakin kolmen edellisen viikon valitut lenkit lähtivät sinne juuri. Kaiken tämän lisäksi mittaan ne työmatkat, jotka eivät pääse harjoituspäiväkirjaan, puhelimen Sports Trackerillä - näitä muuten kertyi viime vuonna niinkin paljon kuin 780 kilometriä.

Hurjat tavoitteet vuodelle 2012

Vuosi 2012 alkoi työmatka-autoilulla, sillä ei napannut fillaroida märässä räntäsateessa töihin. Tämä kelien edessä nössöily ei kyllä puolla nyt asettamiani tavotteita. Tärkein tavoite vuodelle 2012 on liikunnan harrastaminen ja ehjänä pysyminen. Kovinkaan tavoitteellisesti en edelleenkään pyri harjoittelemaan eli toiminnassani on kyse enemmänkin aktiivisesta liikunnasta, joka tapahtuu lähinnä polkupyörillä. Edelleenkin työmatkaliikunta näyttelee isoa osaa.

Pyöräily

Ykköslaji, jota harrastan tänä vuonna neljän fillarin voimin. Krossari, täpäri, läskipyörä ja kilpuri tulevat tänä vuonna nielemään yhteensä 5000 kilometriä erityyppistä maastoa. Tämä tulee vaatimaan panostusta pitkiin lenkkeihin, ajoa ympäri vuoden sekä osallistumista yhteislenkeille. Tarkoitus olisi osallistua sekä maasto- että maantieyhteislenkeille. Myös johonkin tapahtumaan voisi ottaa osaa. Turun aluecup kiinnostaa vähän.

Juoksu

jatkuu meiningillä juoksupäivä viikossa. Tästä pitäisi vuodessa kertyä viitisensataa kilometriä. Huvikseen voisi osallistua johonkin juoksutapahtumaan, esimerkiksi puolimaratonille.

Hiihto

Talvea ei näytä tänä vuonna tulevan, joten se siitä. Onneksi tiedossa on jo lähes perinteinen Lapinmatka maaliskuussa. Eli ilman ei jää, mutta vähiin kylläkin. Paitsi että äkkiähän nuo kelit tuosta muuttuvat.

Suunnistus

Sama meininki kuin viime vuosina. Jukola olisi nyt Vantaalla, joten aivan varmaa tyrmäystä se ei saa. Sitä varten pitäisi varmaan kuitenkin opetella taas suunnistusta, joten ei taida viitsiä/jaksaa/keretä.

Ei-liikuntarintamallakin on suuria tavoitteita. Aika näyttää, tapahtuuko mitään. Mutta se ei nyt varsinaisesti kuulu tähän.

Tätä bloginpitämistä tulen jatkamaan, vaikka välillä tämä turhalta tuntuukin. Mutta on sitä silti hauska pistää ajatuksiaan johonkin.