Vuosi 2014

pyöräily: 83kpl 2128km 86h

juoksu: 68kpl 599km 52h
hiihto: 17kpl 373km 28h
suunnistus: 3kpl 24km 4h

yhteensä: 171kpl 3123km 170h

Vuotta 2014 leimasi paikkakunnanvaihdos, johon enemmän tai vähemmän liittyvä toiminta vei aikaa urheilulta. Lisäksi uusi työmatka - etenkin yhdistettynä lasten kouluun ja päiväkotiin viemiseen - vaikeutti työmatkaurheilua merkittävästi. Selityksen makuisesti todetaan vielä, että olin ehkä tavallista enemmän kipeänä. Lisäksi jalkavaivat estivät juoksemista kesällä aika paljonkin.

Hurjia tavoitteita ei vuodelle ollut. Kiersin lumipulan vuoksi tyngäksi jääneen Jämi147:n sekä osallistuin muutamaan juoksutapahtumaan. Vuoden alun Röret Runt 300 tuli ajettua kokonaan, ja oli mieleenpainuva kokemus. Varsinaisilla porukkalenkeillä en päässyt käymään. Surkeasta talvesta huolimatta hiihdettyä tuli kohtuullisesti, mistä kiitos Lapinmatkoille sekä Nunnavuoren tykkiladulle. Kalustorintamalla ei tapahtunut muutoksia ellei (ilmeisesti jalan kannalta kohtalokkaita) paljasjalkajuoksukokeiluita oteta lukuun.

Se, mitä tuli tehtyä oli kyllä taasen ihan mukavaa!

Päivitetyt vuosikäppyrät. Toivottavasti romahdus jää yhteen vuoteen.

Pyöräily

on ja pysyy ykköslajina. Paikkakunnanvaihdos vähensi selkeästi maastopyöräilyä, mutta kyllä Puksullakin tuli kohtuullisesti poljettua. Etenkin kun osallistuin sillä Jämi84:een. Kilpurilla tuli ajettua nyt vähän enemmän, koska olen käynyt sillä myös töissä. Edelleen pidän pyöräilystä - paitsi silloin kun on kehno keli.

Juoksu

kilsoja tuli taas yli 500, mikä on ollut viime vuosien tavoite. Jos unohtaa kesän melko pahat jalkavaivat, niin juoksu on kyllä ollut mukavaa. Juoksulenkki on vaan niin paljon helpompi toteuttaa kuin pyörälenkki - etenkin kehnommassa kelissä, joita tänäkin vuonna riitti.

Hiihto

matkaa tuli kohtuullisesti surkeasta talvesta huolimatta. Kotikulmilla ei kyllä luonnonlumilla hiihdelty. Harmittavasti Pirkka ja Jämi42 peruutettiin. Rukalla tuli hiihdeltyä mukavia lenkkejä. Nunnavuoressa sitten paineltiin vähän kehnommissa keleissä ja maisemissa.

Suunnistus

oli viime vuotisiin tapoihin hiljaista. Muutamilla iltarasteilla kävin eksyilemässä.

Joulukuu

pyöräily: 7kpl 106km 6:33
juoksu: 7kpl 57km 5:15
yhteensä: 14kpl 163km 11:48

Taisin lupailla, että meno joulukuussa oli hyvin marraskuun kaltaista, ja niinhän se aikalailla olikin. Juoksulenkkejä ja hieman työmatkapuksuttelua. Talvi oli hetken täällä, ja silloin pääsi nauttimaan paksupyöräilystä hangessa sekä kovassa pakkasessa. Nyt lämpötila on rapiat kuusi astetta plussalla ja parinkymmenen sentin hanget alkavat olla suurin piirtein kokonaan mennyttä. Hiihtämäänkin olisi voinut kovalla yrityksellä päästä, sillä ladut olivat kunnossa ainakin Porinmetsässä. Eipä sitten kuitenkaan tullut lähdettyä, vaikka sukset kotiin haettiinkin. Ehkä se talvi vielä tulee uudestaan.

Syksy meni ja talvi (toivottavasti) tulee

Syksy on mennyt aika hiljaisissa merkeissä lenkkipoluilla ja etenkin täällä blogin päässä. Syyskuu oli vielä oikein kohtuullinen, ja siihen mahtui suunnistusta, työmatkapyöräilyä ja juoksua sekä kaksi juoksutapahtumaa. Lokakuussa alkoivat sitten kelit pimentyä ja märentyä, ja ennen sitä piti kaikki liikenevä vapaa-aika käyttää sairaalafyysikkotenttiin lukemiseen. Marraskuussa olin syysflunssassa ja kelit olivat, jos mahdollista, vieläkin pimeämmät ja märemmät. Märkyydestä kärsii enemmän pyöräily - pimeydestä juoksu, vaikka olenkin panostanut kunnolliseen juoksuotsalamppuun.

Aika paljon positiivistakin on syksyyn silti mahtunut. Olen käynyt viikottaisessa työpaikan "ukkojumpassa" lihaskuntoa harjoittamassa. Muutaman kerran olen jopa kotonakin punnertanut. Maanantai-iltaisin olemme käyneet perhejuoksulenkeillä, kun lapset ovat harrastuksissaan. Olemme myös käyneet kerran viikossa isä-poikasählyssä, mikä on ollut pääsääntöisesti oikein mukavaa. Niin ja se tenttikin meni läpi.

Alla vielä kuukausittaiset lenkkimäärät. Joulukuussa meno on ollut marraskuun tasoa - vaikkakin juoksupainotteisemmin.

SYYSKUU:
juoksu: 8kpl 92km 7:35
pyöräily: 7kpl 189km 6:24
suunnistus: 2kpl 16km 2:17
yhteensä: 17kpl 297km 16:16

LOKAKUU:
pyöräily: 8kpl 186km 7:47
juoksu: 2kpl 16km 1:24
yhteensä: 10kpl 202km 9:11

MARRASKUU:

pyöräily: 8kpl 132km 6:22

juoksu: 6kpl 52km 5:20

yhteensä: 14kpl 184km 11:42

Talvi ei ole vielä juurikaan antanut itsestään kuulua. Ehkä se sieltä vielä kuitenkin tulee. Toivottavasti Pirkka ja Jämi42 tänä vuonna toteutuvat - ja toivottavasti niitä pääsee myös etukäteen treenaamaan. Nyt kuitenkin valmistaudutaan jouluun, jolloin varmaankin ehtii myös vähän pidemmille lenkeille. Etenkin jos kelit suosivat. Ja hetimiten vuodenvaihteen jälkeen on ohjelmassa RöretRunt300.

Yyterin piikki

Koska jalka on nyt melko hyvin kuntoutunut, niin ilmoitin itseni viime tingassa ennakkoon Yyterin piikille. Tämä oli kyllä kummitellut ohjelmassa koko vuoden, mutta konkretisoitui vasta viime hetkillä. Edellisestä johtuen tähänkin juoksuun lähdettiin aikalailla harjoittelematta. Toki Jämin juoksu varmaan auttoi asiaa, ja onhan sitä tänäkin vuonna tullut juostua melko mukavasti. Spesifinen harjoittelukausi vain puuttui.

Keli oli taas kerran loistava, vaikka tuuli olikin valtaosin vastainen. Viime tingassa vaihdoin kokonaan lyhyeen juoksuasuun, mikä oli oikea ratkaisu. Tavoitteena oli painella reissu alle tunti kolmen vartin, mikä tarkoitti 4.40:n kilometrivauhtia. Matka lähti mukavasti vauhtiin, ja melko pian tuli luottavainen olo tavoitteen toteutumisesta. Jalat eivät olleet mitenkään hirmutikissä, mutta juoksu kulki kuitenkin hyvin. Ensimmäisen huoltopisteen jälkeen ajauduin kuuden hengen porukkaan, joka veti juuri sopivaa eli oikeaa vauhtia. Toisen huollon jälkeen porukka kutistui vähitellen kolmeksi, ja siinä porukassa paineltiin sitten lopulta loppunousuun asti.

Reitti oli oikein kiva ja sisälsi varsinkin alkumatkasta kiitettävän paljon polkuja. Muutama tylsähkö soratiepeltoaukea kuului kuvioon, mutta kaiken kaikkiaan reitti oli hyvä. Mäkiä tuli toki vähän ikävä.

Matka eteni hyvää ja tasaista vauhtia, ja vasta kahdenkympin jälkeen alkoi väsyttää. Meinasinkin jo tippua porukasta, mutta pystyin lopulta roikkumaan mukana. Porinmetsän loppunousu tuli sitten kuin tilauksesta ja Jämi21-tyyliin iskin siinä hieman muita parempaan vauhtiin, jonka turvin ehdin maaliin kuntosarjan pronssitilalle. Aika oli tavoitteen mukainen, joten ihan tyytyväinen voi olla. Ehkä jopa vähän pidempään olisi voinut painella. Ensi viikonlopun Pirkkaan en kyllä kuitenkaan lähde.

Kannatti todella lähteä. Jalat toimivat hyvin eikä kolotuksia tullut oikean takareiden lievää jumitusta lukuunottamatta. Maalissa pääsi jopa saunaan ja uimaan. Ensi vuonna uudestaan.

Jämi21 XC Run

Odotettu juoksutapahtuma koitti vihdoin ja vieläpä erinomaisessa kelissä. Oma valmistautuminen oli jäänyt lähinnä jalkakipujen vuoksi vähän vajavaiseksi, mutta luotto onnistuneeseen suoritukseen oli kuitenkin hyvä. Tavoitteena oli painella matka alle kahteen tuntiin tai jopa alle viiden minuutin kilometrivauhtia.

Mikäköhän siinä on, että kun ukolle lyödään lappu rintaan, niin meno paranee heti. Nytkin piti alkumatkan himmailla, sillä ei oikein ollut käsitystä juoksun kulusta viidentoista kilsan jälkeen. Ensimmäiseen huoltoon asti painelin ikäänkuin jarru päällä. Sen jälkeen annoin mennä enemmän tunteella. Hieman pahalta alkoi tuntua vasta lopun kovissa nousuissa.

Porukkaa oli juoksemassa kohtuullisesti, vaikka olisi sinne sekaan enemmänkin mahtunut. Itse tykkään juosta itsekseni, joten paikkoja jonossa en oikein hamunnut. Pidin muita juoksijoita hyvinä selkinä ja sitäkautta kirittäjinä. Kovin montaa juoksijaa ei alkuhässäköinnin jälkeen ohitseni painellut, mutta itse päästelin useasta kanssajuoksijasta ohi.

Juoksu sujui hyvin ja suurin piirtein ilman vaivoja. Maastojuoksu oli mannaa vaivanneelle jalalle, joka ei haitannut matkantekoa ollenkaan. Isoimmat alamäet olivat tosin vähän hankalia, mutta vastaavasti ylämäissä olin vahvimmillani. Nousuissa porukka tulikin selkä edellä vastaan. Pyöräilytausta vaikuttanee tähän ilmiöön. Vauhti pysyi loppuun asti mukavana, ja ehkä jopa pystyin lopussa hieman vielä kiristämäänkin. Ikävästi pahalta ei matkalla tuntunut missään vaiheessa. Maaliin saavuin hyvävoimaisena. Alle sadan minuutin loppuaikaan olin todella tyytyväinen.

Tapahtuma oli hyvin järjestetty, ja tällä kertaa jälkeissopassakin oli lihaa. Pesupaikka pressuineen ja ämpäreineen oli mielenkiintoinen ainakin näin hienolla ilmalla. Parasta oli kuitenkin uskomattoman hieno reitti. Pelkästään sen takia pitää ensi vuonna tulla ehdottomasti uudestaan. Loistava juoksualusta ja vielä loistavammat maisemat loivat hienot puitteet hyvälle suoritukselle.

Tälläkin kertaa pääsin kuvaan...

Elokuu

pyöräily: 13kpl 347km 13:10
juoksu: 4kpl 26km 2:05

yhteensä: 17kpl 373km 15:15

Elokuu alkoi Jämi84:lla, joka meni hyvin. Sitä seurasi viikko töitä, jolloin pääsin työmatkakilpuroimaan oikein urakalla. Seuraava viikko menikin sitten taudissa, joka nosti kuumeen, ja johon jouduin hakemaan oikein antibioottikuurin. Reilu viikon tauko tekemiseen oli selviö. Kuun puolessa välissä arki alkoi todenteolla, mikä tarkoittaa nyt sitä, ettei työmatkaurheilua oikein pysty harrastamaan. Tästä syystä loppukuun lenkit jäivät melko vähiin.

Sairauden jälkeen aloitin juoksun uudestaan. Jalka oli edelleen kipeä, muttei pahentunut juoksemisesta. Loppukuusta tuntui jo ajoittain tervehtymisen merkkejä. Osallistuimme Härkätien hölkkään Liedossa, jossa sain aikaan ihan kohtuullisen suorituksen. Kuusi ja puoli kilsaa 4.15 vauhdilla oli suurin piirtein harjoittelematta oikein ok. Jalkakaan ei kovasta lenkistä pahentunut, joten nyt Jämi21:een osallistuminen on jo melko varmaa - paljon en kyllä sitä varten ehdi harjoitella.

Syyskuussa on siis tiedossa Jämi21 XC Run -maastopuolimaraton. Tavoitteena on sielläkin ehjä suoritus alle kahteen tuntiin. Mikäli jalka ja keli ovat ok, niin ei pitäisi olla paha. Muista juoksutapahtumista kiinnostusta on paikallisia Yyterin piikkiä ja Oravakymppiä kohtaan, jotka juostaan loppukuusta peräkkäisinä viikonloppuina. Mutta niihin osallistumisen määrää Jämin reissun onnistuminen. Juoksun lisäksi voisi käydä suunnistamassa sekä ulkoiluttaa maantie ja maastopyörää.

Jämi84

Talven hiihtojen peruunnuttua vuoden ensimmäinen massatapahtuma oli myös oman kesäni pääurheilutapahtuma, sillä monet potentiaalit karkelot jäivät muuttotouhujen tai pienten jalkavaivojen vuoksi väliin. Toivon mukaan tämä ei kuitenkaan ole vuoden ainoa tapahtuma.

Kovin hyvin tai spesifisesti en ollut ehtinyt harjoitella, mutta luotto peruskuntoon oli kuitenkin vahva. Jo etukäteen tiesin kuitenkin, että vajaa neljän tunnin suoritus olisi nykykunnolleni ns. ylipitkä eli väsy tulisi jossain vaiheessa varmasti. Ja sitä oikeastaan hainkin. Pitkien lenkkien puuttuminen vaikuttaa vahvasti.

Laitoin kamat kuntoon illalla, ja aamulla lähdin (vähän turhankin) aikaisin ajelemaan Jämiä kohti. Keliksi oli tiedossa hyvää ja lämmintä, mutta ei aivan liian kuumaa. Suunnitelman mukaisesti ajoin juomarepun kanssa ilman eväitä luottaen huoltopisteiden tarjontaan. Tavoitteena oli ehjä, nautinnollinen suoritus alle neljän tunnin.

Onneksi en joutunut ensimmäiseen lähtöryhmään, sillä kärki lähti todella kovaa. Voittajan keskari taisi olla reilusti päälle kolmenkympin. Viisi minuuttia kärjen perään lähdettiin jo hieman maltillisemmin, mutta kuitenkin hyvää kyytiä. Letkajenkka sujui hyvin, maisemat olivat hienoja ja ajo kulki ynnä maistui. Ennakkotietojen mukaisesti reitti oli pääosin helppoa metsäuraa ja tietä, mutta mahtui matkalle polkuakin. Maisemat olivat hienot, joten reitissä ei kyllä yhtään valittamista. Haasteen menoon toivat kova vauhti ja tiukat nousut, jotka kyllä kahta lukuunottamatta nousivat ajamalla.

Matka sujui mukavasti. Huoltopisteillä tankkasin vettä, laihaa urheilujuomaa, pullaa, suolakurkkua ja banaania. Tarjoilu pelasi siis hyvin. Omilla eväillä olisi loppuajasta saanut helposti pudotettua minuutteja pois, kun olisi huolloissa vain juonut lennosta. Mutta tällä kertaa näin. Ja kyllä minä kalustovalinnallakin tasoitusta annoin. Reitin hankalimmissa paikoissa ja metsäurilla Puksu oli suht tasavertainen, mutta tiepätkillä ja etenkin tieylämäissä tuli kyllä annettua tasoitusta. Painava paksupyörä napavaihteilla ei vain ole mikään tietykki. Toisaalta kuitenkin krossari olisi varmasti ollut hitaampi.

Joskus ennen toiseksi viimeistä huoltoa vajaa kolmen tunnin kohdalla alkoi matka painaa. Siinä vaiheessa reitti oli pääosin tietä, jonka mäet nousivat tuskaisesti. Jonkin verran porukkaa lappasi ohi läskipyörästä kuittaillen. Loppumatkasta väsy kuitenkin väistyi ja viime kilometrien tiukat nousut menivät ajamalla ylös. Loppukiri ei oikein irronnut, mikä oli merkki suhteellisen onnistuneesta vauhdinjaosta. Kello pysähtyi alle kolmen viidenkymmenen, mihin olen tyytyväinen. Nopeammalla pyörällä ja huollolla olisin varmaan nykykunnolla päässyt reitin kolmeen ja puoleen tuntiin.

Jämi84 oli oikein hyvä tapahtuma, jossa järjestelyt pelasivat mainiosti. Laiha, pitkähkön jonotuksen takana ollut jauhelihasoppa tuottaa ehkä ainoan pienen miinuksen. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan.

Kuvaajakin oli paikalla...

Heinäkuu

pyöräily: 12kpl 317km 12:23
juoksu: 6kpl 41km 3:36

yhteensä: 18kpl 358km 15:59

Heinäkuussa oli lomaa, mutta silti ehdin kohtuullisesti urheilemaan. Pienen lomamatkan ajan urheilu toki korvautui kaupunkikävelyllä ja muulla sellaisella. Ja toki alkukuusta mukaan mahtui työmatkapyöräilyäkin. Juoksulenkit jäivät tauolle puolen kuun maissa, kun jalka kipeytyi. Loppukuusta valmistauduin nopeasti Jämi84-maastopyöräilyyn, joten sinne sopi muutama mukava paksupyörälenkki. Venyttelyprojekti on vähän jäänyt, mutta on kyllä välillä tullut ohjelmaan mukaan. Pieni tauottelu on kyllä tehnyt jaloille ja jumeille hyvää.

Elokuu alkaa Jämi84:lla, jossa tavoitteena on mukava ja ehjä suoritus toivon mukaan alle neljään tuntiin. Sen jälkeen ehtii varmaan vähän työmatkapyöräilemään, ennen kuin arki kunnolla alkaa. Vastuulleni tulee lasten aamuviennit, joten työmatkaurheilun määrä tulee vähenemään. Toivottavasti kompensaatiota tulee.

Juoksu (ja ehkä suunnistuskin) pitää taas aloittaa, jos vain paikat antavat myöden - toivottavasti antavat.

Juoksutauko...

Minulla on ilmeisesti vasemman jalan jalkapöydässä rasitus- tms. murtuma. Jalka kipeytyi ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten vähän pidemmän aamulenkin jälkeen. Siitä reilu viikko taaksepäin löin (ilmeisesti juuri vasemman) jalan lenkillä kantoon - siitä ei kyllä tullut kiputuntemuksia.

Tuon kyseisen aamulenkin jälkeen pidin viikon juoksutauon, ja lyhyet ja kevyet lenkit menivät ilman kipua sen jälkeen mukavasti. Tuntemuksia jalassa kyllä oli. Eilen sitten päätin viimeistellä Jazz-hölkkää varten neljällä kilometrin reippaalla vedolla. Noiden neljän minuutin kilometrien jälkeen jalka alkoi sattua taas, ja tänään on ollut kävelykin hankalahkoa. Päkiänousu ei vasemmalla jalalla ilman kipa onnistu. Jazz-hölkkä jää nyt väliin, ja suunnitelmissa on ainakin kuukauden juoksutauko. Jos jalka ei ala itsestään parantua, niin sitten pitää mennä lääkäriin. Mutta juoksutaukoa nyt ainakin aluksi. Toivon mukaan pyöräily onnistuu. Toisaalta ensi viikon lomamatkan vuoksi tulee taukoa joka tapauksessa. Kävelyä toki on luvassa, joten toivotaan jalalle nopeasti ainakin vähän parempia aikoja.

Huono homma kun ei tiedä vamman syytä. Onko syynä tuo mainittu kantokolautus vai kenties paljasjalkajuoksu? Vai sittenkin lenkkarit? Mikäli kyseessä nyt on murtuma, niin kyllä se jalkaa säästämällä pitäisi parantua.

Kesäkuu

pyöräily: 7kpl 146km 5:09
juoksu: 5kpl 45km 4:01
suunnistus: 1kpl 8km 1:08

yhteensä: 13kpl 199km 10:18

Kesäkuu oli oikein hyvä urheilukuu ottaen huomioon, että ensimmäinen lenkki oli 16. päivä. Sitä ennen kävin yksillä maanantairasteilla avaten näin suunnistuskauden. Kuun loppupuoli meni siis mukavasti työmatkaurheilun merkeissä. Juoksulenkit olen nyt tehnyt työpaikalta Porinmetsään yhtä varsinaista työmatkajuoksua lukuunottamatta.

Paikat ovat nyt paremmat, joskin jalat ovat melkoisen jumissa. Niinpä olen aloittanut venyttelykuurin varsinaisena tavoitteena yleinen parempi liikkuvuus ja sitäkautta tekemisen paraneminen. Toissijainen tavoite on saada sormet suorin jaloin lattiaan, mikä tuntuu ainakin toistaiseksi melko kaukaiselta, mutta kai se nyt mahdollista on.

Kesäkuussa tekeminen jakautui aika puoliksi juoksun ja pyöräilyn kesken. Olen halunnut saada juoksutuntuman takaisin, mikä on vaikuttanut tähän. Lisäksi juoksulenkki on vaan niin paljon helpompi ja nopeampi toteuttaa kuin pyörälenkki. Jatkossa painotan pyöräilyä kyllä enemmän. Tarkoitus on ottaa paksupyörä taas lenkkikäyttöön, ja lähteä etsimään paikallisia maastoreittejä. Paksupyörällähän tulen ajamaan elokuun alun Jämi84:n, joten pitää saada silläkin välineellä vauhtia peliin.

Heinäkuussa on lomaa, joka aiheuttaa haasteita ja mahdollisuuksia tekemiseen. Tavoitteena ovat pidemmät pyörälenkit, tempoharjoittelu ja (lähes perinteinen) Jazz-hölkkä.

Toukokuu

pyöräily: 1kpl 40km 1:47
juoksu: 1kpl 7km 0:35

yhteensä: 2kpl 47km 2:22

Kuten aavistinkin, niin toukokuu oli urheilun osalta todella hiljainen. Työmatka-autoilun ja muuttotouhujen ohessa ehdin kerran krossarilenkille ja kerran juoksulenkille.

Viime aikoina ovat myös jalat vähän vaivanneet. Vanha akillesvaiva tuntui vielä ja vasempaan polveen iski ilmeisesti pieni bursiitti. Eivät nuo juuri kipeitä ole olleet, mutta kuitenkin. Kylmähoito ja Voltaren ovat auttaneet. Eipähän ole harmittanut urheilemattomuus niin paljoa, kun on ollut vaivoja. Tiedä sitten mikä on ollut syy ja seuraus.

Kesäkuun loppupuolella on odotettavissa helpotusta, kun työmatka lyhenee 150 kilometristä kymmeneen. Sitä odotellessa ja siitä sitten taas kuntoa rakentamaan uudella (työmatkapyöräily)innolla.

Huhtikuu

hiihto 6kpl 145km 11:01
pyöräily: 5kpl 125km 4:26
juoksu: 3kpl 21km 1:53

yhteensä: 14kpl 291km 17:20

Huhtikuun alun vietimme Rukalla hiihtelemässä, ja siitä muodostuikin suurin osa kuukauden urheilumäärästä. Loppukuusta oli sitten hiljaisempaa: krossarilla kävin kaksi kertaa töissä ja lisäksi avasin kilpurikauden. Juoksulenkkejä tuli kolme lyhyttä, joista kaksi paljasjalkahengessä.

Työpaikan ja paikkakunnan vaihtuminen ovat pitäneet kiireisenä, joten etenkin työmatkaurheilut jäivät vähiin. Tulevaisuudessakin työmatkaurheilulle on hyvät mahdollisuudet, joten kyllä se siitä taas jossain vaiheessa jahka asiat ja elämä taas joskus rauhottuvat.

Uusi aluevaltaus on paljasjalkajuoksu. Tähän ryhdyin siksi, että kaapissa sattuu olemaan parit Feelmaxit, ja että orastaneet jalkavaivat vaativat toimenpiteitä. Pääasiallinen toimenpide oli toki juoksun välttäminen, mutta nuo muutamat juoksulenkit käytännössä sukkasillaan ovat kyllä tuntuneet mukavilta. Jalat ovat tomineet hyvin, ja pohkeet ovat olleet asiaankuuluvasti seuraavina aamuina rasittuneet. Paljasjalkailua tulen jatkamaan - todennäköisesti panostan jossain vaiheessa myös uusiin tossuihin.

Toukokuu tulee todennäköisesti olemaan urheilun suhteen melko hiljainen. Onneksi ei ihan juuri ole mitään ihmeempää tapahtumaa tiedossa. Työmatkat kuluvat lähinnä auton ratissa eikä ylimääräistä aikaa iltaisin juuri liene. Mutta katsotaan nyt kuinka homma tästä etenee.

Hiihtoviikko Rukalla

Pääsimme vielä talven tuntuun, sillä matkustimme toisen perheen kanssa viikoksi Rukalle. Tiedossa oli ulkoilua, yhdessäoloa ja tietenkin hiihtoa. Mökki oli mukava ja ihan sopiva yhdeksän hengen seurueelle. Latukin kulki vierestä.

Keli olivat vielä oikeinkin talviset, sillä kevätsohjoa ei ollut oikeastaan ollenkaan. Kylmää ei ollut, ja aurinko paistoi jokaisena päivänä ainakin vähän. Latuja ei ihan joka päivä ajettu, mutta siitä huolimatta ne olivat oikein hyvässä kunnossa. Rukan latujen piirteet eli sähkölinjojen hyväksikäyttö ja lukuisat tienylitykset vievät kyllä huippupisteet pois verkostolta.

Perhehiihtoa harrastimme taas hyvin, sillä joka päivä kävimme koko porukalla hiihtämässä. Ahkio oli vuokrattuna pariksi päiväksi, mutta sen vetely ei nyt oikein ollut vallan kivaa. Taitaa olla jo vähän liikaa painoa sekä seura on sen verran kovakuntoista, että ihan tosissaan saa painaa, jotta perässä pysyy. Ja silloinhan matkustusmukavuus ahkiossa hieman heikkenee. Ehkemme enää ahkiotouhuihin ensi talvena lähde. Tytär täytti matkan aikana seisemän, ja syntymäpäivänä hiihdimme yhdessä reilun yhdentoista kilometrin Vuosselin lenkin. Retki meni todella hienosti muutaman kahvilapysähdyksen tauottamana.

Oma tavoitteeni oli yhtenä päivänä hiihtää pitkä lenkki. Tässä tapauksessa pitkä lenkki olisi tarkoittanut vajaata seitsemääkymmentä kilsaa, mutta myönnyin hieman lyhentämään reittisuunnitelmaa, jottei reissu olisi venynyt koko päivän mittaiseksi. Tein sitten oikein kivan 55 kilsan lenkin, johon luistelusuksilla kului hiihtoaikaa kolme ja puoli tuntia. Pari kahvilapysäystä pitivät huolen tankkauksesta.

Yhteensä kilsoja kertyi 186, mikä on oikein hyvä määrä. Tämä johti siihen, että koko talven kilometrisaldo nousi yli viiden sadan. Ihan hyvin siinä mielessä, ettei etelässä päässyt luonnonlumilla hiihtämään lainkaan. Hiihtokautta ja etenkin tätä Rukan lomaa voi siis pitää oikein onnistuneena.

Maaliskuu

pyöräily: 10kpl 200km 9:08
juoksu: 6kpl 56km 4:40

hiihto 3kpl 54km 4:18

yhteensä: 19kpl 310km 18:07

Koska talvi oli mitä oli, niin pyöräilemään pääsi hyvin jo maaliskuussa. Ihan kilpurilla en vielä lähtenyt, mutta krossaria tuli ulkoilutettua ihan ok määrä. Ja läskillä pääsi poluillekin. Etenkin ajo maantiellä tuntui oikein mukavalta. Hiekoitussepelitkin ovat jo suuremmilta osin poissa, joten heti huhtikuussa pitää kaivaa kilpuri tallista.

Tuttuun tapaan juostuakin tuli mukava määrä. Nyt kyllä juoksua haittasi jonkin verran kipeytyvä vasemman jalan akilles. Olen yhdistänyt vaivan vanhoihin ja kuluneisiin kenkiin, jotka olen nyt heittänyt molemmat pois. Jännityksellä odotan, mitä uudet tossut tuovat tullessaan. Jos tuon vaivan laskee pois, niin juoksu on kyllä sujunut edelleen hyvin.

Hiihtokausi jatkui loppukuusta Rukalla erittäin hyvissä puitteissa. Sitä ennen tuli taas vaihteeksi podettua pienimuotoinen vatsatauti.

Jatko näyttää nyt sellaiselta että Rukan jälkeen paketoidaan hiihtokausi ja aloitetaan maantiepyöräilykausi. Vielä ei tosin tiedä, kuinka paljon sitä ehtii suorittamaan, sillä työpaikan vaihdos ja muutto lähestyvät. Onneksi nyt ei ole mitään ihmeempää tapahtumaa tiedossa, joten pakko ei ole treenata - muuten kuin tietty oman mielen ja mielialan vuoksi. Elämme siis jännitäviä aikoja.

Helmikuu

hiihto 7kpl 157km 11:33
juoksu: 9kpl 82km 6:50
pyöräily: 2kpl 22km 1:27

yhteensä: 18kpl 261km 19:50

Heti helmikuun alussa aktivoiduin hiihtämään, sillä talven hiihtotapahtumat lähestyivät. Koska lunta ei ollut, niin hiihdot tein Impivaarassa. Tyyli oli perinteinen, joka sujui hyvin. Hiihto oli oikeastaan oikein kivaa Impparin melko lyhyestä lenkistä huolimatta. Kelit olivat koko kuun surkeat, ja lopulta tuli sitten tieto Jämi42:n siirtymisestä. Emme antaneet sen haitata, vaan suuntasimme silti Jämille viikonlopuksi hiihtelemään. Lunta oli Jämilläkin niukalti, mutta putkeen ei kuitenkaan tarvinnut mennä. Saimme tehtyä kaksi tosi hyvää hiihtolenkkiä ja vieläpä luonnonlumella. Jämin jälkeen menin Imppariin vielä kerran ja sillä kertaa luistelusuksilla, mutta ura oli jo pehmennyt surkeaan kuntoon. Ja pian tulikin sitten tieto, että Pirkka perutaan. Muutamaa päivää myöhemmin peruttiin myös Jämi42. Että sellainen talvi tällä kertaa. Onneksi vielä pääsee viikoksi Rukalle hiihtelemään. Pitääkin sitten siellä vetäistä peruttujen hiihtotapahtumien kompensaatioksi joku noin kuudenkymmenen kilsan lenkki.

Pyöräilemässä kävin kerran alkukuusta, kun maassa oli vielä vähän lunta ja pakkasta. Loppukuussa muta, liukkaus ja vesikelit eivät innostaneet fillaroimaan. Juoksua tuli taas mukavasti. Lisäksi juoksu sujui edelleen mainiosti.

Näillä näkymin maaliskuussa saattaa päästä jopa kilpurin selkään, mutta ainakin nyt sitten kunnolla pyöräilemään. Toivon mukaan kelit nyt sitten kuivuvat ja keväistyvät lisää. Takatalvikin voisi olla kiva, mutta sellaista ei nyt oikein ole näköpiirissä. Ja kuten todettua, niin loppukuusta päästään pohjoiseen. Eli pyöräilykauden tosialoituksen lisäksi ohjelmaan tulee vielä hiihtoakin.

Tammikuu

pyöräily: 3kpl 318km 11:14

juoksu: 11kpl 102km 8:49
hiihto 1kpl 18km 1:34

yhteensä: 15kpl 438km 21:37

Tammikuu alkoi Ylläksenmatkan jälkeen Rööripyöräilyllä. Niistä molemmista juttua edellisissä postauksissa. Kotona jatkuivat joulukuusta tutut märät ja sateiset kelit, jotka vaihtuivat sitten nopeasti koviin pakkasiin.Täten innostusta ei oikein ollut muuhun kuin juoksuun, jota tulikin kuukaudelle paljon. Loppukuusta podin vajaan viikon jonkinlaista vatsapöpöä, joka peruutti ainakin muutaman lenkin. Määrää tuli aika hyvin, joskin iso osa on rööriajon ansiota.

Juoksu sujui pääosin oikein hyvin, ja jossain vaiheessa tuli mieleen, että kohtuullisen hyvä juoksukunto pitää tänä vuonna hyödyntää. Toisin sanoen harkitsen maratonin juoksemista. Pitää vain keksiä/löytää sopiva tapahtuma.

Helmikuussa odottaa Jämin hiihtokisa, jota varten pitää vähän käydä tekemässä lajiharjoittelua. Lunta on niukalti, jotan saa nähdä millainen reissu on tulossa. Kaiken kukkuraksi ilmoittauduin Pirkan hiihtoon vapaalle tyylille. Eiköhän se ysikymppinenkin kuitenkin läpi mene, jos vain lunta on.

Röret Runt 300

Starttasin tähän legendaariseen tyhmäpyöräilyn klassikkoon aamulla kuudelta valmiiksi pakatulla autolla. Röörissä oli sitten ensin infotilaisuus, jonka jälkeen varsinainen ajo alkoi kahdeksan maissa. Ajokuri oli tiukka, ja kaikki pysyivät siinä hienosti.

Tapahtuman ideanahan on ajaa putkessa 1,01 kilsan lenkkiä kolmensadan kilometrin verran. Itsellä tämä ei ollut tavoitteena, vaan ajattelin ajella sen minkä viitsisi. Alkuhermoilun ja totuttelun jälkeen homma alkoi sujua mukavasti. Kilsan välein olleen huoltopaikan houkutus ei ollut liian kova, vaan pysyin laatimassani ajorytmityssuunnitelmassa. Ajoin ensin kaksi 70 kilsan pätkää ja sitten kuusikymppisen, jonka jälkeen oli tarkoitus tunnustella jatkoa. Kahdensadan kierroksen jälkeen ajoin vielä 50 kierroksen pätkän, jolloin oli selvää, että ajo vedettäisiin loppuun asti. Viimeiset pätkät olivat 32 ja 16 kierrosta. Yksi ylimääräinen kierros piti ajaa, jos kierrosnappulaa olisi tullut vahingossa painettua liikaa. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt, vaan kierroslasku aina maalin kohdalla nappulaa painettaessa toimi hyvin. Ajoin ilman gepsua ja sitäkautta ainoa nopeustieto oli kierrosaika.

Ajo sujui alun pienen sähläyksen jälkeen ongelmitta. Pahin oli toinen etappi, jonka puolivälissä alkoi nälkä vaivata. En kuitenkaan antanut huollon kutsulle periksi, vaan pysyin suunnitelmassa. Huolto oli kyllä malliillaan: tarjolla oli banaaneja, myslipatukoita, karkkia, suolakurkkuja, sipsejä, makkaraa, kolaa, keksejä, munkkeja, leipää, sämpylöitä ja "oikeana" ruokana lihasoppaa. Kaikki maistuivat, ja on sanomattakin selvää, että ilman niitä homma olisi jäänyt ajamatta.

Kalusto ja kuski toimivat hyvin. Vasen polvi vähän tuntui, ja luonnollisesti selkä, niska ja hartiat puutuivat. Mikään ei kuitenkaan juuri haitannut suorittamista. Kramppeja ei edes meinannut tulla. Missään vaiheessa ei ollut älyttömän väsynyt olo. Väsymys oli enemmänkin henkistä, sillä keskittyminen putkessa pitää olla koko ajan sata prosenttia.

Suurimman osan matkaa ajoin joko yksin tai vetomiehenä. Peesissä ajo ei oikein sovi minulle, vaikka sitäkin tuli tehtyä. Ja ei tuolla Röörissä peesistä juuri apua olekaan.

Kierrosajat pysyivät koko ajan samoina, etenkin ajon loppupuoliskolla, jolloin kierroksen rytmitys oli selkärangassa. Kaikki vaihtamiset, putkelle nousut yms. tapahtuivat aina samoissa kohdissa. Ohittelut tai oikeammin niiden odottelut vaikuttivat kierrosaikaan aina muutamia sekunteja. Ihan lopussakaan ei tahti hidastunut, vaikka ajoin kierroksen pykälää pienemmillä vaihteilla.

Kello oli yli seitsemän, kun homma oli viimein paketissa. Eipä olisi uskonut, että ajaisin täyden matkan ja vieläpä näinkin helposti. Kiitokset vaan huollolle ja kaikille muillekin asianosaisille. Kivaa oli, vaikka toki tyhmää. Suoritus oli kyllä melkoinen - ei ole vastaavaa tullut tehtyä. Tämän perusteella kesäiset parin sadan lenkit pitäisi mennä hyvin. Toki ulkona ajaminen on vähän erilaista. Aikaa ja evästä kun varaa, niin ei ole ongelma. Nyt molempia oli riittävästi.

Lopuksi vedin vielä lihasoppaa, kävin suihkussa ja ajoin kotiin. Hyvin jaksoi vielä olla ratissa. Nukkumaan mennessä olin odotetusti henkisesti vielä putkessa. Aina kun laittoi silmät kiinni, niin tuli olo, että nyt ajan seinään tai jonkun perään. Tai sitten muuten vain Röörin pilarit vilahtelivat. Piti oikein psyykata, että ihan hyvin uskaltaa laittaa silmät kiinni. Aamulla kolotuksia ei pahemmin ollut, mutta vähän hidastetusti mentiin. Isoimmat tuntemukset ovat niskassa ja alaselässä.

Hieno kokemus ja hyvä osoitus omasta kunnosta. Ehkä vielä joskus uudestaan...

Taskussa olleen puhelimen askelmittariin kertyi muuten vajaa 37 tuhatta "askelta".

valokuvaajan otos menosta

Loma Ylläksellä

Joulupäivän iltana matkustimme junalla Kolariin, josta seuraavana päivänä ajoimme Äkäslompoloon Harjun mökkiin. Mukaan tulivat lasten serkut, joten lastenhoitoapuakin oli tarjolla. Mökki oli kiva ja sijaitsi aivan valoladun vieressä. Vaikka otin otsalampun mukaan, niin kaamosaikaan valoladulle oli kysyntää.

Keli ei ollut pelkäämämme paukkupakkanen, vaan vesisateet seurasivat meitä etelästä Lappiin asti. Vasta uuden vuoden jälkeen lämpötila painui astetta enemmän pakkaselle. Ladut eivät siis olleet aivan priimakunnossa, mutta täysin hiihdettävät. Latuhuolto Ylläksellä toimii muuten erinomaisesti. Vaikka keli olikin suojainen, niin ei se juurikaan haitannut menoa. Paitsi yhdellä lenkillä, josta hetken päästä lisää.

Heti ensimmäisenä iltana piti tietenkin lähteä hiihtämään, ja hiihto sujui ihan kivasti. Etelänmiehelle hurja, ns. Isomettän nousu oli melko tiukka, mutta kiipesin sen heti kahteen kertaan, sillä vauhdikas lasku oli niin kiva. Seuraavana päivänä kiersin saman lenkin pertsasuksilla.

Perhehiihtoa tuli myös harrastettua mukavasti. Käytössämme oli ahkio, jota vetelin perinteisellä tyylillä, sillä kokemukset luistelusta ahkion kera ovat huonot - tai oikeammin hikiset. Esikoinen innostui hienosti hiihtämään, jahka isä ensin sai pidon kuntoon. Kuopus suksi hänkin, mutta keskttyi lähinnä ahkiossa köllöttelyyn.

Yhtenä päivänä lähdimme pidemmälle lenkille ahkion kera. Kosteahkoa lunta oli satanut, ja sehän sitten tollasi suksen pohjaan ihan huolella. Välillä suksi toimi kohtuullisesti, mutta välillä homma meni kirjaimellisesti kävelyksi. Loppumatkasta koin jopa pertsamiehen painajaisen eli lipsuvan suksen, joka tökkii. Siinä tuskaillessani päätin suunnata suksikaupoille. Olen nimittäin kauan jo suunnitellut pitopohjasuksien hankintaa, ja tuo surkeahko hiihtokokemus konkretisoi hankinnan. Ostin sitten paikallisesta Fischerin Zerot, jotka ovat ns. perinteiset pitopohjasukset, joiden käyttöalueen pitäisi olla hieman nanosuksia laajempi. Kävin testaamassa suksia heti ensimmäisenä iltana, ja niiden toiminta osoittautui erinomaiseksi. Seuraavana päivänä pistin parin heti kunnon testiin, kun hiihdin reilun 35 kilometrin lenkin. Pito oli loistava ja luisto hyvä. Hankinta oli siis erinomaisen onnistunut. Viimeisenä päivänä pertsalenkillä oli yli viisi astetta pakkasta, jolloin pito oli jo heikompi - kuten tuolla suksella pitääkin. Voidesuksikin puolustaa siis edelleen paikkaansa. Taidan kyllä asentaa vanhoihin pertsoihin kokeeksi pitoteipin.

Hiihtokilometrejä kuuden vuorokauden matkalla kertyi reilu 150, mikä on ihan hyvä saavutus. Sivussa kun harrastettiin paljon muutakin. Uusi hiihtopuku ja uudet luistelusukset toimivat nekin oikein hyvin. Kurjaa oli palata mustaan etelään, mutta toiveissa on saada tännekin jossain vaiheessa talviset olosuhteet. Jämin hiihdon pystyn kyllä hiihtämään suht kylmiltäni, mutta täyteen Pirkkaan pitäisi kyllä vähän harjoitella. Hiihtospesifistä lihaskuntoa ja jopa sauvaharjoituksia on kyllä suunnitelmissa.