Jämi84

Talven hiihtojen peruunnuttua vuoden ensimmäinen massatapahtuma oli myös oman kesäni pääurheilutapahtuma, sillä monet potentiaalit karkelot jäivät muuttotouhujen tai pienten jalkavaivojen vuoksi väliin. Toivon mukaan tämä ei kuitenkaan ole vuoden ainoa tapahtuma.

Kovin hyvin tai spesifisesti en ollut ehtinyt harjoitella, mutta luotto peruskuntoon oli kuitenkin vahva. Jo etukäteen tiesin kuitenkin, että vajaa neljän tunnin suoritus olisi nykykunnolleni ns. ylipitkä eli väsy tulisi jossain vaiheessa varmasti. Ja sitä oikeastaan hainkin. Pitkien lenkkien puuttuminen vaikuttaa vahvasti.

Laitoin kamat kuntoon illalla, ja aamulla lähdin (vähän turhankin) aikaisin ajelemaan Jämiä kohti. Keliksi oli tiedossa hyvää ja lämmintä, mutta ei aivan liian kuumaa. Suunnitelman mukaisesti ajoin juomarepun kanssa ilman eväitä luottaen huoltopisteiden tarjontaan. Tavoitteena oli ehjä, nautinnollinen suoritus alle neljän tunnin.

Onneksi en joutunut ensimmäiseen lähtöryhmään, sillä kärki lähti todella kovaa. Voittajan keskari taisi olla reilusti päälle kolmenkympin. Viisi minuuttia kärjen perään lähdettiin jo hieman maltillisemmin, mutta kuitenkin hyvää kyytiä. Letkajenkka sujui hyvin, maisemat olivat hienoja ja ajo kulki ynnä maistui. Ennakkotietojen mukaisesti reitti oli pääosin helppoa metsäuraa ja tietä, mutta mahtui matkalle polkuakin. Maisemat olivat hienot, joten reitissä ei kyllä yhtään valittamista. Haasteen menoon toivat kova vauhti ja tiukat nousut, jotka kyllä kahta lukuunottamatta nousivat ajamalla.

Matka sujui mukavasti. Huoltopisteillä tankkasin vettä, laihaa urheilujuomaa, pullaa, suolakurkkua ja banaania. Tarjoilu pelasi siis hyvin. Omilla eväillä olisi loppuajasta saanut helposti pudotettua minuutteja pois, kun olisi huolloissa vain juonut lennosta. Mutta tällä kertaa näin. Ja kyllä minä kalustovalinnallakin tasoitusta annoin. Reitin hankalimmissa paikoissa ja metsäurilla Puksu oli suht tasavertainen, mutta tiepätkillä ja etenkin tieylämäissä tuli kyllä annettua tasoitusta. Painava paksupyörä napavaihteilla ei vain ole mikään tietykki. Toisaalta kuitenkin krossari olisi varmasti ollut hitaampi.

Joskus ennen toiseksi viimeistä huoltoa vajaa kolmen tunnin kohdalla alkoi matka painaa. Siinä vaiheessa reitti oli pääosin tietä, jonka mäet nousivat tuskaisesti. Jonkin verran porukkaa lappasi ohi läskipyörästä kuittaillen. Loppumatkasta väsy kuitenkin väistyi ja viime kilometrien tiukat nousut menivät ajamalla ylös. Loppukiri ei oikein irronnut, mikä oli merkki suhteellisen onnistuneesta vauhdinjaosta. Kello pysähtyi alle kolmen viidenkymmenen, mihin olen tyytyväinen. Nopeammalla pyörällä ja huollolla olisin varmaan nykykunnolla päässyt reitin kolmeen ja puoleen tuntiin.

Jämi84 oli oikein hyvä tapahtuma, jossa järjestelyt pelasivat mainiosti. Laiha, pitkähkön jonotuksen takana ollut jauhelihasoppa tuottaa ehkä ainoan pienen miinuksen. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan.

Kuvaajakin oli paikalla...