Helmikuu

pyöräily: 12kpl 158km 10:13

juoksu: 5kpl 53km 4:44
hiihto: 3kpl 31km 3:04

yhteensä: 20kpl 242km 18:01

Helmikuu jäi määrällisesti tammikuusta, mutta silti lukemat ovat kohtuullisen hyvät. Etenkin ottaen huomioon pari flunssaa ja muut kiireet. Eli tyytyväinen saa olla. Etenkin kun tekeminen oli vieläpä melkoisen mielekästä.

Lunta tuli tässä kuussa paljon lisää, mikä vaikeutti maastopyöräilyä, mutta toisaalta mahdollisti hiihtokauden avauksen. Hiihtämään en kuitenkaan ehtinyt kuin muutaman kerran, ja nekin kerrat tulivat tuosta työmatkahiihdosta. Jotenkin vain ei ehdi hiihtämään. Tai sitten työmatkaliikuntojen jälkeen ei jaksa.

Tyämatkahiihdon lisäksi kuusta jäi mieleen pitkä juoksulenkki. Maaliskuussa olemme viikon Saariselällä, joten hiihto tulee lisää. Muuten kyllä aikataulu näyttää sen verran kiireiseltä, että kaikki urheilusuoritukset ovat kotiinpäin. Kalustopuolella uuden kilpapyörän pitäisi vihdoin ja viimein kotiutua - toivottavasti. Muutenkin tuntuu siltä, että elämme jännittäviä aikoja...

Kipeys

Viime torstain lenkeillä ei tuntunut aivan normaalilta, ja perjantaina alkoi sitten nenä tiputella ihan urakalla. Eli perinteinen nuhaflunssa pamahti päälle. Taudin luonteeseen kuuluu yleiskehno olo, mutta ei kuitenkaan kuume. En siis oikein koskaan ole oikeasti kipeänä. Joskus oikein toivoisi kuumetta, että voisi hyvällä omatunnolla heittäytyä huilaamaan. Mutta kun oleellisesti ainoa oire on räkää tulvillaan oleva pää, niin aivan ei kehtaa tekemättömäksi heittäytyä. Nuhan saa kuitenkin jonkinnäköisiin aisoihin sarvikuonolla ja kemikaaleilla.

Tällä kertaa kävi tavallista huonompi tuuri, että pahimmat kipeyspäivät osuivat viikonloppuun. Tänään maanantaina on vielä selkeästi oireita, mutta todennäköisesti huomenna on jo rauhallisen työmatka-ajelun paikka.

Hiihtäen töihin

Fingerporissa kehotettiin aikoinaan rikkomaan arjen rutiinit ja tulemaan töihin eri tavoilla. Fillarilla kuljen tosi usein, mutta en toki tänään tullut humalassakaan töihin, vaan suksilla.

Työmatkahiihto oli suunnitelmissa jo viime vuonna, mutta nyt kiusaus moisen hulluuden totetuttamiseen kävi mahdottomaksi. Kaivoin siis eilen vintiltä vanhat pertsasukseni, ja vetäisin niihin muutaman kerroksen tervapitoa. Vanhoja, käytännössä jo käytöstä poistettuja, suksia käytin siksi, että matkalla tulisi varmasti vastaan sorastettuja uria. Reitti oli sellainen, että etenin ensin Loukinaisten kuntoradan kautta Hakkisiin ja edelleen Vanhalinnan kohdalta Aurajoen jäälle, jossa tiesin menevän jonkinlaisen ladun. Latu olikin ihan ok hiihtää, ja se jatkui mukavasti Yo-kylän rantabulevardia seuraten lähes yliopistolle asti. Loppumatka oli vähän soveltamista, mutta onneksi sovellettava matka ei ollut pitkä. Ainoastaan kerran piti ottaa sukset jalasta, ja sekin kerta olisi paremmalla soveltamisella ollut vältettävissä.

Oli kivaa. Ja hyvää treeniä. Iltapäivällä uudestaan!

Hiihtokauden avaus

tapahtui eilen. Oikeastaan kahdesti. Aamupäivällä nimittäin laitoin ensin molemmat sukseni kuntoon, sekä kävin esikoisen kanssa pienen lenkin hiihtämässä. Kyllä se hiihto jo nelivuotiaalta alkaa hieman sujua. Ylämäet ovat vielä vaikeita, mutta muuten sujuu hienosti.

Illalla kävin sitten nopeasti samaisella ladulla elisiis Littoisten purtsilla avaamassa kauden luisteluhiihdon merkeissä. Keli oli hyvä, ja luisto ja latu jopa oikeinkin hyvät. Yllätyksekseni hiihto sujui erinomaisesti. Ei ollut merkkejä kauden ensimmäisen kerran haparoinnista. Paha sanoa miksi näin oli, mutta hyvä niin. Tahdin pidin mukavan rauhallisena, eikä syke missään vaiheessa nousuut kovin korkealle.

On se hiihto vaan hieno laji. Voi kun voisi sitä enemmänkin harrastaa. Onneksi edes joskus ladulle pääsee. Littoisten latu on profiililtaan oikein hyvä, vaikka se luistelulle aavistuksen kapea onkin.