Vähän kauhullakin odotettu tapahtuma koitti vihdoin. Kauhua odottamiseen aiheutti lähinnä kelit, jotka ovat olleet nyt pitkään plussan puolella. Laadukasta reittiä ei siis tälläkään kerralla ollut odotettavissa. Siirtyminen lähtöön meni kuitenkin mukavasti ja karsinassa odotti innolla matkan alkamista. Tykinlaukausten jälkeen reissu alkoi pikkuhiljaa ruuhkissa lykkien.
Luottamus omaan menoon oli vahva, sillä alla oli kohtuulliset 320 hiihtokilometriä. Sohjoinen keli jännitti, mutta onneksi alkumatkasta latu oli kohtuullinen sekä kunnoltaan että luistoltaan. Mitään ns. normaalia luisteluvauhtia ei kyllä tarvinnut painella, vaan keskivauhti painui ensimmäiselläkin puolikkaalla yli neljän minuutin. Osaltaan vauhtia hidastivat ruuhkat, osaltaan tahmea ja loskainen keli.
Hidas keli aiheutti sen, etten ihan ehtinyt puoli-Pirkan hiihtäjien alta pois, vaan kaikki puolikkaan sunnuntailuistelijat tulivat ohitettavikseni. Tämä taas hidasti matkantekoa entisestään. Toisaalta eipä tarvinnut painella edes omaa vauhtia, vaan etenkin ylämäissä tuli huilailtua ankkaluistelun merkeissä. Sama meininki siis mitä kaksi vuotta sitten puolikkaalla. Vaikka päätin, etten riehuisi muita ohitellen, niin aika-ajoin luonto petti ja piti rynniä ohi. Tähän tietty kului voimia, mutta pääsipähän ainakin välillä hiihtämään omaa hiihtoa.
Matkan edetessä aloin jo vähän odotella väsyä, joka alkoi vasta joskus seitsemän kympin jälkeen. Viimeinen kymppi oli jo aika raskas, mutta sen jaksoi painaa sisulla. Maalissa olo oli melko voipunut ja tyytyväinen. Suoritus oli ihan hyvä, vaikkei aika mikään ihmeellinen ollutkaan. Keli, latu ja välineet huomioiden aika oli kyllä vähintäänkin kelvollinen. Eipä ole tällaiseen keliin sopivaa kapulaa varastossa - voiteista nyt puhumattakaan.
Reitillä huolto pelasi ja latu oli olosuhteisiin nähden kelvollinen. Täyden Pirkan reittikin peittoaa puolikkaan. Huoltoja tuli hyödynnettyä täydellä rahalla, mistä johtuen tuli ohiteltua samoja kanssahiihtäjiä useaan kertaan - kaikki kun eivät huoltopisteillä paljoa viihtyneet. Suunnitelman mukaan Kyröskoskella söin lihasoppaa ja muilla paikoilla suurin piirtein kaikkea mitä oli tarjolla. Puolikkaasta poiketen kävelyosuus tuli todellakin käveltyä.
Suorituksen jälkeen on kyllä hyvä olo. Ehkä sitä Pirkkaan tulee vielä lähdettyä - ja ehdottomasti täydelle matkalle. Toivotaan silloin parempaa keliä. Juttelin maalissa erään kymmenkertaisen suorittajan kanssa, joka kertoi oman ennätyksensä olevan lähes puolitoista tuntia hänen tämän kertaista aikaansa parempi. Väittäisin, että tunnin aikaparannus on hyvissä olosuhteissa varsin realistinen tavoite. Eli seuraavaksi alle viiden ja puolen tunnin!
Vaan nyt katse uusiin haasteisiin ja kuukauden päähän Saariselälle, sillä etelän hiihtokausi taitaa tältä talvelta olla tässä.
