Maaliskuu

hiihto: 15kpl 395km 27:33
juoksu: 4kpl 28km 2:40
pyöräily: 3kpl 43km 2:26
yhteensä: 22kpl 466km 32:39

Maaliskuu huipensi ihan kohtuulliseksi muodostuneen hiihtokauden - monellakin tapaa. Kuun alussa oli Pirkan hiihto ja pääsiäisviikon vietimme Lapissa Levin lumilla. Molemmat reissut menivät mukavasti. Hiihtokilometrejä kertyi koko kaudelta niinkin paljon kuin 738. Tämä lienee ennätys, mutta on hiukankaan parempana lumitalvena helposti parannettavissa tonnin tuntumaan.

Paljon muuta ei sitten tullut tehtyäkään kuin hiihtoa. Hiihtokausi loppui Levillä, ja sen jälkeen kävin kotona pyöräilemässä. Jatkossa pitää panostaa työmatkapyöräilyyn, sillä eiköhän huhtikuussa jo kilpurinkin selkään pääse. Juoksuakin pitää taas harrastaa enemmän, sillä ainakin Karhuviesti on huhtikuussa edessä.

Levin hiihtoviikko

Jo melko perinteinen kevättalven Lappi-viikko tuli vietettyä tutussa seurassa tällä kertaa Levin maisemissa. Etukäteen olin hieman skeptinen Levin latujen laadusta, mutta latuja ja niiden hoitoa on sittemmin parannettu, joten tämä oli onneksi väärä käsitys. Latuja oli linjattu vähän uudestaan ja niiden kunnossa ei ollut mitään moitittavaa. Tällä kertaa kelit olivat erinomaiset, joten hiihtokilometrejä kertyi mukavasti - ensimmäistä kertaa yli kaksisataa eli tarkemmin 225. Tähän kyllä vaikuttaa positiivisesti se, että nyt lasten kanssa hiihtelytkin päätyivät yhtä lukuunottamatta harjoituspäiväkirjaan.

Lapset ovat innostuneita hiihdosta, joten nykyään hiihtoa tulee tehtyä myös perheporukalla. Ja mikäs sen mukavampaa (yleensä). Munkki- yms. tauot maistuvat, ja kun vielä aurinko paistoi, niin ei voi valittaa yhtään. Myös aikuisten kanssa tein muutaman mukavan kimppalenkin tyyliin minä perinteisellä ja kaveri luistellen.

Laskettelumäissäkin viihdyimme jonkin verran, ja vaikka en sitä kovinkaan urheiluksi tällä tasolla tunnusta, niin saa siinä ainakin reidet pidemmissä laskuissa tuntumaan. Suurin harjoitusvaikutus tuli kyllä lasten ja kamojen roudaamisesta mäkeen. Enimmän osan aikaa vietimme lastenrinteissä, mutta kerran ostimme liput ylös tunturiin. Kivalla ilmalla ihan kivaa ulkoilua kyllä.

Hiihtokausi pistettiin Lapinreissun myötä pakettiin, ja tänä taas kerran lyhyenä talvena kilometrejä kertyi oikein mukavat 738. Taitaa olla ennätys, jota lähdetään ensi talvena murskaamaan. Vähänkin lumisempana talvena tonni lienee saavutettavissa. Kymmenen vuotta sitten hiihtelin pelkästään kotiladuilla yli 600 kilsaa eli siihen kun pistää Pirkan ja Lappiviikon päälle, niin se on siinä.

Pirkan hiihto

Ilmoittautuminen Pirkkaan meni aivan viime tippaan, sillä lumitilanne piti jännityksessä pitkään. Toki olin jo ajat sitten päättänyt osallistua, mikäli jonkinlainen reitti olisi. Viime vuotiseen tapaan lähdin reissuun luottavaisin mielin ja taas kuuden tunnin alitus mielessä. Logistiikkakin hoidettiin samoin eli ajoimme aamulla auton Kyröskoskelle retki-Pirkan maaliin ja rouva tuli sitten retki-Pirkan suksineen minua maaliin vastaan.

Kelit muuttuivat harmittavasti suojaisiksi pari päivää ennen hiihtoa. Tästä seurasi se, ettei todennäköisesti hyvää liukua ollut tarjolla. Toiveissa oli kuitenkin viime vuotista mössöä paremmat paanat.

Tänä vuonna hain suksiin ns. kuuman ryhmän suksitarrat ja asetuin lähtökarsinassa aika eteen. Ratkaisu oli hyvä, sillä letka liikkui alusta asti sopivaa vauhtia. Aika pian paukun jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, ettei hommasta tule mitään. Suksi nimittäin hörppäsi latuun kiinni jokaisella potkulla, ja matka Jämille oli suoranaista tervanjuontia. Luiston kanssa tuskaillessani kävi jo mielessä heivaaminen.

Jämille letka vei kuitenkin suurin piirtein aikataulussa eli reilua viidentoista kilsan tuntivauhtia. Jämin jälkeen koitti sitten viimein autuus, sillä Jämin hyvät ja ennenkaikkea kovat latupohjat tarjosivat huomattavan paljon parempaa luistoa, ja matka alkoi taittua vauhdikkaammin ja ennen kaikkea kevyemmin.

Vauhdin paranemisen myötä välitavoite eli puolimatkaan alle kolmeen tuntiin näyttikin toteutuvan helposti. Lopulta löin puolimatkan väliajan ajassa 2:45 eli saimme vartin kaulaa puolipirkkalaisiin. Tämä olikin erinomainen asia, sillä kovinkaan moni puolimatkalaisista ei saanut meitä kiinni, joten omaa hiihtoa saattoi jatkaa maaliin saakka.

Puolimatkasta retki-Pirkan maaliin reitti oli ja on melko kehno, mutta sekin meni letkassa hiihdellen. Lihasopalle ehdinkin yllätyksekseni jopa ennen retki-Pirkan kärkeä. Soppa ja tykötarpeet maistuivat, jonka jälkeen alkoi pyörätiepätkä. Sain vinkkiä, että kyllä se juosta kannattaa, joten kävelyosuus meni sitten kevyen hölkän merkeissä, joka tuntui yllättävänkin hyvältä. Juoksun jälkeiset ylämäkiosuudet pääsi tällä kertaa suksimaan ihan omaa tahtia eli nyt ei tässä vaiheessa matkaa tullut puolipakollista huilauspätkää.

Matka jatkui ja luisto osoitti taas huononemisen merkkejä. Vaihdoinkin sukset päittäin, ja kuvittelin alkuperäisen järjestyksen luistaneen paremmin. Tämän perusteella voisi siis päätellä, ettei luistovoidevalinta mennyt aivan putkeen. Matka jatkui välillä yksin ja välillä pienissä letkoissa, ja väsymys alkoi jo pikkuhiljaa painaa. Rokkakosken kuuluisa nousuosuus tuntui nyt ehkä ensimmäistä kertaa pahalta. Paremmin se kuitenkin nousi mitä loppupään jyrkemmät nousut, joissa vauhti meinasi hyytyä ihan totaalisesti.

Juottopisteet seurasivat toisiaan, ja niillä nautin pääasiassa urheilujuomaa. Toki mustikkakeitot piti myös heittää rinnuksille niillä paikoilla, joissa tuota herkkua oli tarjolla. Latukin parani loppumatkasta, kun reitti siirtyy enemmän hiihdetyille pätkille. Luisto ei kyllä kauheasti parantunut, sillä latu kostui päivän aikana hieman lisää. Parasta luistoa tarjosi oikeastaan koko matkan ajan liippantunut perinteisen ura, jota hyödynsin melko paljon etenkin loppumatkasta. Alkuvuoden tasatyöntöharjoituksille tuli siis täälläkin käyttöä.

Viimeiset kymmenen kilometriä tuntuivat todella pitkiltä. Lisäksi jo mainitut loppumatkan terävät nousut nousivat enemmän tai vähemmän vaivalloisesti. Kaikista kuitenkin selvittiin ja lopulta maali oli edessä. Loppukiri ei irronnut, mutta maaliin pääsin ihan tyytyväisenä suoritukseen. Kalusto ei tälläkään kerralla ollut sopiva, mutta silti pääsin kuin pääsinkin matkan alle kuuteen tuntiin. Viime vuoden aika parani yli neljäkymmentä minuuttia, joten sen puolesta voi olla tyytyväinen. Kunto on ehkä vähän parempi, mutta nyt keli oli kuin olikin liukkaampi. Kehnon luiston lisäksi matkaa hidasti vielä vastatuuli, joka paikkapaikoin tuntui aika pahaltakin. Jonnekin tulevaisuuden suksiostoslistalle voisi kyllä laittaa pehmeän ja kostean kelin luistelukapulat.

Tapahtuman järjestelyt pelasivat oikein hyvin ja huoltopisteillä palvelu oli mallikasta. Latu oli paremmassa kunnossa, mitä viime vuonna, mutta kyllä siinä vielä oli rutkasti parannettavaa. Tälläkin kertaa ladussa oli joissain paikoissa enemmän isänmaata kuin lunta. Olosuhteet ja lumitilanne huomioiden ei kyllä voi valittaa, sillä lähes koko matkalta latu oli kuitenkin täysin hiihdettävässä kunnossa.

Ihan mukava päivä. Joskin tosi raskas. Polarin aktiivisuusprosenttimittari heilahti illalla yli tuhannen. Ensi vuonna varmaan taas..