Jo melko perinteinen kevättalven Lappi-viikko tuli vietettyä tutussa seurassa tällä kertaa Levin maisemissa. Etukäteen olin hieman skeptinen Levin latujen laadusta, mutta latuja ja niiden hoitoa on sittemmin parannettu, joten tämä oli onneksi väärä käsitys. Latuja oli linjattu vähän uudestaan ja niiden kunnossa ei ollut mitään moitittavaa. Tällä kertaa kelit olivat erinomaiset, joten hiihtokilometrejä kertyi mukavasti - ensimmäistä kertaa yli kaksisataa eli tarkemmin 225. Tähän kyllä vaikuttaa positiivisesti se, että nyt lasten kanssa hiihtelytkin päätyivät yhtä lukuunottamatta harjoituspäiväkirjaan.
Lapset ovat innostuneita hiihdosta, joten nykyään hiihtoa tulee tehtyä myös perheporukalla. Ja mikäs sen mukavampaa (yleensä). Munkki- yms. tauot maistuvat, ja kun vielä aurinko paistoi, niin ei voi valittaa yhtään. Myös aikuisten kanssa tein muutaman mukavan kimppalenkin tyyliin minä perinteisellä ja kaveri luistellen.
Laskettelumäissäkin viihdyimme jonkin verran, ja vaikka en sitä kovinkaan urheiluksi tällä tasolla tunnusta, niin saa siinä ainakin reidet pidemmissä laskuissa tuntumaan. Suurin harjoitusvaikutus tuli kyllä lasten ja kamojen roudaamisesta mäkeen. Enimmän osan aikaa vietimme lastenrinteissä, mutta kerran ostimme liput ylös tunturiin. Kivalla ilmalla ihan kivaa ulkoilua kyllä.
Hiihtokausi pistettiin Lapinreissun myötä pakettiin, ja tänä taas kerran lyhyenä talvena kilometrejä kertyi oikein mukavat 738. Taitaa olla ennätys, jota lähdetään ensi talvena murskaamaan. Vähänkin lumisempana talvena tonni lienee saavutettavissa. Kymmenen vuotta sitten hiihtelin pelkästään kotiladuilla yli 600 kilsaa eli siihen kun pistää Pirkan ja Lappiviikon päälle, niin se on siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti