Tämänvuotiseen Jämin maastopyöräilyyn pääsin valmistautumaan terveenä, vaikka lomakiireet ehkä muuten valmistautumista haittasivatkin. Ehdin kuitenkin edeltävien viikkojen aikana useammalle hyvänmittaiselle maasturilenkille, ja koska kunto on muutenkin ollut viime aikoina ok hyvä, niin luottoa hyvään suoritukseen oli olemassa.
Viimevuotiseen verrattuna tein muutaman muutoksen: jo syksyllä muunsin fillarin voimansiirron 1x10-moodiin ja alkukesästä vaihdoin pyörään nopeammat renkaat. Lisäksi tällä kertaa otin mukaan omaa evästä geelien muodossa. Enkä minkä tahansa geelien, vaan ensimmäistä kertaa kokeilin geelipulloa. Truuttasin siis kuuden geelin sisällön toiseen juoksurepun lötköpulloon ja laimensin vedellä. Systeemi osoittautui aivan loistavaksi, ja tulen jatkossa käyttämään sitä vastakin tällaisissa pidemmissä suorituksissa.
Tänäkin vuonna olin ykköslähtöryhmässä, joskin tällä kerralla ammattimiehet lähetettiin matkaan jo aiemmin. Kyseessä oli siis ensimmäinen isompi lähtöporukka. Keli oli nyt optimaalinen: ei ollut kylmä eikä kuuma, oli tyyntä, ei satanut eikä maasto ollut märkä.
Suunnitelmana oli tällä kertaa ottaa alku vähän rauhallisemmin, sillä edellisten kertojen katkeaminen oli hyvässä muistissa. Meno kuitenkin maistui hyvin, joten vauhti oli reipasta, vaikkei rasitus ihmeelliseltä tuntunutkaan. Fillari toimi hyvin.
Kisan alkupuolella sattui pieni haaveri, kun edellä letkassa ajanut kaveri päätti vetää pehmeässä hiekkamutkassa kyljelleen enkä millään pystynyt väistämään. Samaan kasaan päädyin siis. Jalka ja käsi ottivat pienimuotoista hiekkaihottumaa, mikä ei kuitenkaan menoon enempää vaikuttanut.
Reitti oli käytännössä aivan sama kuin viime vuonna, joten sitä muisti jo ehkä hieman. Ajo sujui hyvin ja huoltopisteiden toiminta oli edelleen kehittynyt paremmaksi. Vaihtopullosysteemi on todella hyvä. Lisäksi nappailin huollossa suolakurkkuja sekä banaania. Kuten mainittua, niin geelin imeskely omasta pullosta toimi loistavasti.
Jo alkumatkan jälkeen huomasin ajavani hieman muita nopeammin, sillä porukat alkoivat jäädä ja jokusia tuli selkä edellä vastaan. Aika rauhassa sain ajella jo Jämin jälkeen. Edellä menijät tarjosivat hyviä selkiä takaa-ajettaviksi. Välillä jäin hetkeksi peesiin hengähtämään, mutta oman vetovuoron jälkeen letkat jäivät. Hyvästä kulusta kertoo sekin, että Jämin jälkeen sijoitukseni parani 50 pykälää.
Alkupuoliskon hieman maastopainotteisempi osuus meni siis hienosti. Viimevuotiseen tapaan tunkkasin Ulvaanharjun nousun, sillä halusin reisille välillä vähän muuta puuhaa kuin polkeminen. Olisi se nousu varmaan ajamallakin mennyt - joskaan ei varmaankaan nopeammin.
Reitin ns kääntöpaikan jälkeen alkavat pitkähköt tieosuudet, jotka ovat viime kerroilla olleet minulle todella raskaat. Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Ennen porukkaa lappasi ohi oikealta ja vasemmalta, mutta nyt minä olin varvaajan roolissa. Alun pieni säästely yhdistettynä geelien imeskelyyn siis kannatti. Moni ei peesissä pysynyt eli en sitten tänäkään vuonna päässyt peeseistä juuri hyötymään.
Muutama tiukempi tienousu ennen viimeistä huoltoa meni jo aika raskaasti eikä putkellekaan oikein uskaltanut reisikramppien pelossa nousta, mutta vauhtia piisasi silti edelleen hyvin. Lisäksi tiesin kokemuksesta, että maalin lähestyessä alkaa helpottaa, vaikka lopussa onkin pari tosi tiukkaa nousua. Kyseisissä nousuissa oli nyt vähän lisähaastetta, sillä hitaampia, ilmeisesti puolimatkalaisia, oli niissä edessä. Jouduin siis ohituskaistalle, mutta siitä huolimatta nousut nousivat mukavasti. Maaliin kiihdyttelin väsyneenä, mutta kuitenkin suht hyvävoimaisena. Aika parani viime vuodesta yli kaksikymmentä minuuttia, sijoitus kaikkien joukossa oli 81. kun se viime vuonna oli 166. Tappio voittajalle pieneni noin 18 minuuttia. Erinomainen tulos siis.
Parannukseen on varmasti monta syytä, tärkeimpinä lienevät terveenä pysyminen, parempi keli sekä parempi omahuolto. Viime vuoteen verrattuna ajoin Jämille saakka samaa tahtia - joskin huomattavasti pienemmillä sykkeillä. Eroa alkoi tulla huolloissa, ylämäissä, polkupätkillä ja lopulta etenkin tiepätkillä, joilla ei siis nyt tapahtunut hyytymistä. "Linnunlauluakaan" ei kuulunut... Kuntokin on nyt varmasti yleisesti parempi.
Kisan jälkeen kävin hyvällä fiiliksellä pesulla - joka tällä kertaa pelitti hyvin - sekä keittolounaalla, joka oli tavan mukaan hyvä. Hieno tapahtuma ja päivä, jota oli kiva jatkaa Eppujen 40-keikalla Tampereella.
