Koska jalka on nyt melko hyvin kuntoutunut, niin ilmoitin itseni viime tingassa ennakkoon Yyterin piikille. Tämä oli kyllä kummitellut ohjelmassa koko vuoden, mutta konkretisoitui vasta viime hetkillä. Edellisestä johtuen tähänkin juoksuun lähdettiin aikalailla harjoittelematta. Toki Jämin juoksu varmaan auttoi asiaa, ja onhan sitä tänäkin vuonna tullut juostua melko mukavasti. Spesifinen harjoittelukausi vain puuttui.
Keli oli taas kerran loistava, vaikka tuuli olikin valtaosin vastainen. Viime tingassa vaihdoin kokonaan lyhyeen juoksuasuun, mikä oli oikea ratkaisu. Tavoitteena oli painella reissu alle tunti kolmen vartin, mikä tarkoitti 4.40:n kilometrivauhtia. Matka lähti mukavasti vauhtiin, ja melko pian tuli luottavainen olo tavoitteen toteutumisesta. Jalat eivät olleet mitenkään hirmutikissä, mutta juoksu kulki kuitenkin hyvin. Ensimmäisen huoltopisteen jälkeen ajauduin kuuden hengen porukkaan, joka veti juuri sopivaa eli oikeaa vauhtia. Toisen huollon jälkeen porukka kutistui vähitellen kolmeksi, ja siinä porukassa paineltiin sitten lopulta loppunousuun asti.
Reitti oli oikein kiva ja sisälsi varsinkin alkumatkasta kiitettävän paljon polkuja. Muutama tylsähkö soratiepeltoaukea kuului kuvioon, mutta kaiken kaikkiaan reitti oli hyvä. Mäkiä tuli toki vähän ikävä.
Matka eteni hyvää ja tasaista vauhtia, ja vasta kahdenkympin jälkeen alkoi väsyttää. Meinasinkin jo tippua porukasta, mutta pystyin lopulta roikkumaan mukana. Porinmetsän loppunousu tuli sitten kuin tilauksesta ja Jämi21-tyyliin iskin siinä hieman muita parempaan vauhtiin, jonka turvin ehdin maaliin kuntosarjan pronssitilalle. Aika oli tavoitteen mukainen, joten ihan tyytyväinen voi olla. Ehkä jopa vähän pidempään olisi voinut painella. Ensi viikonlopun Pirkkaan en kyllä kuitenkaan lähde.
Kannatti todella lähteä. Jalat toimivat hyvin eikä kolotuksia tullut oikean takareiden lievää jumitusta lukuunottamatta. Maalissa pääsi jopa saunaan ja uimaan. Ensi vuonna uudestaan.
