hiihto: 6kpl 139km 9:17
juoksu: 9kpl 78km 6:58
yhteensä: 34kpl 588km 35:21
Maaliskuussa jatkettiin vielä hiihtokautta, pyöräiltiin paljon ja kevenneltiin juoksurintamalla. Kokonaissuoritusmäärät pysyivät ihan hyvinä.
Alkukuusta hiihtämään pääsi Isomäen lyhyenlännällä tykkiladulla. Pirkan hiihto peruttiin, mutta reppuhiihdon saivat kuitenkin aikaiseksi. Reppuhiihdon aatonaattona pääsimme jopa Pomarkkuun luonnonlumille - heikonlaisesti, mutta kuitenkin. Eli pääsi kuin pääsikin tänäkin talvena luonnonlumille kaksi kertaa suksimaan. Ja tynkä-Pirkasta sai jopa Pirkan hiihdon suorituksen. Loppukuusta oli tarkoitus mennä Saariselälle perinteiseksi Lappiviikoksi, mutta sitten saapui koronapandemia, ja matkailu ja oikeastaan koko muukin elämä vaihtui kotoiluun. Surkea hiihtokausi paketoitui vähän yli kuuteensataan kilsaan, mikä oli kyllä kelit huomioiden ihan hyvä määrä.
Reppu-Pirkan jälkeisenä päivänä tapahtui myös kohtalaisen paha loukkaantuminen: luistelemassa ollessamme kaaduin pahasti suoraan selälleni, joka tärähti sen verran pahasti, ettei normaalielämästä tullut pariin viikkoon oikein mitään. Sain kyllä käytyä lenkille, mutta selkä vaivasi, etenkin henkisesti, jonkin verran. Esimerkiksi pidemmät juoksulenkit jäivät, mikä lienee kyllä ihan hyvä, sillä paikat tarvitsivat muutenkin palauttavaa lepoa ja lenkkiä. Ja lisäksi tarve pitkille lenkeille väheni radikaalisti, sillä kaikki alkukauden juoksutapahtumat tullaan perumaan. Karhunkierrokselle ei siis tarvitse lähteä. Tosin kun selkä loppukuusta alkoi taas olla parempi, niin halua pidemmille polkuretkille on taas alkanut tulla. Maratonmittainen lenkki jäi kyllä tässä kuussa väliin - eiköhän huhtikuussa taas.
Fillarilla on nyt tullut ajettua paljon ja muutakin kun työmatkaa. Kelit ovat olleet yllättävän suosiolliset, sillä talven sateet ovat vähentyneet. Yllättävänä bonuksena pääsin avaamaan kilpurikauden jo maaliskuussa!
Jatkossa yritetään kovasti pysyä ja jatkaa hyvää tekemistä. Nyt kun kaikki iltaharrastuksetkin ovat tauolla, niin on ollut aikaa ja jopa vähän nappaa tehdä lihaskuntoakin. Lisäksi olemme tehneet harjoituspäiväkirjaan pääsemättömiä pyörä-, sauva- ja kävelylenkkejä. Huhtikuussa pääsee takuulla kunnolla jo poluillekin.
Alkukuusta hiihtämään pääsi Isomäen lyhyenlännällä tykkiladulla. Pirkan hiihto peruttiin, mutta reppuhiihdon saivat kuitenkin aikaiseksi. Reppuhiihdon aatonaattona pääsimme jopa Pomarkkuun luonnonlumille - heikonlaisesti, mutta kuitenkin. Eli pääsi kuin pääsikin tänäkin talvena luonnonlumille kaksi kertaa suksimaan. Ja tynkä-Pirkasta sai jopa Pirkan hiihdon suorituksen. Loppukuusta oli tarkoitus mennä Saariselälle perinteiseksi Lappiviikoksi, mutta sitten saapui koronapandemia, ja matkailu ja oikeastaan koko muukin elämä vaihtui kotoiluun. Surkea hiihtokausi paketoitui vähän yli kuuteensataan kilsaan, mikä oli kyllä kelit huomioiden ihan hyvä määrä.
Reppu-Pirkan jälkeisenä päivänä tapahtui myös kohtalaisen paha loukkaantuminen: luistelemassa ollessamme kaaduin pahasti suoraan selälleni, joka tärähti sen verran pahasti, ettei normaalielämästä tullut pariin viikkoon oikein mitään. Sain kyllä käytyä lenkille, mutta selkä vaivasi, etenkin henkisesti, jonkin verran. Esimerkiksi pidemmät juoksulenkit jäivät, mikä lienee kyllä ihan hyvä, sillä paikat tarvitsivat muutenkin palauttavaa lepoa ja lenkkiä. Ja lisäksi tarve pitkille lenkeille väheni radikaalisti, sillä kaikki alkukauden juoksutapahtumat tullaan perumaan. Karhunkierrokselle ei siis tarvitse lähteä. Tosin kun selkä loppukuusta alkoi taas olla parempi, niin halua pidemmille polkuretkille on taas alkanut tulla. Maratonmittainen lenkki jäi kyllä tässä kuussa väliin - eiköhän huhtikuussa taas.
Fillarilla on nyt tullut ajettua paljon ja muutakin kun työmatkaa. Kelit ovat olleet yllättävän suosiolliset, sillä talven sateet ovat vähentyneet. Yllättävänä bonuksena pääsin avaamaan kilpurikauden jo maaliskuussa!
Jatkossa yritetään kovasti pysyä ja jatkaa hyvää tekemistä. Nyt kun kaikki iltaharrastuksetkin ovat tauolla, niin on ollut aikaa ja jopa vähän nappaa tehdä lihaskuntoakin. Lisäksi olemme tehneet harjoituspäiväkirjaan pääsemättömiä pyörä-, sauva- ja kävelylenkkejä. Huhtikuussa pääsee takuulla kunnolla jo poluillekin.
