Elokuu

pyöräily: 18kpl 388km 15:46
juoksu: 6kpl 40km 3:35

yhteensä: 24kpl 428km 19:21

Elokuun suoritusmäärä oli taas mukavan kiitettävä. Jopa kahteen tapahtumaan tuli osallistuttua - Myllyn ja Kalevan kierroksen pyöräily menivät molemmat mukavasti. Pyöräiltyä tuli muutenkin mukavasti. Alku- ja loppukuusta mukaan mahtui myös juoksua.

Kalustorintamalla alkoi pyörävaraston päivittäminen, sillä täysjousto poistui uuteen kotiin. Seuraavaksi on Puksun vuoro - ennakkotilaus uudesta paksukaisesta on jo tehty.

Syyskuussa on tarkoitus avata suunnistuskausi Kalevan kierroksen suunnistuksen merkeissä. Lisäksi järjestettävänäni ovat yhdet firmarastit. Tämän johdosta pitää juosta sen verran, että saa taas tuntuman johonkin malliin kohdalleen.

Alfinen huolto

...eli miten kymmenen sekunnin hommaan saa kulumaan tuntitolkulla aikaa.

Puksun voimansiirto alkoi kiukutella: jollain vaihteilla ei meinannut pysyä veto päällä. Tästä mieleeni tuli huoli kappavaihteen kunnosta. Päätin siis huoltaa Alfine-takanavan.

Huoltotoimenpiteet alkoivat armottomalla googletuksella. Ilmeni, että navan sisuskalut kaipaavat öljykylpyä. Toinen vaihtoehto olisi navan purkaminen atomeiksi, mutta siihen en oikein arvannut lähteä. Päädyin siis avaamaan navan ja kylvettämään sen automaattivaihteistoöljyssä, jonka noudin läheiseltä huoltoasemalta.

Navan avaus oli melko suoraviivainen ja helppo toimenpide. Ja navan sisältä paljastui ihan priimakuntoinen vaihteisto. Vika ei siis ehkä kaiketi ollutkaan itse navassa. Googletuksenkin perusteella lähes kaikki navan avanneet olivat tehneet saman havainnon: useankin tuhannen kilometrin jälkeen vaihteisto oli moitteettomassa kunnossa. Napa sai kuitenkin öljykylpynsä, jonka jälkeen kokosin navan taas kuntoon. Takaisinasennuksen yhteydessä säädin vaijerin kireyden kohdilleen. Ja säätämistä se tosiaan vaati. Tässä vaiheessa alkuperäisen vian diagnoosi oli aika selvä: vaihdevaijerin löysyys.

Alkuperäisen vian korjaus olisi siis hoitunut muutaman sekunnin vievällä vaijerin kireyssäädöllä. Vaan tulipahan opeteltua ja suoritettua napavaihteen huolto. Hyvää se sille teki. Seuraavaksi voisi huoltaa perheen toisen napavaihteen.

Jouston loppu

Kun kaksi vuotta sitten ryhdyin sekakäyttäjäksi, niin silloin käytännössä ainoa harkitsemani kalustovaihtoehto oli täysjousitettu maastopyörä. Olin vieläpä päättänyt mallinkin. Sitten kun tilanne otollistui, niin Giantin Trance lähti tilaukseen. Ajelu maastossa oli mahtavaa, ja pyörä toimi ja sopi minulle juuri niin hyvin kuin olin kuvitellutkin.

Samaan aikaan maastoinnostukseni noussessa nousi myös läskipyöräkuume - sekä itsellä että yleisesti. Ja lopulta ei kestänyt kauaakaan kun Surly Pugsley ilmestyi talliin. Ja jälleen ajettiin hymy huulessa uudella pyörällä.

Tällä kalustolla mentiin sitten mukavasti parisen vuotta. Pikkuhiljaa täpäri alkoi kuitenkin jäädä vähemmälle käytölle - jotenkin kynnys hypätä Trancen selkään nousi. Toki ajo oli aina mukavaa, mutta jokin siinä tökki. Sitten alkoi huolestuttaa se, että koskakohan pitää alkaa huoltamaan/huollattamaan jousituselementtejä. Täpärin myynti alkoi houkutella. Lopullinen niitti myyntiinlaittamispäätökselle oli se, kun asensin Puksuun lukkopolkimet, jolloin maastoajon luonne muuttui kerralla erilaiseksi ja paremmaksi. Niinpä pesin ja puleerasin Trancen, ja laitoin myynti-ilmoituksen Fillaritorille. Alle viikossa pyörä lähtikin sitten uuden omistajan matkaan. Toivottavasti pyörä saa rutkasti lisää mukavia maastokilometrejä.

Syitä täpärin myyntiin on muitakin. En oikein välittänyt säädellä iskareita. Lisäksi ajo kestopäällysteellä ei ollut erityisen kivaa; ainakin tuollainen trailitäpäri on tehty maastoon ja vain maastoon. Kaiken muun lisäksi on tunnustettava, etten millään ehtinyt ajaa täysipainoisesti kaikilla neljällä pyörälläni. Tulevaisuudessa kolme fillaria lienee sopiva lukumäärä.

Myllyn pyöräily

Ajatus polkaista Myllyn pyöräilyn retki-versio perheen voimin konkretisoitui mukavasti. Ajelin lähtöpaikalle perhepyörällä elisiis Puksulla. Lähdössä sitten penkki kiinni ja poika kyytiin. "Yllättäen" herätimme tapahtumassa jonkin verran huomiota.

Alkumatka poljettiin letkassa melko reipasta vauhtia. Kärki missasi tyylikkäästi yhden käännöksen, ja me painoimme orjallisesti perässä. Pieni lisämatka ei menoa haitannut. Tuota yhtä paikkaa lukuunottamatta reitti oli ihan hyvin merkitty. Tauot olivat Myllyn Arnoldsilla ja perinteisempään tyyliin Orikedolla.

Ajo sujui mukavasti eikä vauhti ollut läskipyörä-lastenistuinyhdistelmälle liikaa. Oikein mukavaa vauhtia menimme eli mitään ylileppoista köröttelyä meno ei tosiaankaan ollut.

Paluumatkan alku oli kummallinen ajaa, sillä jotenkin keho muisti takapenkin olemassaolon, ja meno tuntui tosi huteralta. Muutaman kilometrin jälkeen tuntemus meni kuitenkin ohi. Ajoin kotiin pienen mutkan kautta. Polkupätkillä vahvistui edelleen käsitys lukkopolkimien erinomaisuudesta.

Oli tosi kiva pyöräretkipäivä!

Kalevan kierroksen pyöräily

Ennakkotunnelmat kierroksen viidenteen lajiin olivat vähän ristiriitaiset. Ensinnäkin valmistautuminen oli mennyt ihan hyvin ja kilpurin temposetup tuntui hyvältä. Toisaalta reittispekulaatiot ennakoivat reitille hurjia mäkiä, joista selviytyminen arvelutti. Keli oli oikein hyvä, ja lähdin kuitenkin matkaan luottavaisin mielin. Tavoite kahden tunnin alituksesta varmistui viimeistään siinä vaiheessa, että reittiä lyhennettiin kolme kilometriä alkuperäisestä 71 kilsasta.

Lähtöön saavuin melkein myöhässä, mutta kuitenkin ilman kovaa hässäkkää. Liikkeelle lähdin rennon kovaa, ja porukkaa alkoi samantien tulla selkä edellä vastaan. Ajo tuntui pienestä vastatuulesta huolimatta oikein hyvältä. Pohkeet osoittivat kuitenkin melko varhaisessa vaiheessa kramppaamisen merkkejä, joten niitä piti hieman säästellä loppumatkan ajan.

Mitään ihmeellisen kamalia nousuja ei reitillä sitten ollutkaan. Toki reitti oli mäkisempi, mihin olin tottunut, mutta kaikki mäet olivat ihan ajettavia. Matka eteni mukavasti, ja yllätyksekseni kukaan ei mennyt ohitseni. Ensimmäisen tarjoilupisteen ohitin vauhdilla, ja luotin mukana olleeseen geeliin ja vesipulloon. Ne riittivätkin ihan hyvin. Toinen juottopiste oli niin loistavassa paikassa mäen päällä, että siinä nappasin mukillisen urheilujuomaa.

Ajo sujui koko ajan hyvin. Ylämäkiin en iskenyt hirveätä vauhtia kramppien pelossa, mutta ajoin ne kuitenkin olosuhteisiin nähden lähes täysillä. Loppumatkan alamäkivoittoisilla myötätuuliosuuksilla tuli vähän tempopyörää ikävä, sillä vaihteiden vaihto ajettaessa tempokahvoilta vajaata viittäkymppiä ei ole kovin mukava saati vaivaton toimenpide.

Jalat jaksoivat työskennellä hyvin loppumatkaan asti. Aivan lopussa olleet pari jyrkkää kinkamaa tekivät odotetun tiukkaa, mutta niin ne tekivät muillekin. Pienimmälle välitykselle oli käyttöä. Loppusuora loivaan ylämäkeen oli jo melkoisen raskas, mutta niin sen piti vajaan seitsemänkymmenen kilsan ajon jälkeen ollakin. Maalissa oli hyvä fiilis, sillä keskinopeus oli karvan päälle 35 km/h, ja loppuaika siis reilusti alle kahden tunnin. Tyytyväisenä rullailin kisakeskukseen ollen melko varma siitä, että kaikki namikalaiset tulevat jäämään taakse. Kovin paljoa kovempaa en olisi kyllä pystynyt reittiä ajamaan, joten senkin puolesta oli tyytyväinen olo.

Loppuaika 1:56:37 riitti kaikkien kiertäjien joukossa niinkin hyvään sijoitukseen kuin 21. Joku oikea pyöräilijä kävi kiertämässä reitin melko käsittämättömään 1:33 aikaan. Kukaan muu namikalaisista ei alittanut kahta tuntia. Löysääkin voitin suhteessa paljon enemmän kuin viime vuonna. Viime vuoteen verrattuna keskinopeus nousi, vaikka reitti oli selvästi raskaampi; eli kyllä niistä tempokahvoista ja -kypärästä selkeä apu on. Kunto ei ainakaan viime vuotta parempi ole.

Oli siis hyvä kisa. Järjestelyistä vähän miinusta sai se, että maalissa olisi päässyt uimaan ja se, ettei matkalla ollut kuin muutama jäljellä ollutta matkaa osoittava kyltti. Heti kisan jälkeen ruuvasin tempokahvat pois - tempoaminen saa siis nyt jäädä tältä kesältä.