Kalevan kierroksen pyöräily

Ennakkotunnelmat kierroksen viidenteen lajiin olivat vähän ristiriitaiset. Ensinnäkin valmistautuminen oli mennyt ihan hyvin ja kilpurin temposetup tuntui hyvältä. Toisaalta reittispekulaatiot ennakoivat reitille hurjia mäkiä, joista selviytyminen arvelutti. Keli oli oikein hyvä, ja lähdin kuitenkin matkaan luottavaisin mielin. Tavoite kahden tunnin alituksesta varmistui viimeistään siinä vaiheessa, että reittiä lyhennettiin kolme kilometriä alkuperäisestä 71 kilsasta.

Lähtöön saavuin melkein myöhässä, mutta kuitenkin ilman kovaa hässäkkää. Liikkeelle lähdin rennon kovaa, ja porukkaa alkoi samantien tulla selkä edellä vastaan. Ajo tuntui pienestä vastatuulesta huolimatta oikein hyvältä. Pohkeet osoittivat kuitenkin melko varhaisessa vaiheessa kramppaamisen merkkejä, joten niitä piti hieman säästellä loppumatkan ajan.

Mitään ihmeellisen kamalia nousuja ei reitillä sitten ollutkaan. Toki reitti oli mäkisempi, mihin olin tottunut, mutta kaikki mäet olivat ihan ajettavia. Matka eteni mukavasti, ja yllätyksekseni kukaan ei mennyt ohitseni. Ensimmäisen tarjoilupisteen ohitin vauhdilla, ja luotin mukana olleeseen geeliin ja vesipulloon. Ne riittivätkin ihan hyvin. Toinen juottopiste oli niin loistavassa paikassa mäen päällä, että siinä nappasin mukillisen urheilujuomaa.

Ajo sujui koko ajan hyvin. Ylämäkiin en iskenyt hirveätä vauhtia kramppien pelossa, mutta ajoin ne kuitenkin olosuhteisiin nähden lähes täysillä. Loppumatkan alamäkivoittoisilla myötätuuliosuuksilla tuli vähän tempopyörää ikävä, sillä vaihteiden vaihto ajettaessa tempokahvoilta vajaata viittäkymppiä ei ole kovin mukava saati vaivaton toimenpide.

Jalat jaksoivat työskennellä hyvin loppumatkaan asti. Aivan lopussa olleet pari jyrkkää kinkamaa tekivät odotetun tiukkaa, mutta niin ne tekivät muillekin. Pienimmälle välitykselle oli käyttöä. Loppusuora loivaan ylämäkeen oli jo melkoisen raskas, mutta niin sen piti vajaan seitsemänkymmenen kilsan ajon jälkeen ollakin. Maalissa oli hyvä fiilis, sillä keskinopeus oli karvan päälle 35 km/h, ja loppuaika siis reilusti alle kahden tunnin. Tyytyväisenä rullailin kisakeskukseen ollen melko varma siitä, että kaikki namikalaiset tulevat jäämään taakse. Kovin paljoa kovempaa en olisi kyllä pystynyt reittiä ajamaan, joten senkin puolesta oli tyytyväinen olo.

Loppuaika 1:56:37 riitti kaikkien kiertäjien joukossa niinkin hyvään sijoitukseen kuin 21. Joku oikea pyöräilijä kävi kiertämässä reitin melko käsittämättömään 1:33 aikaan. Kukaan muu namikalaisista ei alittanut kahta tuntia. Löysääkin voitin suhteessa paljon enemmän kuin viime vuonna. Viime vuoteen verrattuna keskinopeus nousi, vaikka reitti oli selvästi raskaampi; eli kyllä niistä tempokahvoista ja -kypärästä selkeä apu on. Kunto ei ainakaan viime vuotta parempi ole.

Oli siis hyvä kisa. Järjestelyistä vähän miinusta sai se, että maalissa olisi päässyt uimaan ja se, ettei matkalla ollut kuin muutama jäljellä ollutta matkaa osoittava kyltti. Heti kisan jälkeen ruuvasin tempokahvat pois - tempoaminen saa siis nyt jäädä tältä kesältä.