Helmikuu

hiihto: 11kpl 224km 18:40
juoksu: 4kpl 47km 4:01
pyöräily: 3kpl 52km 3:07
yhteensä: 18kpl 323km 25:48

Kuten laulussakin todetaan, niin helmikuu on hiihtokuu. Toki hiihdettyä tuli lähinnä Saariselällä, mutta pari kertaa myös kotoisilla laduilla. Fillarilla kävin töissä kerran ja kerran ajoin vähän pidemmän maastolenkin. Juoksemassakin kävin - erityisesti mainittakoon Karhuhallissa kipaistu puolikas.

Onneksi hiihtolomalla pääsi pakkasista ja ei niin luistavista laduista huolimatta mukavasti hiihtelemään. Muutoin olisi jäänyt kuukauden saldo aika vaisuksi. Jatkossa yritetään vielä päästä hiihtämään ja aloitetaan taas säännöllinen juoksuharjoittelu. Pidempiä lenkkejäkin voisi tehdä.

Hiihtoloma Saariselällä

Tänä vuonna perinteinen Lappi-viikko ajoitettiin koulujen hiihtolomaan. Matka pohjoiseen taittui mukavasti autojunalla, joten olimme perillä hyvissä ajoin. Tälläkin kerralla ensimmäisen illan hiihtolenkki piti hiihtää latuvalojen sammumista vastaan. Ajankohdan palkintona oli kuitenkin suht komeat revontulet. Muutenkin Saariselän vähän Yllästä rajoitetumpia valolatuja joutui hyödyntämään vähän turhankin paljon, sillä valoisa hiihtoaika loppui jo puoli kuuden maissa iltapäivällä.

Pakkasta oli etenkin alkuviikosta reilusti. Hiihto yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa onnistui kuitenkin ihan hyvin. Suurin haitta kylmyydestä oli ehdottomasti kehnosti luistavat ladut. Kilsoja ei siis nielty aivan valtavia määriä: päiväkirjaan päätyi aavistuksen vajaa kaksisataa kilsaa ja rauhallista perhehiihtoa harrastin lisäksi noin kolmenkymmenen kilometrin edestä. Mukavaa oli hiihdellä kunnon talvitunturimaisemissa. Perinteinen Kiilopään ylitys jäi kuitenkin sattuneen kehnon sään vuoksi väliin. Tuuli lumisade sumu pakkanen -yhdistelmä ei sillä kertaa houkutellut avotunturiin. Hiihtelyn lisäksi viikkoon mahtui perinteisesti vähän laskettelua ja pulkkailua sekä kylpyläreissu.

Hiihtoloma ajankohtana ei ehkä ole kaikkein paras, sillä pakkasta oli reilusti ja uutta luntakin saatiin - joskaan ei haitaksi asti. Kaikki kylän palvelut eivät kuitenkaan olleet aivan sesongin tasolla, joten ensi vuonna yritämme tähdätä tämän reissun taas pääsiäisen tienoille. Ladut kuitenkin olivat hyvässä kunnossa ja kuten todettua kunnon talvikeleissä oli hienoa hiihdellä, vaikkei vauhti aina päätä huimannutkaan. Aika paljon tuli hiihdettyä perinteistä, sillä siinä kehnompi luisto on paremmin siedettävissä.

Kotiin palattuamme eteläänkin oli tullut talvi, joten hiihtokausi jatkuu vielä ainakin hetken verran.

APK-hallipuolikas

Tämänvuotiseen hallihupailuun ilmoittauduin jo hyvissä ajoin syksyllä. Jalkapohjat ottivat kuitenkin marrasputkesta osumaa, joten plantaarifaskiitti pisti hallijuoksun toteutumisen jännäksi. Onneksi tammikuun puolenvälin jälkeen aloittamani kuntoutus tepsi nopeasti, ja jalat palautuivat jonkinmoiseen juoksukuntoon. Muutaman kokeilevan juoksulenkin jälkeen oli selvää, että ilmestyisin viivalle vuoden juoksukilometrejä tuplaamaan. Minkäännäköistä puolimaratonharjoittelua ei ollut tehtynä. Lähdin puolustamaan viime vuoden voittoa avoimin mielin.

Heti paukusta oli selvää, ettei voiton puolustaminen onnistuisi - oli nimittäin eksynyt yksi juoksija viivalle. Lähdin kuitenkin matkaan reipasta vauhtia alle 1.50 kierroksia tavoitellen. Kanssani samaa vauhtia paineli toinenkin menijä. Naisten nopein juoksi meitä aavistuksen kovempaa.

Kierrokset alkoivat täyttyä tasaisen tappavaan tahtiin. Eväänä minulla oli pari geeliä ja lisäksi lipitin järjestäjien tarjoamaa urheilujuomaa. Alun jälkeen jäin hieman jälkeen hopeasijasta, mutten antanut sen tahtia haitata, vaan tein omaa juoksua.

Noin puolimatkaan saakka homma tuntui siltä, ettei maali tulisi koskaan vastaan. Juoksu tuntui kyllä oikein hyvältä, mutta jotenkin vain kierroksia oli liikaa jäljellä. Onneksi tilanne pikkuhiljaa muuttui, ja homma alkoi rullaamaan. Vauhtia ei toki lisää tullut, mutta jokin pisti menon sujumaan henkisestikin paremmin.

Noin viisitoista kierrosta ennen maalia naisten kärki sai minut kiinni kierroksella, ja päätin hetken mielijohteesta lähteä seuraamaan. Kierrosajat paranivat muutamalla sekunnilla, ja hopeasija lähestyi pian. Kakkossija varmistui sitten melko pian, sillä lisää väkeä ei peesiin tullut. Juoksu sujui edelleen hyvin ja otin loppukirin kierrosta ennen, kun yritin puolestani tarjota vetoapua viimeisille kierroksille. Viimeinen kierros meni sitten edellisen vauhdeilla, ja maali koitti tilanteeseeni nähden tosi hyvässä ajassa 1.33.05.

Nopean lopputankkauksen jälkeen heitin kengät jalasta, ja läpsyttelin paljain jaloin rauhallista tahtia vielä viisi kierrosta. Tosi hyvältä tuntui, ja luulen, että meno oli mainiota palauttelua jalkapohjille, jotka siis selvisivät koko matkasta ongelmitta.

Tosi hyvä mieli, sillä jalat kestivät ongelmitta eivätkä jalkapohjat mitenkään ottaneet koitoksesta itseensä. Oikeastaan paranivat vain. Venyttelin ja hieroin jalkoja toki aika paljon.

Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin.