Tämänvuotiseen hallihupailuun ilmoittauduin jo hyvissä ajoin syksyllä. Jalkapohjat ottivat kuitenkin marrasputkesta osumaa, joten plantaarifaskiitti pisti hallijuoksun toteutumisen jännäksi. Onneksi tammikuun puolenvälin jälkeen aloittamani kuntoutus tepsi nopeasti, ja jalat palautuivat jonkinmoiseen juoksukuntoon. Muutaman kokeilevan juoksulenkin jälkeen oli selvää, että ilmestyisin viivalle vuoden juoksukilometrejä tuplaamaan. Minkäännäköistä puolimaratonharjoittelua ei ollut tehtynä. Lähdin puolustamaan viime vuoden voittoa avoimin mielin.
Heti paukusta oli selvää, ettei voiton puolustaminen onnistuisi - oli nimittäin eksynyt yksi juoksija viivalle. Lähdin kuitenkin matkaan reipasta vauhtia alle 1.50 kierroksia tavoitellen. Kanssani samaa vauhtia paineli toinenkin menijä. Naisten nopein juoksi meitä aavistuksen kovempaa.
Kierrokset alkoivat täyttyä tasaisen tappavaan tahtiin. Eväänä minulla oli pari geeliä ja lisäksi lipitin järjestäjien tarjoamaa urheilujuomaa. Alun jälkeen jäin hieman jälkeen hopeasijasta, mutten antanut sen tahtia haitata, vaan tein omaa juoksua.
Noin puolimatkaan saakka homma tuntui siltä, ettei maali tulisi koskaan vastaan. Juoksu tuntui kyllä oikein hyvältä, mutta jotenkin vain kierroksia oli liikaa jäljellä. Onneksi tilanne pikkuhiljaa muuttui, ja homma alkoi rullaamaan. Vauhtia ei toki lisää tullut, mutta jokin pisti menon sujumaan henkisestikin paremmin.
Noin viisitoista kierrosta ennen maalia naisten kärki sai minut kiinni kierroksella, ja päätin hetken mielijohteesta lähteä seuraamaan. Kierrosajat paranivat muutamalla sekunnilla, ja hopeasija lähestyi pian. Kakkossija varmistui sitten melko pian, sillä lisää väkeä ei peesiin tullut. Juoksu sujui edelleen hyvin ja otin loppukirin kierrosta ennen, kun yritin puolestani tarjota vetoapua viimeisille kierroksille. Viimeinen kierros meni sitten edellisen vauhdeilla, ja maali koitti tilanteeseeni nähden tosi hyvässä ajassa 1.33.05.
Nopean lopputankkauksen jälkeen heitin kengät jalasta, ja läpsyttelin paljain jaloin rauhallista tahtia vielä viisi kierrosta. Tosi hyvältä tuntui, ja luulen, että meno oli mainiota palauttelua jalkapohjille, jotka siis selvisivät koko matkasta ongelmitta.
Tosi hyvä mieli, sillä jalat kestivät ongelmitta eivätkä jalkapohjat mitenkään ottaneet koitoksesta itseensä. Oikeastaan paranivat vain. Venyttelin ja hieroin jalkoja toki aika paljon.
Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti