Tänä vuonna perinteinen Lappi-viikko ajoitettiin koulujen hiihtolomaan. Matka pohjoiseen taittui mukavasti autojunalla, joten olimme perillä hyvissä ajoin. Tälläkin kerralla ensimmäisen illan hiihtolenkki piti hiihtää latuvalojen sammumista vastaan. Ajankohdan palkintona oli kuitenkin suht komeat revontulet. Muutenkin Saariselän vähän Yllästä rajoitetumpia valolatuja joutui hyödyntämään vähän turhankin paljon, sillä valoisa hiihtoaika loppui jo puoli kuuden maissa iltapäivällä.
Pakkasta oli etenkin alkuviikosta reilusti. Hiihto yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa onnistui kuitenkin ihan hyvin. Suurin haitta kylmyydestä oli ehdottomasti kehnosti luistavat ladut. Kilsoja ei siis nielty aivan valtavia määriä: päiväkirjaan päätyi aavistuksen vajaa kaksisataa kilsaa ja rauhallista perhehiihtoa harrastin lisäksi noin kolmenkymmenen kilometrin edestä. Mukavaa oli hiihdellä kunnon talvitunturimaisemissa. Perinteinen Kiilopään ylitys jäi kuitenkin sattuneen kehnon sään vuoksi väliin. Tuuli lumisade sumu pakkanen -yhdistelmä ei sillä kertaa houkutellut avotunturiin. Hiihtelyn lisäksi viikkoon mahtui perinteisesti vähän laskettelua ja pulkkailua sekä kylpyläreissu.
Hiihtoloma ajankohtana ei ehkä ole kaikkein paras, sillä pakkasta oli reilusti ja uutta luntakin saatiin - joskaan ei haitaksi asti. Kaikki kylän palvelut eivät kuitenkaan olleet aivan sesongin tasolla, joten ensi vuonna yritämme tähdätä tämän reissun taas pääsiäisen tienoille. Ladut kuitenkin olivat hyvässä kunnossa ja kuten todettua kunnon talvikeleissä oli hienoa hiihdellä, vaikkei vauhti aina päätä huimannutkaan. Aika paljon tuli hiihdettyä perinteistä, sillä siinä kehnompi luisto on paremmin siedettävissä.
Kotiin palattuamme eteläänkin oli tullut talvi, joten hiihtokausi jatkuu vielä ainakin hetken verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti