Vuosi 2016

pyöräily: 129kpl 2762km 120h

juoksu: 93kpl 919km 83h
hiihto: 43kpl 920km 69h
suunnistus: 2kpl 78km 8h

yhteensä: 267kpl 4679km 280h

Vuoden 2016 elämäntilanne oli aika seesteinen, joten aikaa urheilulle oli ihan hyvin. Lisäksi paikat kestivät toiminnan aivan loppuvuotta lukuunottamatta aika hyvin. Sain siis suoritusmäärät selkeään uuteen ennätykseen. Tekeminen oli koko vuoden oikein mielekästä ja mukavaa.

Juostua tuli paljon, sillä juoksu tuntui kivalta ja lisäksi paikat kestivät sen suurin piirtein ongelmitta. Loppukesästä oli pieniä akillesvaivoja ja loppuvuodesta jalkapohjavaivat, mutta ne eivät kovin paljoa menoa haitanneet. Hiihtämäänkin pääsi kohtuullisen hyvin, ja fillarointia tuli harrastettua pääasiassa työmatkoilla.

Juoksin kaksi maratonia, joista toisen kadulla ja toisen maastossa. Molemmat olivat mieleenpainuvia tapahtumia ja menivätkin kohtuullisesti. Pienempiä juoksutapahtumia mahtui mukaan useampia ja taas kiersin Jämi147:n sekä hiihtelin Pirkan. Raasto kuului taas kesäohjelmaan. Triathloniakin tuli kokeiltua paikallisesti uimataidottomien sarjassa.

Perinteiset vuositolpat. Hyvää nousua.

Pyöräily

pysyy määrällisesti edelleen ykköslajina. Pääasiassa poljettua tuli työmatkoja, mutta toki myös muita lenkkejä ajoin. Tapahtumista osallistuin Jämi84:een ja Tour de Poriin. Maastureilla tuli ajeltua vähän kilpuria enemmän, mistä osin johtuu pyöräilykilometrien vähyys. Fillarointi on edelleen oikein mukavaa ja säästää mukavasti paikkoja. Kalustokin on edelleen kelpo.

Juoksu

oli lähes ykköslajina, sillä osallistuin aika moneen tapahtumaan, joihin jopa treenasinkin vähän. Ihan tonnia en saanut täyteen, vaikkei se tavoitteena ollutkaan. Paikat olivat välillä lujilla, joten jatkossa pitää yrittää pitää määrä ehkä hieman maltillisempana. Pois en juoksua kyllä ohjelmasta hevillä jätä, sen verran kivaa ja helppoa se on.

Hiihto

sujui hyvin, sillä kävimme kahdesti Lapissa ja lisäksi Porinmetsän latu oli pitkään ihan kelpo kunnossa, ja muuallakin pääsi toki hiihtelemään. Pirkan hiihto on nyt kai vakiintunut ohjelmaan. Olen myös toiminut jonkinlaisena apuapuohjaajana Nopsan hiihtokoulussa. Hiihto on kyllä melkein hienoin ja paras laji - etenkin silloin kun kelit ovat kohdillaan.

Suunnistus

jäi tavallaan ohjelmasta pois. Nuo kaksi suoritusta ovat Raasto sekä Rogaining-kisa. Iltarasteilla kävin, mutta vain jälkikasvun kanssa. Ehkä joskus taas.

Joulukuu ja Ylläksen reissu

hiihto: 9kpl 197km 15:46
pyöräily: 3kpl 59km 3:47
yhteensä: 12kpl 256km 19:33

Marrasputken jälkeen jalat olivat sen verran kipeät, etten edes harkinnut juoksemista. Kelit olivat joulukuiseen tapaan kurjat, ja kaiken lisäksi töissä piti viettää aikaa huomattavan paljon normaalia enemmän. Tällä yhtälöllä en päässyt alkukuusta urheilemaan juuri lainkaan. Onneksi sentään muutamalle paksupyörälenkille kykenin. Kuukauden saldon pelasti kuitenkin Lapinloma, mikä meni hienosti hiihdon ja muun talvitoiminnan merkeissä.

Ylläksellä majoituimme huoneistoon, mikä oli oikein toimiva ratkaisu. Paljon aktiviteetteja oli lyhyen kävelyn päässä. Toki autollakin liikuimme, vaikka majapaikan sijainti olikin erinomainen. Hiihto oli tuttuun tapaan pääasiallinen toiminta, mutta joka päivä kävimme myös pulkkailemassa. Laskettelemassakin olimme muutaman kerran. Ei se mutkamäki edelleenkään kovin urheilulta tunnu, vaikka saa siinä reidet mukavasti helliksi. Sanotaanko, että mukavaa vaihtelua. Lunta Ylläksellä oli sopivasti ja kaikki joulunajan ladut olivat hyvässä kunnossa. Pakkasta ei oikeastaan missään vaiheessa ollut liikaa. Valon kanssa sai vähän kikkailla, sillä päivänvaloa riitti kutakuinkin kymmenestä kolmeen. Onneksi valoladut ovat hyvät ja valot palavat kymmeneen asti, vaikka senkin ajan kanssa meinasi ensimmäisenä iltana tehdä tiukkaa. Ehkä ensi jouluna jos (ja kun) Lappiin menemme voisi kuitenkin panostaa myös otsalamppuun.

Hieno ja onnistunut reissu oli ja hyvä lopetus hyvälle urheiluvuodelle. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta vuotta.

Marraskuu ja marrasputki

juoksu: 24kpl 174km 15:40
pyöräily: 10kpl 180km 8:02
yhteensä: 34kpl 354km 23:42

Marraskuussa yritin marrasputkea. Tämä tarkoitti jokapäiväistä ulkourheilua. Onnistuin. Eikä edes tehnyt kovin tiukkaa. Muutaman kerran piti mennä lenkillä vähän outoon aikaan tai sitten tehdä vain vaadittu vajaa puolituntinen harjoitus. Väsymys vaivasi välillä vähän, mutta yllättävän vähän. Paikat kestivät jalkapohjia tai oikeammin kantapäitä lukuunottamatta hienosti. Onneksi sallin itselleni seitsemän pyöräilypäivää, jotta jalat saivat vähän palautua juoksusta.

Juoksulenkit olivat jotkut aika lyhyitä ja kevyitä, mutta monta ihan ns. normaaliakin juoksulenkkiä sain tehtyä. Kuun alkuun mahtui myös yksi kisa eli Ahlaisten Mustalahden hölkkä, jossa painelin 13 kilometriä vajaaseen 55 minuuttiin. Toisella viikolla olin työreissulla Sveitsissä, jossa juoksin mukavia ja mäkisiä reittejä vähän erilaisissa olosuhteissa. Olosuhteita riitti sitten laidasta laitaan: välillä satoi vettä, välillä räntää tai lunta, lämpötila vaihteli lähes kymmenestä plussasta alle kymmeneen pakkasasteeseen. Nastakengillekin oli käyttöä.

Maastopyörällä en tainnut ajaa kertaakaan, mutta yllättäen kilpurilla kyllä. Etenkin viimeiset kilpurilenkit olivat pimeitä ja mukavia. Ja vauhtiakin piisasi lähes kesäiseen malliin. Maastossa ajelin lumisten olosuhteiden vuoksi paksupyörällä, jolla vauhti ei ole kova, mutta meno on sitäkin mukavampaa.

Kokemuksen marrasputki oli ihan ok. Mitään mahtavaa treenivaikutusta en varmaan saanut, mutta eipä tuo urheilu ikinä hukkaankaan mene. Saatan mahdollisesti toteuttaa hulluuden ensi vuonnakin. Siis mikäli paikat ovat kunnossa.

Joulukuussa lienee aikalailla työkiireitä, mutta eiköhän sitä silloinkin urheilemaan pääse. Alkuun kuitenkin palautellaan marrasputken rasituksia ja hoidetaan jalkapohjat kuntoon. Toivotaan talven tuloa eli ulkohiihtokauden avausta. Tämä kuitenkin toteutuu vääjäämättä, sillä joulun välipäivät vietämme Ylläksellä. Toivottavasti pakkasta ei ole liikaa...

Lokakuu

pyöräily: 15kpl 339km 16:40
juoksu: 6kpl 43km 4:11
hiihto: 2kpl 32km 2:36
yhteensä: 23kpl 414km 23:27

Lokakuussa juoksu jäi vähemmälle, alkoi hiihtokausi ja ajettiin maastopyörällä. Juoksulenkit olivat monipuolista höntyilyä ilman suurempia tavoitteita. Tyypillisesti juoksu oli ohjelmassa silloin kuin ei fillaroimaan päässyt. Syyslomamatka Eurooppaan pisti varsinaisen urheilun pienelle tauolle loppukuusta.

Pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan Tour de Poriin, jota edeltävästi ajelin jonkin verran maastopyörällä. Ja hienon ja mukavan tapahtuman jälkeenkin kävin polkuajelemassa yhden mukavanpituisen (pimeän) lenkin. Kilpuriakin pääsi vielä loppukuusta hyvin ulkoiluttamaan. Fillareilla olikin oikein kivaa päästellä.

Hiihtokausikin tuli korkattua pariin kertaan Jämin putkessa, jossa tuli vietettyä pari mukavaa päivää. Putki oli kelpo kunnossa ja hiihto tuntui mukavalta ja sujuikin joten kuten. Ennen luonnonlumia voisi käydä vielä putkessa kerran tai pari.

Marraskuussa päivät pimenevät ja kelit huononevat, mutta enpä anna sen haitata, vaan yritän marrasputkea. Tämä tarkoittaa sitä, että joka päivä urheillaan ulkona vähintään 25 minuuttia. Virallisesti urheilun on oltava juoksua, mutta koska paikat eivät todennäköisesti sitä kestä, niin kelpuutan mukaan myös pyöräilyn ja hiihdon. Saas nähdä kuin käy. Haastetta ainakin on kohtuullisesti. Eikä vähintään viikon mittaisen ulkomaan työreissun vuoksi.

Tour de Pori

Ensimmäistä kertaa pääsin osallistumaan tähän perinteikkääseen syksyiseen maastopyöräilytapahtumaan. Hyvä niin, sillä kerrankin oli ajoseuraa, koko päivä aikaa polkea ja suurinpiirtein ennalta suunniteltu reitti.

Eritasoisia ryhmiä oli tapahtumassa kahdeksan, joista arvoin pitkään kahden välillä. Lopulta valinta oli helppo, sillä kovavauhtisimmassa porukassa kalusto oli pääasiassa krossareita. En viitsinyt lähteä sinne jarruksi kaahailemaan, vaikka varmaan olisinkin porukassa pysynyt. Kylmäkin hiekkatietempossa olisi tullut. Päädyin siis aktiiviryhmään, jonka tavoitteena oli ajella suhteellisen teknisiä polkuja kuuden tunnin ja kahdeksankymmenen kilometrin verran. Ryhmän koko lähdössä oli viitisentoista polkijaa. Ajokeli ei ollut täysin optimaalinen, sillä yöllä maasto oli kostunut jonkin verran. Lisäksi oli aika kylmä - varpaat palelivatkin enemmän tai vähemmän suurimman osan reissusta.

Olin valmistautunut retkeen pienimuotoisella hiilaritankkauksella ja lisäksi ajelin edeltävinä viikkoina maastopyörällä kohtuullisen paljon. Eväina oli repussa vettä ja suklaata sekä pullotelineessä omatekoinen energiageelijuoma.

Fiilis tapahtumapaikalla oli erinomainen ja ajo lähti liikkeelle tunnustellen. Kuten ennakoinkin, niin tämänkäänkokoinen porukka ei kovin liukkaasti poluilla edennyt. Ajorasitus oli siis maltillista sillä pieniä pysähdystaukoja piti pitää vähän väliä. Teknisiä murheita oli porukassa jonkin verran, suurin ongelma johti keskeytykseen, kun takanavan laakerit hirttivät kiinni eikä kenelläkään ollut lituskoita napa-avaimia matkassa - ehkä seuraavalla kerralla on, Itsekin sain osani teknisistä, sillä kauan huoltamattomana ollut keula ei toiminut ihan kympillä. Ilmanlisäys auttoi loppumatkaksi. Huoltomiehen elisiis allekirjoittaneen laiskuus meinasi lopullisesti kostautua aivan loppumatkasta, kun eturattaan pultit lähtivät omille teilleen. Onneksi kaksi jäi, joiden varassa saattoi polkea loppumatkan. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun matka jää tai meinaa jäädä kesken kiristämättömien ruuvien vuoksi...

Teknisten murheiden vuoksi matkanteko oli odotettua hitaampaa, joten aika alkumatkasta selvisi, ettei suunniteltua reittiä ehditä ajamaan. Pidimme kuitenkin suunnitellut pysähdykset Massilla ja Vanhakylässä, jossa poikkesimme kauppaan ja kioskille energiavajetta paikkaamaan. Loppumatkasta jäivät ajamatta Hyvelän kalliot, mutta Ruosniemen kalliot sentään ajeltiin. Porukkaa jäi ryhmästä pitkin matkaa, ja lopulta täyden reitin ajoi meistä vain kuusi kuskia. Loppumatkasta vauhtikin alkoi jo olla speksien mukainen.

Oma ajo sujui teknisiä murheita lukuunottamatta oikein hyvin. Takajoustoa saattoi jossain pätkillä tulla ikävä, mutta hyvin sitä ilmankin ajelee. Ja tuleepahan takajäykällä erilainen - ehkä jopa parempi - treenivaikutus. Matkan loppupuolella jaloissakin alkoi jo tuntua, että on tässä jotain tullut tehtyä. Oikein hyvin silti jaksoin porukan matkassa ajaa. Suurin osa poluista oli minulle täysin uusia. Pitää vastakin mennä niille kurvailemaan, jos vaan saa aikaa moiseen. Kokonaisuutena reitti oli vallan mukava eikä siirtymääkään ollut omaan makuuni ollenkaan liikaa.

Hieno päivä, jota oli kiva jatkaa partioleirillä.

Syyskuu

juoksu: 8kpl 120km 11:42
pyöräily: 15kpl 295km 10:25
yhteensä: 23kpl 415km 22:07

Syyskuun alkoi Nuuksion polkumaratonilla, mikä oli kokemuksena hieno ja suorituksenakin kohtalaisen ok. Ehdottomasti kannatti osallistua. Ja heti kun palautuminen oli tapahtunut, koitti Jämin polkupuolikas, joka sekin oli hieno tapahtuma, jossa Nuuksiosta poiketen juoksu meni oikein hyvin.

Alkukuun juoksukisojen jälkeen keskityin hyvien kelien vuoksi työmatkapyöräilyyn kilpurilla. Lisäksi toki tuli tehtyä muutamia juoksulenkkejä. Loput juoksukisat jätin väliin enkä lähtenyt edes Yyterin Piikille, vaan teimme korvikkeeksi ihan oman ja paljon mukavamman Yyterijuoksentelun. Tapahtumapäivänä ajoin pitkästä aikaa maastopyörällä ja oikein kivan lenkin ajoinkin.

Jatkossa fillarointi siirtynee enemmän maastoon ja siihen liittyen ilmoittauduin jo Tour de Pori -maastopyöräilytapahtumaan, joka on edellisinä vuosina jäänyt väliin ja jonne nyt onnistunen itseni keplottelemaan. Hiihtokauden avauskin on tulossa Jämin putkessa. Ja joitain pidempiä polkujuoksulenkkejä voisi yrittää tehdä.

Jämi21

Valmistautuminen Jämin tämänvuotiseen juoksuun meni odotetusti Nuuksion polkumaratonilta palautellessa. Torstain ns. viimeistelylenkillä jalat eivät vielä tuntuneet aivan palautuneilta, mutta kisapäivänä olo oli hyvä ja jopa aavistuksen luottavainen. Lämmittelyssä juoksu tuntui helpolta. Keli oli aika viileä ja sumuinen, mutta kuitenkin juoksuun melko erinomainen.

Tarkoitus oli lähteä rauhallisesti, mutta jotenkin taas se suunnitelma kariutui välittömästi lähdössä, kun lähdin rynnimään lähes kärjen perään. Alkumatka mentiinkin sitten melkoisen reipasta kyytiä. Pikkuhiljaa vauhti kuitenkin rauhoittui ei ehkä mukavaksi, mutta kuitenkin paremmaksi puolimaravauhdiksi. Juoksu tuntui hyvältä ja uusi reitti oli vanhaa paljon parempi, vaikka sisälsikin jopa poluttomia pätkiä. Tosin poluttomat pätkät eivät Jämin kankailla juuri vauhtia hidastaneet.

Porukkaa oli juoksemassa sen verran, ettei yksin tarvinnut edetä. Missään letkoissa ei silti tarvinnut mennä, vaan pystyin tekemään alkumatkaa lukuunottamatta lähes täysin oman juoksun. Muut juoksijat toimivat oikein hyvinä kirittäjinä joko edestä tai takaa.

Kilometrit taittuivat joutuisasti, ja aika pian selvisi, ettei reissusta juuri viimekertaisia pidempi tulisi. Jämin maasto on vaan niin nopeakulkuista, että vauhti pysyi aika hyvin reilusti alle viisi minuuttia per kilometri. Sen verran olin uuteen reittiin kartalta tutustunut, että tiesin lopun olevan melko rankka. Viimeisten kuuden kilometrin aikana Jämin harju mentiin ylös alas varmaan viisi kertaa. Rankimmat nousut olivat laskettelurinne ja sitä edeltänyt pikkupolkunousu harjulle. Kaikki nousut kuitenkin menivät juosten ylös. Ja ilmeisesti suht hyvää vauhtiakin, sillä takaa-ajajat jäivät ja selät edessä lähestyivät.

Laskettelurinteen nousun jälkeen puhallutti reilusti, mutta samalla huomasin, että pitkän aikaa edessä menneet juoksijat lähestyivät sen verran, että arvelin heidän kiinniottamisen olevan toteutettavissa. Oli siis aika ottaa vähän pidempi loppukiri. Vauhdin lisäys onnistui ja sain heidät kiinni. Toisella eli naisten sarjan kakkosella oli kuitenkin vielä paukkuja lähteä peesiin ja viimeisessä nousussa hän paineli hieman jopa ohikin. Näkötornin juurelle noustessa löysin kuitenkin vielä ylimääräisen vaihteen ja jätin hänetkin ja rullasin reipasta vauhtia alamäkeen ja maaliin.

Todella hyvä suoritus tuli tehtyä. Juoksufiilis oli aivan toista luokkaa kuin viikko sitten Nuuksiossa. Toki reittikin oli nyt luonteeltaan aivan erilainen. Kuvaavaa on, että nyt puolet lyhyemmällä matkalla meni aikaa kolme tuntia vähemmän. Kilometriaika oli kaksi minuuttia parempi. Eli aika nopea tämä Jämin reitti on. Viime vuoteen verrattuna kilometrivauhtini oli pienen piirun verran parempi eli paremmassa kunnossa olen, sillä tämä uusi reitti on kyllä huomattavasti rankempi. Nyt kärki juoksi hieman viimevuotista hitaammin, vaikka matkaa tällä uudella reitillä on nelisensataa metriä vähemmän. Ehdottomasti hienompaan suuntaan reittiä kuitenkin muutettiin.

Oli hieno ja onnistunut tapahtuma. Totuttuun tapaan järjestelyjen osalta kaikki toimi ja jälkeissoppa oli hyvää. Tänä vuonna päivän hienoutta lisäsi se, että olimme paikalla koko perheen voimin. Tytär osallistui kolmen kilometrin minimaratonille ja oli T10-sarjassa upeasti toinen. Tämän vuoksi jäin ensimmäistä kertaa täällä seuraamaan palkintojenjaon.

Triplan kokonaissijoitukseni miesten sarjassa oli lopulta niinkin hyvä kuin seitsemäs, kun ennen juoksua olin yhdestoista. Nousun syynä  ei kuitenkaan ole hyvä juoksusuoritus, vaan muiden dns:t. Kaikki sarjat huomioonottaen olin neljästoista. Parannusta viime vuoteen tuli hyvin. Muihin verrattuna eniten kirittävää jäi hiihdossa.

Ensi vuonna Jämi147 jää väliin, sillä olemme hiihdon aikaan Lapissa. Ei harmita, sillä nyt ei tarvitse alkutalvena keskittyä pertsaan kuten edellisinä talvina. Pyöräilystäkin voisi pitää välivuoden. Juoksu muuttaa Jämiltä Tampereelle, mikä ei mielestäni ole hyvä asia. Tosin markkinointimielessä voi ollakin, ja eiköhän sen takia sellainen muutos tule. Toivottavasti vielä kuitenkin joskus pääsee tämänpäiväisen reitin kilpaa juoksemaan.

Nyt osuin kuviinkin. Kuvaajana Kimmo Virkki.

Nuuksio Classic Trail Marathon

Matkustin tähän odotettuun, yhteen vuoden päätapahtumaan, jo edellisenä päivänä. Yön vietin kohtuullisen hyvässä telttamajoituksessa lähistöllä. En nimittäin halunnut aloittaa tapahtumapäivää vajaan kolmen tunnin autossaistumisella. Yö meni kohtuullisen hyvin, ja heti noustuani ajelin kisakeskuksena toimineeseen hotelli Nuuksioon aamiaiselle.

Hyvän aamupalan jälkeen oli hyvin aikaa säätää kamat kuntoon sekä haistella kisakeskuksen ilmapiiriä, joka oli oikein hyvä. Kelikin näytti suosivan ja tunnelma oli korkealla. Vaikka lähdinkin matkaan ilman sen suurempia tavoitteita, niin pientä kisajännitystä oli havaittavissa.

Puolisen tuntia ennen lähtöä sonnustauduin kisavermeisiin ja painelin hyvin pienelle lämmittelylenkille loppusuoraan tutustumaan. Sitten olikin aika ryhmittäytyä lähtökarsinaan. Olin ilmoittanut ensimmäiseen lähtöryhmään, jonka tavoiteaikana oli muistaakseni viiden tunnin alitus. Uskoin tuon tavoitteen olevan suhteellisen helppo, sillä se tarkoitti seitsemän minuutin kilometrivauhtia. Kovin kattavaa valmistautumista, treeniohjelmasta puhumattakaan, en ollut tehnyt, mutta siitäkin huolimatta luotto ehjään suoritukseen oli hyvä.

Homma lähti lopulta käyntiin hep-komennolla. Aivan alkumatka oli tientapaista, jollaista ei sen jälkeen enää reitillä juuri ollut. Lähes koko matka on siis eritasoista polkua. Parisataa juoksijaa jonoutui nopeasti kärkijuoksijoiden mentyä menojaan ja muidenkin löydettyä kullekin sopivan etenemisvauhdin. Itse menin porukan mukana vauhtia, joka tuntui sopivalta. Vaikka sykkeet olivat korkealla, niin juoksu lähti liikkeelle ihan ok. Ei askel mikään kovin lennokas ollut, mutta kovin huonolta ei tuntunut. Ja olihan matkaakin edessä vielä paljon.

Vauhdikasta kalliota. Kuvaaja Aapo Laiho.

Ensimmäiset kymmenen kilometriä Solvallan laskettelurinteeseen menivät melko nopeaan. Ylämäki oli hidas ja raskas, kuten varmasti kuuluikin. Laskettelumäen jälkeen hieno polku hienoissa maisemissa jatkui vesipullon täydentämisen jälkeen. Edelleenkään ei juoksu kulkenut mitenkään tykisti, muttei huonostikaan. Omatekoinen geeli maistui kohtuulliselta - lisäksi söin matkalla muutaman Snickersin, jotka maistuivat hyviltä, antoivat energiaa, mutta joiden syöminen juostessa oli odotetusti aikamoisen hidasta. Eihän sitä nyt kellon käydessä voinut kannon- tai kallionnokkaan hetkeksikään istahtaa.

Vauhtia piisaa ainakin tässä. Kuvaaja Antti Kuikka.

Vaikka juoksijoita oli reitillä reilu viisisataa, niin välillä sai mennä pitkät pätkät ihan yksin. Kovin nopeasti ei matka tuntunut etenevän, sillä polku oli välillä hidas ja välillä tosi hidas. Nelivedolla ei sentään tarvinnut edetä kuin lyhyesti ihan parissa kohtaa. Polku kulki kallioilla, kivikoissa, juurakoissa ja soissa. Välillä toki oli nopeampaakin paanaa tarjolla. Lähes koko matkan maisemat olivat juuri niin hienot kuin etukäteen ajattelinkin.

Peruspolkua, Kuvaaja Anne Dahlgren.

Matka eteni melko tasaista vauhtia. Välillä menin jonkinlaisessa letkassa, mutta sijoitus ei juuri kisan aikana muuttunut, sillä olin väliaikapisteillä joko 68. tai 69. Koko ajan siis mukana pyöri samoja juoksijoita. Juoksu ei lopultakaan missään vaiheessa alkanut kulkea ns. tykisti, muttei mitään ihmeempää hyytymistäkään tainnut tapahtua. Paikat eivät kolottaneet, mutta jalat toki väsyivät. Vatsa ei ehkä ollut täysin iskussa, mutta paha olo ei ollut. Viimeisen huollon jälkeen yritin ehkä aavistuksen kiristää vauhtia. Jalat olivat kuitenkin tästä vähän eri mieltä, sillä sisäreidet alkoivat kramppailla jonkin verran. Pahin kramppaus tuli, kun polku parani, ja lisäsin vauhtia, jolloin kipu kasvoi, ja piti pistää hetkeksi kävelyksi. Onneksi jalat siitä vetreytyivät, mutta enempi vauhdinnosto jäi sikseen. Samassa yhteydessä muutama kanssajuoksija painui horisonttiin. Viimeisen väliaikapisteen jälkeen sijoitukseni kuitenkin parani, joten ei vauhti lopulta ainakaan hidastunut. Ja oli niitä kramppi- ja jaksamisongelmia muillakin miehillä. Ja nimenomaan miehillä, sillä miesten sarjassa sijoitus parani lopussa yhdeksän pykälää, mutta kokonaiskisassa vain kuusi. Totesinkin yhdelle minut lopussa varvanneella naiselle, että taitaa naisten vauhdinjako olla parempi.

Hienoa menoa hienoissa maisemissa. Kuvaaja Lasse Pekkarinen.

Kuten maratonilla on tapana, niin aloitin loppukirin jostain neljänkympin kohdalta, kun polku muuttui nopeammaksi ja maali alkoi toden teolla vetää puoleensa. Lisäksi edessä meni hyvä, kirittävä selkä, ja takana takaa-ajaja. Selän sain kiinni, mutta takaa kirittiin lopulta vahingossa maaliviivalla ohitse. Lopputuloksissa hän kuitenkin hävisi, sillä hän oli ylittänyt lähtöviivan kaksi sekuntia minua ennen.

Mahtaisko olla jo matkan loppupuolelta? Kuvaaja Juha Saastamoinen.

Maalissa olo oli aika kaikkensa antanut, ja hetken piti keräillä itseään. Palautumiseväätkään eivät ihan tykillä maistuneet, vaikka tarjolla oli makkaraa, sipsejä, protskujuomaa ja sen semmoista. Jotain mystistä vatsassa siis oli tällä kertaa hieman pielessä.

Hetken mukavassa tunnelmassa istuskeltuani painuin saunaan, uimaan ja syömään soppaa. Ja aika pian piti jo alkaa ajella kotia kohti.

Oli elämyksellinen reissu. Reitti, maisemat ja tunnelma oli mainio. Jotenkin kuitenkin oma suoritus jäi kaivelemaan. Toki pitää ehdottomasti olla tyytyväinen ehjänä maaliin pääsyyn. Lisäksi loppuaika oli reilusti alle tavoitellun viiden tunnin. Silti tuntuu, että rahkeita parempaan menoon olisi ollut. Tai sitten ei. Pitää tulla uudestaan.

Jalat ja paikat yleensäkin kestivät hienosti, vaikka pelkoja akillesvaivoista olikin. Sen verran sain kuitenkin tyhmyyttäni osumaa, että molempien isovarpaiden kynnet mustuivat. Tein nimittäin aloittelijavirheen, ja unohdin ennakkoon hoidella varpaankynnet lyhyiksi.

Mitä sitten olisi ehkä voinut tehdä toisin? Ainakin treenata enemmän. Harmittavasti tällaisia, korkeuseroja sisältäviä polkuja ei oikein ole kotopuolessa tarjolla. Poluilla on kyllä tullut paljonkin juostua, mutta tällaista koko ajan ylös alas -menoa en oikein ole harrastanut. Toinen asia on tankkaus ja eväät. Tankkausta harrastin taas reilulla kädellä, mutta menikö se överiksi ja sekoitti vatsan? Paha sanoa. Oma geeli oli varmaan ihan ok, mutta siihen olisi voinut ehkä heittää enemmän suolaa sekaan. Suolan puute saattoi mahdollisesti olla syy heikompaan kulkuun. Tai sitten ei. Suolatabletteja ja sipsien syömistä voisi jatkossa tällaisilla pitkillä reissuilla harkita. Lisäksi voi olla että olisi ehkä sittenkin kannattanut harrastaa aamuajelua. Tällöin olisi saanut nukkua omassa sängyssä kunnolla, vaikkei nyt käyttämässäni majoituksessa vikaa ollutkaan.

Jokatapauksessa nälkää jäi paljon tuleviin koitoksiin. Katumaratoneille ei liene paluuta jos niillä koskaan olen ollutkaan. Sen sijaan pidemmät matkat kiinnostavat. Täältä jäi myös vähän tunne, että vaikka olinkin maalissa voipunut, niin loppuiko matka sittenkin jollain tavalla kesken. Pidemmille tai ainakin tämänmittaisille tapahtumille tekee siis edelleenkin mieli. Vaarojen maraton on jo vajaan kuukauden päästä, mutta sinne ei taida enää päästä - enkä tiedä haluanko sinne. Kiinnostavimmat tapahtumat ovat Karhunkierros ja Pallas, joista jälkimmäinen on kuitenkin harmittavasti Jazz-viikonloppuna. Siispä harkitsen vakavasti Karhunkierrokselle lähtemistä. Alkuun matkaksi kuitenkin ehkä vain se 53 km eikä ihan koko kasikymppistä. Saa nähdä toteutuuko.

Lähitulevaisuudessa jatketaan palauttelulla sekä Jämi21:llä jo seuraavana lauantaina.

Elokuu

pyöräily: 16kpl 420km 15:22
juoksu: 6kpl 72km 6:25
yhteensä: 22kpl 492km 21:47

Elokuuhun mahtui hienosti mennyt Jämi84, reilusti työmatkapyöräilyä, polkujuoksua sekä pieni flunssakin. Jämin jälkeen siirryin maantielle ja kilpuria tulikin poljettua sopiva määrä. Juoksulenkit tein Porinmetsän poluilla - lisäksi juoksin yhden pidemmän maastojotoksen heti syyskuun alussa koittavaa Nuuksion polkumaratonia silmällä pitäen. Pientä jalkavaivaa on ollut, mutta se ei ole juuri haitannut juoksua.

Syyskuussa koittaa siis heti vuoden toinen maraton - tällä kertaa polku-sellainen. Ja heti siitä viikon päästä painellaan puolikas Jämin poluilla. Toivon mukaan selviän Espoosta ehjänä pois, niin kolmas Jämi Tripla ei vaarannu. Syyskuun loppuina viikonloppuina olisi tarjolla vielä Noormarkun puolikasta ja Yyterin piikkiä, mutta katsotaan nyt miten näistä ensimmäisistä, tärkeämmistä koitoksista palautuu.

Huomasin muuten, että tämän vuoden harjoitusmäärät ovat hyvällä tasolla. Nyt, kun vuodesta on kulunut kaksi kolmannesta, on määrä jo vuoden 2014 kokonaistasolla. Eiköhän siis tänä vuonna saada taas uusi ennätys.

Jämi84

Tämänvuotiseen Jämin maastopyöräilyyn pääsin valmistautumaan terveenä, vaikka lomakiireet ehkä muuten valmistautumista haittasivatkin. Ehdin kuitenkin edeltävien viikkojen aikana useammalle hyvänmittaiselle maasturilenkille, ja koska kunto on muutenkin ollut viime aikoina ok hyvä, niin luottoa hyvään suoritukseen oli olemassa.

Viimevuotiseen verrattuna tein muutaman muutoksen: jo syksyllä muunsin fillarin voimansiirron 1x10-moodiin ja alkukesästä vaihdoin pyörään nopeammat renkaat. Lisäksi tällä kertaa otin mukaan omaa evästä geelien muodossa. Enkä minkä tahansa geelien, vaan ensimmäistä kertaa kokeilin geelipulloa. Truuttasin siis kuuden geelin sisällön toiseen juoksurepun lötköpulloon ja laimensin vedellä. Systeemi osoittautui aivan loistavaksi, ja tulen jatkossa käyttämään sitä vastakin tällaisissa pidemmissä suorituksissa.

Tänäkin vuonna olin ykköslähtöryhmässä, joskin tällä kerralla ammattimiehet lähetettiin matkaan jo aiemmin. Kyseessä oli siis ensimmäinen isompi lähtöporukka. Keli oli nyt optimaalinen: ei ollut kylmä eikä kuuma, oli tyyntä, ei satanut eikä maasto ollut märkä.

Suunnitelmana oli tällä kertaa ottaa alku vähän rauhallisemmin, sillä edellisten kertojen katkeaminen oli hyvässä muistissa. Meno kuitenkin maistui hyvin, joten vauhti oli reipasta, vaikkei rasitus ihmeelliseltä tuntunutkaan. Fillari toimi hyvin.

Kisan alkupuolella sattui pieni haaveri, kun edellä letkassa ajanut kaveri päätti vetää pehmeässä hiekkamutkassa kyljelleen enkä millään pystynyt väistämään. Samaan kasaan päädyin siis. Jalka ja käsi ottivat pienimuotoista hiekkaihottumaa, mikä ei kuitenkaan menoon enempää vaikuttanut.

Reitti oli käytännössä aivan sama kuin viime vuonna, joten sitä muisti jo ehkä hieman. Ajo sujui hyvin ja huoltopisteiden toiminta oli edelleen kehittynyt paremmaksi. Vaihtopullosysteemi on todella hyvä. Lisäksi nappailin huollossa suolakurkkuja sekä banaania. Kuten mainittua, niin geelin imeskely omasta pullosta toimi loistavasti.

Jo alkumatkan jälkeen huomasin ajavani hieman muita nopeammin, sillä porukat alkoivat jäädä ja jokusia tuli selkä edellä vastaan. Aika rauhassa sain ajella jo Jämin jälkeen. Edellä menijät tarjosivat hyviä selkiä takaa-ajettaviksi. Välillä jäin hetkeksi peesiin hengähtämään, mutta oman vetovuoron jälkeen letkat jäivät. Hyvästä kulusta kertoo sekin, että Jämin jälkeen sijoitukseni parani 50 pykälää.

Alkupuoliskon hieman maastopainotteisempi osuus meni siis hienosti. Viimevuotiseen tapaan tunkkasin Ulvaanharjun nousun, sillä halusin reisille välillä vähän muuta puuhaa kuin polkeminen. Olisi se nousu varmaan ajamallakin mennyt - joskaan ei varmaankaan nopeammin.

Reitin ns kääntöpaikan jälkeen alkavat pitkähköt tieosuudet, jotka ovat viime kerroilla olleet minulle todella raskaat. Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Ennen porukkaa lappasi ohi oikealta ja vasemmalta, mutta nyt minä olin varvaajan roolissa. Alun pieni säästely yhdistettynä geelien imeskelyyn siis kannatti. Moni ei peesissä pysynyt eli en sitten tänäkään vuonna päässyt peeseistä juuri hyötymään.

Muutama tiukempi tienousu ennen viimeistä huoltoa meni jo aika raskaasti eikä putkellekaan oikein uskaltanut reisikramppien pelossa nousta, mutta vauhtia piisasi silti edelleen hyvin. Lisäksi tiesin kokemuksesta, että maalin lähestyessä alkaa helpottaa, vaikka lopussa onkin pari tosi tiukkaa nousua. Kyseisissä nousuissa oli nyt vähän lisähaastetta, sillä hitaampia, ilmeisesti puolimatkalaisia, oli niissä edessä. Jouduin siis ohituskaistalle, mutta siitä huolimatta nousut nousivat mukavasti. Maaliin kiihdyttelin väsyneenä, mutta kuitenkin suht hyvävoimaisena. Aika parani viime vuodesta yli kaksikymmentä minuuttia, sijoitus kaikkien joukossa oli 81. kun se viime vuonna oli 166. Tappio voittajalle pieneni noin 18 minuuttia. Erinomainen tulos siis.

Parannukseen on varmasti monta syytä, tärkeimpinä lienevät terveenä pysyminen, parempi keli sekä parempi omahuolto. Viime vuoteen verrattuna ajoin Jämille saakka samaa tahtia - joskin huomattavasti pienemmillä sykkeillä. Eroa alkoi tulla huolloissa, ylämäissä, polkupätkillä ja lopulta etenkin tiepätkillä, joilla ei siis nyt tapahtunut hyytymistä. "Linnunlauluakaan" ei kuulunut... Kuntokin on nyt varmasti yleisesti parempi.

Kisan jälkeen kävin hyvällä fiiliksellä pesulla - joka tällä kertaa pelitti hyvin - sekä keittolounaalla, joka oli tavan mukaan hyvä. Hieno tapahtuma ja päivä, jota oli kiva jatkaa Eppujen 40-keikalla Tampereella.

Heinäkuu

pyöräily: 7kpl 270km 10:56
juoksu: 8kpl 75km 6:42
multisport(suunnistus): 1kpl 60km 5:36
yhteensä: 16kpl 405km 23:14

Heinäkuu on lomakuu, jolloin yleensä harrastamisen luonne on erilainen. Harjoituskertoja on vähemmän, mutta reissut ovat pidempiä. Tänä vuonna ohjelmassa oli myös kolme tapahtumaa: Raasto, Jazz-hölkkä ja Tarmo Triathlon. Kaikki olivat omalla tavallaan hyviä koitoksia. Tein myös pidempiä pyörälenkkejä ja perheen aktiivilomalla Kuusamossa harrastimme uintia, retkeilyä ja ehdinpä yhdelle juoksulenkillekin.

Hyvä kuukausi oli, ja homma jatkuu elokuussa Jämin pyöräilyllä, jonka jälkeen pitää ottaa ohjelmaan pidempiä maastojuoksuja, sillä Nuuksion polkumaraton koittaa heti syyskuun alussa. Työmatkaurheilukin palaa taas kuvioihin.

Tarmo-triathlon

Paikallisessa triathlontapahtumassa on erikoisuutena ns. jokamiesluokka, joka eroaa normaalista pikamatkasta sillä, että uintimatkaa on vain 75 metriä. Toisin sanoen kyseessä on ns. uimataidottomien sarja. Tähän leikkiin tuli sitten ilmoittauduttua eli edessä oli ensimmäinen triathlonkisani.

Kisa jännitti yllättävänkin paljon, vaikkei syytä oikeastaan ollut. Uinti mietitytti vähän, mutta onneksi matkaa oli siis melko vähän. Lähdin paukusta reteesti kroolaamaan, vaikka tiesin, etten tulisi moista räpiköintiä koko matkaa jaksamaan. Puolen välin jälkeen pitikin sitten vähän kellutella. Aika hyvin pääsin kuitenkin lopulta rannalle - ja vieläpä kärjessä.

Vaihtoa pyöräilyyn olin harjoitellut lähinnä mielessäni, joten se meni vähän säätämiseksi: paita ei meinannut mennä päälle ja kenkien kanssa oli säätämistä. Aikaa tuhraantui, mutta lopulta pääsin matkaan.

Kädet tärisivät hetken ja housut olivat märät, mutta niiden aiheuttama haittavaikutus meni pian ohi. Tempoaminen tuntui raskaalta eikä hommaa ainakaan auttanut tyynehkö keli ja huonokuntoinen tie. Vauhtia oli kuitenkin ihan kohtuullisesti.

Jalat eivät ehkä parhaassa iskussa olleet eli aika kovalla irvistyksellä mentiin. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Sain aika pian johtopaikan, joka piti melkein koko pyöräilyosuuden ajan. Pari oikeaa triatleettia meni ohi vasta ihan vähän ennen vaihtoa.

Paluumatkalla löysäilin ehkä hieman, sillä juoksu oli vielä edessä. Päivän fiilikseen nähden homma meni kuitenkin oikein ok.

Vaihto pyöräilystä juoksuun jännitti aika paljon, sillä en oikein tiennyt mitä lajinvaihdon jälkeen tapahtuisi. Pyörän kanssa juostiin urheilukentälle, jossa piti sitten nopeaan parkkeerata fillari, vaihtaa kengät ja kääntää numerolappu. Lapun ketkale päätti sitten kiireessä vähän revetä, joten jouduin säätämään sitä turhaan. Samassa hässäkässä jäivät kengätkin solmimatta. Aikaa siis tuhraantui.

Juoksu lähti tosi nihkeästi liikkeelle. Oli aivan kuin olisi käsijarru pohjassa juossut. Ei irronnut ja vauhti tuntui matelulta. Reisissä painoi ja pohkeet olivat hellinä. Ihan pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin sujua ja jossain vaiheessa eteneminen saattoi jopa näyttää juoksulta. Kovin hyvältä ei toki missään vaiheessa tuntunut. Kääntöpaikalta asti juoksu oli jo hieman helpompaa eli olisi sitä ehkä saattanut jaksaa pidempäänkin. Onneksi kuitenkin tällä kertaa matka oli lyhyt ja aika pian olin jo urheilukentän loppusuoralla ja maalissa.

Tunti ei aivan alittunut, mutta eipä tuo paljoa haitannut. Maalissa olin neljäntenä eli kovin huonosti ei mennyt. Jokamiessarjan toiseksi tullut (yhdeksänvuotias) tuli maaliin vajaan vartin jälkeen. Alle tuntiin olisi voinut päästä pienellä lisäpuristuksella sekä erityisesti paremmilla vaihdoilla.

Kivaa ei ollut, mutta kokemus oli kuitenkin hyvä. Pidemmälle uintimatkalle ei ole rahkeita, mutta tällaiselle kastautumiselle voi kyllä vastakin osallistua. Mitään kovaa triathlonpaloa ei tullut, vaikka laji sinällään onkin ok ja tunnelma kisassa oli hieno.

Porin Raasto

Viime vuoden Raaston jälkeen oli selvää, että hienoon, paikalliseen multisport-kisaan osallistuttaisiin myös tänä vuonna. Pari vaihtui, mutta se ei tahtia haitannut. Tänä vuonna minä otin suunnistusvastuun ja kaveri ainakin kisan loppuvaiheessa perässäroikkujan roolin.

Kisapäivän keli oli hieno ja hyvä, kun odottelimme lähtölaukausta Yyterin hiekkarannalla. Tätä ennen olimme kahlanneet kisaohjeen läpi ja luoneet jonkinlaisen reittisuunnitelman. Fillarit ja ylimääräiset tavarat odottelivat vaihtopaikalla.

Prologia varten saimme mukin ja puolentoista litran pullon, joka piti täyttää merivedellä nopeaan. Mukia käytiin täyttämässä meressä vuorotellen ja jokaisella täyttökierroksella piti juosta läpi pienimuotoinen esterata. Panostin alkukiihdytykseen, ja olinkin meressä melkein ensimmäisenä. Pienen hässäkän jälkeen pullo oli täynnä ja matka kohti seuraavaa osuutta alkoi.

Seuraava osuus oli kickbike-ajelu, jonka hoidimme heti pois alta. Hassu pyörä kulki yllättävänkin nopeaan, ja lyhyt potkuttelu oli pian suoritettu. Tämän jälkeen siirryimme maastopyöräilyosuudelle. 

Ensimmäinen rasti oli määritteeltään kivi, mutta koijaus oli siinä, että kyseinen kivi sijaitsi keskellä lampea. Kivelle meni kyllä silta, mutta se oli niin täynnä porukkaa, että ajan säästämiseksi päätin kahlata. Toinen kastuminen oli siis tosiasia, kun könysin kivelle rinnansyvyisessä lammessa.

Matka jatkui yhden normaalin rastin kautta seuraavalle quest-rastille, jonka aiheena oli pitkospyöräily, joka sujui pienistä suuntimahaparoinneista huolimatta hyvin. Pitkoksia oli muutenkin reitillä reilusti, joten niillä ajaminen tuli tutuksi. Homma kuitenkin sujui hyvin tai ainakin paremmin kuin useilla muilla tiimeillä.

Quest3-rastilla selvisi sitten kartoista puuttuneen vitosrastin paikka, joka oli arvaamassani paikassa eli keskellä Enäjärveä saaressa. Mukaan otetuille uimapatjoille tuli siis käyttöä. Tällä osuudella tuli tehtyä aikaa vienyt moka, sillä könysimme innoissamme saareen suorinta reittiä, jolloin polskuttelumatkaa tuli ainakin kolme kertaa enemmän kuin olisi voinut tulla. Ehdottomasti olisi pitänyt ajaa fillareilla rantaan, josta uintimatkaa oli mahdollisimman vähän. Rasti löytyi ja takaisin kahlasimme lyhintä kahluureittiä, mutta sitten jouduimme hölköttelemään patjat kainalossa takaisin fillareille. Ei tullut ajateltua, ja niinpä menetimme arviolta vartin verran aikaa.

Kolmannen pulikoinnin jälkeen tuli vähän pidempi pyöräily, joka päätyi värikuulasotakentälle, jossa tehtävänä oli edetä osumaa saamatta puoliammattilaisten splättisjamppojen ohitse. Ei kovin hyvä eikä kiva tehtävä, mutta selvitimme molemmat kentän toisella yrityksellä.

Maastopyöräilyosuuden kaksi viimeistä rastia sijaitsivat merenlahden molemmin puolin. Reitinvalinta oli vähän hankala, mutta päätimme kiertää rastit maitse. Jotkut kahlasivat suoraan veden läpi, mikä säästi aikaa ehkä aika paljonkin. Vettä siinä kohtaa oli parhaimmillaan reilut puolitoistametriä, joten homma ei fillareiden kanssa ollut aivan yksinkertainen.

Ennen maastopyöräilyn loppua oli vielä yksi quest-tehtävä, jossa piti juosta suolla numeroiden perässä. Vähän älypeliä raa'an voimankäytön sekaan siis.

Raastoareenalla Yyterissä oli sitten vuorossa kaksisataa kiloisen renkaan pyörittelyä, piippuharkkojen kanssa konttaamista sekä sup-lautailua. Rengas oli melkoisen painava, mutta liikkui sentään. Suppailu sujui ihan hyvin ja oli taas mukavaa vaihtelua muuhun toimintaan.

Kisan viimeinen osuus oli loppujuoksu, jolle tuli matkaa reilu seitsemän kilometriä. Ensin piti mennä Kaanaan vesitorniin tähyilemään karttojen hakupaikka. Kartta löytyi ja se oli sitten yllätykseksi vuoden 1977 peruskartta. Nopeasti siirsin kuitenkin rastit uudelle kartalle, jolla suunnistus sujui vähän paremmin. Rastit löytyivät kohtuullisesti eikä matkalle osunut ampparihyökkäyskään onneksi paljoa matkantekoa haitannut. Vauhti ei kuitenkaan ollut kovin kovaa, sillä matka painoi jo ja jalkakrampit hidastivat kaverin etenemistä. Melkein koko matkan pystyimme kuitenkin etenemään juoksuntapaista vauhtia, ja lopulta maalileimaus oli tehty. Koko rata meni kunnialla läpi ja sijoituksemme oli oikein hienosti seitsemäs. Lisäksi yksi naisjoukkue oli meitä nopeampi, mutta en tiedä oliko naisilla miehiä lyhyempi reitti - ilmeisesti oli.

Hieno päivä ja hyvä suoritus sekä vallan mukava ja hieno kisa oli! Järjestelyissä ei ollut moittimista ja kisan tehtävät olivat monipuoliset. Alkumatkasta oli poluilla vähän ruuhkaa sekä vastaantulevaa liikennettä, mutta ei se kovin paljoa haitannut. Splättisrasti oli ehkä vähän huono ja vähän epätasapuolinen, mutta koska se meni meiltä kuitenkin suht hyvin, niin ei siitä sen enempää valitusta. Kisan jälkeen pääsi vielä saunaan, uimaan ja pesulle.

Illalla menimme vielä kaupunkiin palkintojenjakoa seuraamaan ja juttelemaan järjestäjien ja muiden kisaajien kanssa. Hieno tunnelma oli bar Somassakin.

Mahtava päivä. Ensi vuonna ehdottomasti taas!

Kesäkuu

pyöräily: 26kpl 510km 20:34
juoksu: 5kpl 42km 3:16
yhteensä: 31kpl 552km 23:50

Kesäkuussa harjoituskertoja kertyi reilusti, mutta pidemmät lenkit jäivät tekemättä. Tämä siksi, että suurin osa lenkeistä tapahtui työmatkoilla, jolloin ei liikaa aikaa ole. Tekeminen oli kuitenkin hyvää ja monipuolista. Juostua tuli aika vähän, mutta pyöräiltyä sitäkin enemmän.

Pyöräilyt jakaantuivat aika tasan maaston ja maantien kanssa. Maastoajoon tuli aivan uutta meininkiä, kun hankin karttatelineen, joka on toiminut mainiosti, ja jonka kanssa oppi helposti ajamaan. Karttoja olen haalinut iltarasteilta ja pikakartta.fi-palvelusta. Etenkin suunnistuskarttojen avulla on löytynyt uusia, kivoja polkuja. Maantiellä sain aikaiseksi yhden vähän pidemmän lenkin sekä edellisistä vuosista poiketen hieman tehoharjoitteluakin.

Heinäkuussa on loma, joten tekeminen lienee vähän erilaista, kun työmatka loistavat poissaolollaan. Toivottavasti saan aikaiseksi tehdä pitempiä lenkkejä. Tapahtumista on tiedossa ainakin Raasto sekä ehkä Tarmo-Triathlonin jokamiesmatka (lähes uimataidottomille). Katsotaan tuleeko kehiteltyä muitakin tapahtumaosallistumisia...

Toukokuu

pyöräily: 15kpl 332km 13:54
juoksu: 8kpl 139km 11:32
suunnistus: 1kpl 18km 2:01
yhteensä: 24kpl 488km 27:27

Toukokuussa oli tekemisen meininkiä: kuukausi alkoi pitkällä vappujuoksulla ja liikunnallisella lomalla Ahvenenmaalla, jossa tuli (retki)pyöräiltyä sekä juostua ja käveltyä hienoissa maisemissa ja keleissä. Heti seuraavalla viikolla avasin maantiekauden. Pyöräilyä eri fillareilla mahtuikin kuukauteen mukava määrä. Lisäksi juoksin pitkiä lenkkejä, jotka valmistivat minut ensimmäiseen maratoniini.

Maraton meni yllättävänkin leppoisasti ilman vaurioita ja palautuminen sujui helposti ja nopeasti. Analysoin asian niin, että juoksin liian hiljaa, vaikka olenkin aikaan ihan tyytyväinen. Kokemus oli kuitenkin vallan positiivinen eli varmasti voin joskus toistekin maratonille osallistua. Lähitulevaisuudessa panostan kuitenkin polkujuoksuun, jota tavallaan edusti loppukuusta juoksemani rogaining-kisa.

Kesällä ennen lomia työmatkapyöräily lisääntyy. Kesäkuussa ei ole tiedossa mitään urheilutapahtumaa, ellen sitten jostain syystä intoudu lähtemään Pirkan yöpyöräilyyn. Muutaman pitkän polkujuoksulenkin voisi tehdä. Ja toki ehkä myös pidempiä pyörälenkkejä.

Turku Rogaining Sprint

Tämän viikonlopun kisakoettelumus oli sopivasti kyläilyohjelmaan sopinut lyhyt rogaining-kisa. Jo etukäteen oli selvää, ettei rogaining ole minulle ykköslaji, mutta tarkoituksena olikin juosta reipas kahden tunnin maastopainotteinen lenkki.

Reitinsuunnitteluun on sprinttikisassa varattu vain vartti, joka on todella lyhyt. Ennen lähtöä vitsailtiin, että kisa ratkeaa jo suunnitteluvaiheessa. Itse en oikein saanut järkevää reittiä aikaiseksi, joten lähdin lopulta enemmän vähemmän muiden perään. Lopullinen reitti tulikin suunniteltua aikalailla matkan varrella.

Juoksu kulki kohtuullisen hyvin eikä lopullinen reittini ollut kovinkaan epäonnistunut. Ratani mukaili nimittäin yllättävän paljon ratamestarin ihannereittiä. Homma jäi kuitenkin kiinni toteutuksesta, sillä pummasin muutamaa rastia ihan huolella. Pummeihin hukattua juoksuaikaa oli varovasti arvioiden vartin verran. Ilman pummeja olisin saanut haettua loppumatkasta reilusti enemmän pisteitä (jopa 20) myöhästymättä maalista.

Tavoite mukavasta juoksentelusta täyttyi kyllä. Juoksu kulki oikein hyvin ja varusteet toimivat. Pulahdus kuraojaan reitin alkupuolella latisti tunnelmaa hetken, mutta siitä selvittiin. Olin liikkeellä ilman juomaa, mikä oli todennäköisesti ihan hyvä ratkaisu. Lämpimämmällä ilmalla tilanne olisi kyllä ollut toinen. Ilman juomaa menemisessä joutui kuitenkin reittisuunnittelussa miettimään juomarastilla käyntiä vähän liikaa. Lopulta poikkesin mehulla vasta reitin loppupuolella; janon ja energiatarpeen suhteen oikeastaan viime tingassa.

Yhteislopputuloksissa olin lopulta 14., joten villin kortin paikka 15 osallistujan kuumassa ryhmässä oli kuin olikin ansaittu.

tulevaa reittiä pähkäilemässä

melkein suunnistajamaista menoa

Yyteri maraton

Aina joskus välillä on tehnyt mieleni juosta ihan oikea maraton. Aiemmin mieliteko on mennyt melko nopeaan ohi tai sitten hommaa on tullut haittaamaan jalkakrempat tai muut syyt.Tänä keväänä mieliteko tuli kuitenkin aika voimakkaana, ja koska tiesin olevani kunnossa ja juoksu oli mukavaa, niin päätin hoitaa ensimmäisen maratonin pois päiväjärjestyksestä. Sen verran epäilin kuitenkin itseäni, etten ilmoittautunut ennakkoon, vaan vasta tapahtumapäivänä pelipaikalla.

Mitään ihmeellistä pitkän aikavälin valmistautumista en tehnyt, mutta edellisen kuukauden keskityin kuitenkin vähän enemmän juoksuun ja tein useita pitkiä lenkkejä. Lisäksi siirryin metsistä teille, jotta jalat tottuivat kovaan alustaan ja monotoniseen iskutukseen. Edeltävät päivät vältin pyöräilyä ja turhaa jalkojen rasittamista sekä söin reilusti hiilareita.

Tapahtumapäivän sää oli lähes täydellinen: puolipilvistä, lämpötila oli sopiva eikä tuulta ollut paljoa. Lähdin matkaan tavoitteena ehjä ja kivuton suoritus siten että loppuaika olisi lähempänä kolmea kuin neljää tuntia. Tämä tarkoitti vajaa viiden minuutin kilometrivauhtia, jota lähdin määrätietoisesti juoksemaan heti lähtöhässäkän rauhoituttua. Samanvauhtisia kavereita oli muutamia, mutta tein kuitenkin täysin oman juoksun, vaikka välillä vähän läppää puolin ja toisin heiteltiinkin.

Huoltopisteiden tarjonta oli hyvä ja nautin niillä vettä, urheilujuomaa ja loppumatkasta myös suolakurkkuja. Omana eväänä oli geelejä, joita tuli matkalla imaistua yhteensä viisi. Geelivaraston saattoi täyttää näppärästi puolimatkan huollossa, kun jätti paketin sinne ennen lähtöä. Tankkaus ja eväät toimivat hyvin eikä vähän etukäteen pelkäämiäni vatsavaivoja tullut. Huoltopisteillä olin kuitenkin vähän hidas: juomishidastelun lisäksi piti näet aina vaihtaa muutama sana tuttujen huoltajien kanssa.

Olen joskus kuullut vinkin, että "maralla ei ensimmäinen kierros saa tuntua missään". Puolimatkassa kello näytti 1.42, joka on nopeampi kuin hitain puolikkaani. Eikä meno tosiaan vielä tuntunut oikein missään. Toisen kierroksen alkupuolen huolloissa jäin vähän lisää juoksuporukasta, mutta juoksuvauhti itsessään ei hidastunut. Toisen kierroksen puolivälin jälkeen saavutin kuitenkin alkumatkan juoksuseurani, jotka eivät enää jaksaneet pitää samaa, alkumatkan vauhtia.

Usein olen kuullut sanottavan, että maraton alkaa 35 kilometrin jälkeen. Odotinkin tuota kilometritolppaa jännityksellä. Väsy ei kuitenkaan iskenyt. Juoksu tuntui raskaalta oikeastaan vasta vajaa 40 kilometrin kohdalla, kun lisäsin aavistuksen vauhtia. Ja heti tuon jälkeen alkoikin jo maali vetää puoleensa. Pystyin jopa vetäisemään jonkinlaisen loppukirinkin. Kello pysähtyi aikaan 3.24.23, joka oli kuntosarjan toiseksi nopein. Iloinen yllätys oli arvontapalkinto.

Maalissa jalat olivat väsyneet ja tönköt, mutta mihinkään ei sattunut. Olo oli klassisesti ilmaistuna väsynyt mutta onnellinen. Autolle mennessä sain otettua vielä juoksuaskeleitakin. Kotona löysin pesun jälkeen toisen jalan varpaista pari pientä rakkoa, jotka olivat siis ainoat vaivat. Illan kävelylenkillä pystyin hyvin juoksemaan palauttelevasti kilometrin verran.

Maratonin juokseminen Yyterissä oli hieno kokemus. Reitti ja sää olivat hyvät ja tapahtumajärjestelyt pelasivat moitteetta. Kuten todettua, niin olen tyytyväinen suoritukseeni. Aivan loppua lukuunottamatta pysyin koko matkan mukavuusalueella. Palautuminen mennee muutamassa päivässä. Kaikki tämä taitaa viitata siihen, että juoksin tavallaan liian hiljaa. Kunto olisi siis antanut myöden sanotaan nyt vaikka 3.10 - 3.15 aikaan. Olisiko se sitten ollut enää kovin kivaa, on toinen juttu. Tässä hain nyt kokemusta ja elämystä ja ne sain. Varmasti voin jatkossakin osallistua maratonille, mutta en usko, että alan metsästää kolmea tuntia lähentelevää aikaa. Ei ole oikein juttuni. Parempaan kuntoon voin toki itseäni edelleen treenata. Lisähaastetta voi sitten hakea mieluummin poluilta ja vaikka pidemmistä matkoista. Ensisijaisesti pysytään nyt ainakin tässä alle kolmen ja puolen tunnin kunnossa.

Huhtikuu

juoksu: 12kpl 118km 10:46
pyöräily: 8kpl 122km 5:43
yhteensä: 20kpl 240km 16:29

Huhtikuun ohjelmana oli juoksu ja työmatkamaastopyöräily sekä kevätflunssassa olo. Juoksu oli alkukuusta maastopainotteista, mutta loppukuusta siirryin asfaltille, sillä mieleni tekee juosta ensi kuussa Yyterissä ensimmäinen maratonini. Polkujuoksut Yyterissä ja Saimaan rannoilla olivat kuitenkin niin kivoja, että maratonin jälkeen siirryn taas maastoon. Eikä vähiten siksi, että olen ilmoittautunut Nuuksio Classiciin.

Kevätflunssa oli tänä vuonna aika paha, mikä verotti kuukauden suoritusmääriä. Ensi kuussa on sitten se maraton sekä ainakin kilpurikauden avaus. Teemme myös liikunnallisen retken Ahvenanmaalle.

Maaliskuu

hiihto: 15kpl 395km 27:33
juoksu: 4kpl 28km 2:40
pyöräily: 3kpl 43km 2:26
yhteensä: 22kpl 466km 32:39

Maaliskuu huipensi ihan kohtuulliseksi muodostuneen hiihtokauden - monellakin tapaa. Kuun alussa oli Pirkan hiihto ja pääsiäisviikon vietimme Lapissa Levin lumilla. Molemmat reissut menivät mukavasti. Hiihtokilometrejä kertyi koko kaudelta niinkin paljon kuin 738. Tämä lienee ennätys, mutta on hiukankaan parempana lumitalvena helposti parannettavissa tonnin tuntumaan.

Paljon muuta ei sitten tullut tehtyäkään kuin hiihtoa. Hiihtokausi loppui Levillä, ja sen jälkeen kävin kotona pyöräilemässä. Jatkossa pitää panostaa työmatkapyöräilyyn, sillä eiköhän huhtikuussa jo kilpurinkin selkään pääse. Juoksuakin pitää taas harrastaa enemmän, sillä ainakin Karhuviesti on huhtikuussa edessä.

Levin hiihtoviikko

Jo melko perinteinen kevättalven Lappi-viikko tuli vietettyä tutussa seurassa tällä kertaa Levin maisemissa. Etukäteen olin hieman skeptinen Levin latujen laadusta, mutta latuja ja niiden hoitoa on sittemmin parannettu, joten tämä oli onneksi väärä käsitys. Latuja oli linjattu vähän uudestaan ja niiden kunnossa ei ollut mitään moitittavaa. Tällä kertaa kelit olivat erinomaiset, joten hiihtokilometrejä kertyi mukavasti - ensimmäistä kertaa yli kaksisataa eli tarkemmin 225. Tähän kyllä vaikuttaa positiivisesti se, että nyt lasten kanssa hiihtelytkin päätyivät yhtä lukuunottamatta harjoituspäiväkirjaan.

Lapset ovat innostuneita hiihdosta, joten nykyään hiihtoa tulee tehtyä myös perheporukalla. Ja mikäs sen mukavampaa (yleensä). Munkki- yms. tauot maistuvat, ja kun vielä aurinko paistoi, niin ei voi valittaa yhtään. Myös aikuisten kanssa tein muutaman mukavan kimppalenkin tyyliin minä perinteisellä ja kaveri luistellen.

Laskettelumäissäkin viihdyimme jonkin verran, ja vaikka en sitä kovinkaan urheiluksi tällä tasolla tunnusta, niin saa siinä ainakin reidet pidemmissä laskuissa tuntumaan. Suurin harjoitusvaikutus tuli kyllä lasten ja kamojen roudaamisesta mäkeen. Enimmän osan aikaa vietimme lastenrinteissä, mutta kerran ostimme liput ylös tunturiin. Kivalla ilmalla ihan kivaa ulkoilua kyllä.

Hiihtokausi pistettiin Lapinreissun myötä pakettiin, ja tänä taas kerran lyhyenä talvena kilometrejä kertyi oikein mukavat 738. Taitaa olla ennätys, jota lähdetään ensi talvena murskaamaan. Vähänkin lumisempana talvena tonni lienee saavutettavissa. Kymmenen vuotta sitten hiihtelin pelkästään kotiladuilla yli 600 kilsaa eli siihen kun pistää Pirkan ja Lappiviikon päälle, niin se on siinä.

Pirkan hiihto

Ilmoittautuminen Pirkkaan meni aivan viime tippaan, sillä lumitilanne piti jännityksessä pitkään. Toki olin jo ajat sitten päättänyt osallistua, mikäli jonkinlainen reitti olisi. Viime vuotiseen tapaan lähdin reissuun luottavaisin mielin ja taas kuuden tunnin alitus mielessä. Logistiikkakin hoidettiin samoin eli ajoimme aamulla auton Kyröskoskelle retki-Pirkan maaliin ja rouva tuli sitten retki-Pirkan suksineen minua maaliin vastaan.

Kelit muuttuivat harmittavasti suojaisiksi pari päivää ennen hiihtoa. Tästä seurasi se, ettei todennäköisesti hyvää liukua ollut tarjolla. Toiveissa oli kuitenkin viime vuotista mössöä paremmat paanat.

Tänä vuonna hain suksiin ns. kuuman ryhmän suksitarrat ja asetuin lähtökarsinassa aika eteen. Ratkaisu oli hyvä, sillä letka liikkui alusta asti sopivaa vauhtia. Aika pian paukun jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, ettei hommasta tule mitään. Suksi nimittäin hörppäsi latuun kiinni jokaisella potkulla, ja matka Jämille oli suoranaista tervanjuontia. Luiston kanssa tuskaillessani kävi jo mielessä heivaaminen.

Jämille letka vei kuitenkin suurin piirtein aikataulussa eli reilua viidentoista kilsan tuntivauhtia. Jämin jälkeen koitti sitten viimein autuus, sillä Jämin hyvät ja ennenkaikkea kovat latupohjat tarjosivat huomattavan paljon parempaa luistoa, ja matka alkoi taittua vauhdikkaammin ja ennen kaikkea kevyemmin.

Vauhdin paranemisen myötä välitavoite eli puolimatkaan alle kolmeen tuntiin näyttikin toteutuvan helposti. Lopulta löin puolimatkan väliajan ajassa 2:45 eli saimme vartin kaulaa puolipirkkalaisiin. Tämä olikin erinomainen asia, sillä kovinkaan moni puolimatkalaisista ei saanut meitä kiinni, joten omaa hiihtoa saattoi jatkaa maaliin saakka.

Puolimatkasta retki-Pirkan maaliin reitti oli ja on melko kehno, mutta sekin meni letkassa hiihdellen. Lihasopalle ehdinkin yllätyksekseni jopa ennen retki-Pirkan kärkeä. Soppa ja tykötarpeet maistuivat, jonka jälkeen alkoi pyörätiepätkä. Sain vinkkiä, että kyllä se juosta kannattaa, joten kävelyosuus meni sitten kevyen hölkän merkeissä, joka tuntui yllättävänkin hyvältä. Juoksun jälkeiset ylämäkiosuudet pääsi tällä kertaa suksimaan ihan omaa tahtia eli nyt ei tässä vaiheessa matkaa tullut puolipakollista huilauspätkää.

Matka jatkui ja luisto osoitti taas huononemisen merkkejä. Vaihdoinkin sukset päittäin, ja kuvittelin alkuperäisen järjestyksen luistaneen paremmin. Tämän perusteella voisi siis päätellä, ettei luistovoidevalinta mennyt aivan putkeen. Matka jatkui välillä yksin ja välillä pienissä letkoissa, ja väsymys alkoi jo pikkuhiljaa painaa. Rokkakosken kuuluisa nousuosuus tuntui nyt ehkä ensimmäistä kertaa pahalta. Paremmin se kuitenkin nousi mitä loppupään jyrkemmät nousut, joissa vauhti meinasi hyytyä ihan totaalisesti.

Juottopisteet seurasivat toisiaan, ja niillä nautin pääasiassa urheilujuomaa. Toki mustikkakeitot piti myös heittää rinnuksille niillä paikoilla, joissa tuota herkkua oli tarjolla. Latukin parani loppumatkasta, kun reitti siirtyy enemmän hiihdetyille pätkille. Luisto ei kyllä kauheasti parantunut, sillä latu kostui päivän aikana hieman lisää. Parasta luistoa tarjosi oikeastaan koko matkan ajan liippantunut perinteisen ura, jota hyödynsin melko paljon etenkin loppumatkasta. Alkuvuoden tasatyöntöharjoituksille tuli siis täälläkin käyttöä.

Viimeiset kymmenen kilometriä tuntuivat todella pitkiltä. Lisäksi jo mainitut loppumatkan terävät nousut nousivat enemmän tai vähemmän vaivalloisesti. Kaikista kuitenkin selvittiin ja lopulta maali oli edessä. Loppukiri ei irronnut, mutta maaliin pääsin ihan tyytyväisenä suoritukseen. Kalusto ei tälläkään kerralla ollut sopiva, mutta silti pääsin kuin pääsinkin matkan alle kuuteen tuntiin. Viime vuoden aika parani yli neljäkymmentä minuuttia, joten sen puolesta voi olla tyytyväinen. Kunto on ehkä vähän parempi, mutta nyt keli oli kuin olikin liukkaampi. Kehnon luiston lisäksi matkaa hidasti vielä vastatuuli, joka paikkapaikoin tuntui aika pahaltakin. Jonnekin tulevaisuuden suksiostoslistalle voisi kyllä laittaa pehmeän ja kostean kelin luistelukapulat.

Tapahtuman järjestelyt pelasivat oikein hyvin ja huoltopisteillä palvelu oli mallikasta. Latu oli paremmassa kunnossa, mitä viime vuonna, mutta kyllä siinä vielä oli rutkasti parannettavaa. Tälläkin kertaa ladussa oli joissain paikoissa enemmän isänmaata kuin lunta. Olosuhteet ja lumitilanne huomioiden ei kyllä voi valittaa, sillä lähes koko matkalta latu oli kuitenkin täysin hiihdettävässä kunnossa.

Ihan mukava päivä. Joskin tosi raskas. Polarin aktiivisuusprosenttimittari heilahti illalla yli tuhannen. Ensi vuonna varmaan taas..

Helmikuu

hiihto: 12kpl 217km 17:42
juoksu: 6kpl 62km 5:20
pyöräily: 2kpl 34km 1:56
yhteensä: 20kpl 313km 24:58

Helmikuussa jatkui hyvä alkuvuoden tekemisen tahti. Nyt toki pyöräily vaihtui pitkälti hiihtoon, sillä tulevat hiihtotapahtumat vaativat lajiharjoittelua. Ja onhan se hiihto sentään hienoa homma.Alkukuun vesisateet vaihtuivat onneksi lumisateisiin, joten loppukuusta pääsi viimein jo luonnonlumillekin hiihtämään. Jämin hiihtokisa pidettiin sovelletulla reitillä, ja kisa meni vähän heikosta ladusta huolimatta ihan kohtuullisen hyvin. Puolihuolimattomasti osallistuin helmikuussa myös toiseen kisaan, kun kävin kipaisemassa Karhuhallissa puolimaratonin. Hiihtolomaviikolla pidin pari päivää lomaa, jolloin teimme jo perinteisen retken pikku-Lappiin. Siellä pääsi mukavasti hiihtämäänvähän pidempää siivua, joka toimi hyvänä harjoitteluna Pirkan hiihtoon.

Maaliskuussa on sitten Pirkan hiihto ja ehkä sen jälkeen pääsee vielä täällä etelässäkin hiihtelemään. Pääsiäisviikon vietämme Lapissa Levin lumilla eli eiköhän sitä tänäkin vuonna saada hiihtokilometrit reilusti yli viiden sadan.

Jämi42

Tämän(kin) vuoden hiihdon toteutuminen oli aika pitkään epävarmaa, mutta viikkoa ennen tapahtumaa lunta satoi sen verran, että hiihto saatiin järjestettyä. Reitti tosin oli eri, sillä nyt kierrettiin kaksi lenkkiä kokonaismatkan ollessa hieman reilu 40 kilsaa. Reittimuutos tarkoitti myös sitä, että reitti olisi normaalia rankempi, sillä alkumatkan tasaiset pätkät jäivät pois.

Oma valmistautuminen meni ihan kohtuullisesti, sillä aika paljon pääsi hiihtämään pertsaa. Tasatyöntöäkin tuli harjoiteltua ehkä viime vuotta enemmän. Enemmänkin olisi voinut hiihtää, mutta silti luotto kohtuulliseen suoritukseen oli hyvä. Lähdin tavoittelemaan viimevuotiseen tapaan reilua kolmen tunnin alitusta.

Kuten viime vuonnakin, niin otin mukaan molemmat perinteisen sukset. Aikani lähtösuoralla arvottuani valitsin paremmin pitävät teippisukset, silläkin uhalla, että zerot tuntuivat luistavan aavistuksen paremmin. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä pidon katoamisesta melkoisen liippaisella ladulla. Valinta oli ihan hyvä, sillä pitoa riitti eikä luisto ainakaan huono ollut.

Viimevuotiseen tapaan lämpötila oli nollassa ja välillä sataa tihutti vettä - ei siis mikään ihannekeli. Lisäksi lunta oli oikeasti vähän. Kunnon latu-uraa ei oikeastaan ollut missään tarjolla, ja isänmaa pilkisti enemmän tai vähemmän lumen seasta. Rentoa hiihtoa ei nuljulla paanalla oikein saanut aikaiseksi, ja välillä meinasivat ärräpäätkin lennellä.

Energiaa meni siis vauhdin kustannuksella ladulla pysymiseen. Lisäksi alkumatka oli melkoisen ruuhkainen eli ihan omaa hiihtoa ei päässyt hiihtämään. Hyvin pitävällä suksella pääsi kuitenkin ylämäissä hyvin porukoista ohitse. Meno oli aika reipasta, mutta kovin pahaa väsyä ei tullut oikeastaan missään vaiheessa. Toinen kierros oli ehkä vähän rankempi, muttei merkittävästi. Lopussa sain aika hyvin vielä kiristettyä vauhtia ja paineltua muutamista kanssahiihtäjistä ohi.

Aika kovaa nuo hiihtäjät hiihtävät. Ei tiedä onko niillä vain niin paljon liukkaammat sukset vai lykkäävätkö ne vaan kovempaa. Yhtä kaikki yllättävän paljon tuli kärjelle takkiin. Mielestäni en tässä kunnossa kovin paljoa nopeammin olisi reitistä suoriutunut. Mitalia, jonka siis saa, jos häviää kärjelle alle 30 prosenttia, ei ollut toivoakaan lunastaa. Tosi monella oli hiihtokisa-asu päällä, mutta ei kai se nyt ihan kauheasti voi menoa jouduttaa. Kyllä minä meinaan jatkaa ainakin vielä normihiihtopukulinjalla.

Jälleen kerran järjestelyt toimivat täysin moitteetta. Huonolle lumitilanteelle eivät järjestäjät mahtaneet mitään, mutta muu pelasi hienosti. Huoltopisteet toimivat, suihkussa ja saunassa oli tilaa ja lämmintä ja kaiken kruunasi kolmen lajin soppalounas lättyjälkkärillä. Vaikka matkalla manasinkin, etten enää ikinä osallistu perinteisen massahiihtoon, niin eiköhän tänne tule taas ensi vuonna lähdettyä.

Tänä vuonna osuin kuin osuinkin kuvaan. Ei kovin edustava otos taitaa olla napattu loppupuristuksesta.

APK-hallipuolimaraton

Viikko sitten huomasin tällaisen tapahtuman, ja koska aikataulu oli suosiollinen, niin kiinnostuin. Etenkin kun alkuvuodesta jäi vähän samantyylinen tapahtuma eli Rööriajo väliin. En kuitenkaan aluksi mahtunut mukaan, mutta perjantai-iltapäivällä tuli tieto peruutuspaikasta. Tartuin oitis tarjoukseen, joten tiedossa oli vajaa 53 kierrosta Karhuhallia.

Otin tavoitteeksi perinteisen sadan minuutin alituksen, jonka uskoin olevan aika helppo, vaikkei spesifiä harjoittelua ollutkaan pohjalla. Tarkoituksena oli siis juosta noin 1.50 kierroksia. Toinen perinteinen tavoite eli "tytöille ei hävitä" jäi täyttymättä, vaikken lopulta hävinnyt kierrostakaan. Olisin kyllä siihen varmaan pystynyt, mutta halusin kuitenkin tehdä täysin oman juoksun.

Pelin henki tuli selväksi heti ensimmäisellä kierroksella: ohittelemaan joutui käytännössä koko ajan. Onneksi se vain piristi menoa eli juoksu ei käynyt ollenkaan tylsäksi. Muutenkin tapahtuman osallistujen henki oli hyvä ja leppoisa - aivan kuten tämänluontoisessa tapahtumassa tulee ollakin.

Juoksu siis lähti mukavasti liikkeelle. Vauhti pysyi aika vakiona lukuunottamatta muutamaa huoltopysäystä. Huoltopiste oli siis neljänsadan metrin välein ja tarjoilu pelasi. Vedin kuitenkin lähes koko matkan pelkällä vedellä - Mehukattiin uskalsin koskea vasta noin kymmenen kierrosta ennen maalia. Karhuhallin hieman kuiva ilma vaatii hyvän nesteytyksen eli ilman juomahuoltoa homma olisi mennyt jossain vaiheessa ikäväksi.

Kierrokset karttuivat aika nopeaan eikä väsy tullut. Ehkä hankalimmat kierrokset olivat 15-5 ennen maalia, mutta aika tuskatta siis juoksin. Pienimuotoinen loppukiri piti kuitenkin toki ottaa. Maalissa sai toiseksi tullutta odotella vartin verran.

Oli oikein kiva ja hyvin järjestetty tapahtuma. Omaan juoksuun olen tyytyväinen. Ehkä ensi vuonna taas..

Lennokasta menoa.

Pokaalipäivä.

Järjestäjien puolesta kuvaajana Kirsti Koskinen. Lisää kuvia ja tulokset.

Tammikuu

pyöräily: 9kpl 156km 10:27
hiihto: 5kpl 79km 5:32
juoksu: 6kpl 48km 4:34
yhteensä: 20kpl 283km 20:33

Tammikuussa oli tekemisen makua, sillä pyöräilin jonkin verran normaalia enemmän sekä pääsin aloittamaan hiihtokauden. Juoksuakin tuli harrastettua normaalihko määrä. Kovat pakkaset ehkä hieman rajoittivat tekemistä, mutta muuten kelit olivat suhteellisen suosiolliset. Kaikki tekeminen oli mukavaa; etenkin paksupyöräily lumessa ja nastarengasmaasturilla ajelu jäisillä metsäteillä.

Hiihto on toki tapahtunut Isomäen tekoladulla, ja edelleen talven massahiihtojen toteutuminen on lumitilanteesta johtuen epävarmaa. Pirkkaan en ilmoittautunut vielä, vaan katsotaan nyt ensin lähiviikkojen lumitilanne, joka ei kovin lupaavalta näytä. Jos kelit suosivat, niin lähden kyllä Pirkkaan, sillä jo nyt on sen verran hiihtoa pohjalla, että kunnon puolesta uskaltaa lähteä. Hirmusuoritusta ei sieltä eikä Jämiltä ole kyllä odotettavissa - ei kyllä ole tarviskaan.