Jämi21

Valmistautuminen Jämin tämänvuotiseen juoksuun meni odotetusti Nuuksion polkumaratonilta palautellessa. Torstain ns. viimeistelylenkillä jalat eivät vielä tuntuneet aivan palautuneilta, mutta kisapäivänä olo oli hyvä ja jopa aavistuksen luottavainen. Lämmittelyssä juoksu tuntui helpolta. Keli oli aika viileä ja sumuinen, mutta kuitenkin juoksuun melko erinomainen.

Tarkoitus oli lähteä rauhallisesti, mutta jotenkin taas se suunnitelma kariutui välittömästi lähdössä, kun lähdin rynnimään lähes kärjen perään. Alkumatka mentiinkin sitten melkoisen reipasta kyytiä. Pikkuhiljaa vauhti kuitenkin rauhoittui ei ehkä mukavaksi, mutta kuitenkin paremmaksi puolimaravauhdiksi. Juoksu tuntui hyvältä ja uusi reitti oli vanhaa paljon parempi, vaikka sisälsikin jopa poluttomia pätkiä. Tosin poluttomat pätkät eivät Jämin kankailla juuri vauhtia hidastaneet.

Porukkaa oli juoksemassa sen verran, ettei yksin tarvinnut edetä. Missään letkoissa ei silti tarvinnut mennä, vaan pystyin tekemään alkumatkaa lukuunottamatta lähes täysin oman juoksun. Muut juoksijat toimivat oikein hyvinä kirittäjinä joko edestä tai takaa.

Kilometrit taittuivat joutuisasti, ja aika pian selvisi, ettei reissusta juuri viimekertaisia pidempi tulisi. Jämin maasto on vaan niin nopeakulkuista, että vauhti pysyi aika hyvin reilusti alle viisi minuuttia per kilometri. Sen verran olin uuteen reittiin kartalta tutustunut, että tiesin lopun olevan melko rankka. Viimeisten kuuden kilometrin aikana Jämin harju mentiin ylös alas varmaan viisi kertaa. Rankimmat nousut olivat laskettelurinne ja sitä edeltänyt pikkupolkunousu harjulle. Kaikki nousut kuitenkin menivät juosten ylös. Ja ilmeisesti suht hyvää vauhtiakin, sillä takaa-ajajat jäivät ja selät edessä lähestyivät.

Laskettelurinteen nousun jälkeen puhallutti reilusti, mutta samalla huomasin, että pitkän aikaa edessä menneet juoksijat lähestyivät sen verran, että arvelin heidän kiinniottamisen olevan toteutettavissa. Oli siis aika ottaa vähän pidempi loppukiri. Vauhdin lisäys onnistui ja sain heidät kiinni. Toisella eli naisten sarjan kakkosella oli kuitenkin vielä paukkuja lähteä peesiin ja viimeisessä nousussa hän paineli hieman jopa ohikin. Näkötornin juurelle noustessa löysin kuitenkin vielä ylimääräisen vaihteen ja jätin hänetkin ja rullasin reipasta vauhtia alamäkeen ja maaliin.

Todella hyvä suoritus tuli tehtyä. Juoksufiilis oli aivan toista luokkaa kuin viikko sitten Nuuksiossa. Toki reittikin oli nyt luonteeltaan aivan erilainen. Kuvaavaa on, että nyt puolet lyhyemmällä matkalla meni aikaa kolme tuntia vähemmän. Kilometriaika oli kaksi minuuttia parempi. Eli aika nopea tämä Jämin reitti on. Viime vuoteen verrattuna kilometrivauhtini oli pienen piirun verran parempi eli paremmassa kunnossa olen, sillä tämä uusi reitti on kyllä huomattavasti rankempi. Nyt kärki juoksi hieman viimevuotista hitaammin, vaikka matkaa tällä uudella reitillä on nelisensataa metriä vähemmän. Ehdottomasti hienompaan suuntaan reittiä kuitenkin muutettiin.

Oli hieno ja onnistunut tapahtuma. Totuttuun tapaan järjestelyjen osalta kaikki toimi ja jälkeissoppa oli hyvää. Tänä vuonna päivän hienoutta lisäsi se, että olimme paikalla koko perheen voimin. Tytär osallistui kolmen kilometrin minimaratonille ja oli T10-sarjassa upeasti toinen. Tämän vuoksi jäin ensimmäistä kertaa täällä seuraamaan palkintojenjaon.

Triplan kokonaissijoitukseni miesten sarjassa oli lopulta niinkin hyvä kuin seitsemäs, kun ennen juoksua olin yhdestoista. Nousun syynä  ei kuitenkaan ole hyvä juoksusuoritus, vaan muiden dns:t. Kaikki sarjat huomioonottaen olin neljästoista. Parannusta viime vuoteen tuli hyvin. Muihin verrattuna eniten kirittävää jäi hiihdossa.

Ensi vuonna Jämi147 jää väliin, sillä olemme hiihdon aikaan Lapissa. Ei harmita, sillä nyt ei tarvitse alkutalvena keskittyä pertsaan kuten edellisinä talvina. Pyöräilystäkin voisi pitää välivuoden. Juoksu muuttaa Jämiltä Tampereelle, mikä ei mielestäni ole hyvä asia. Tosin markkinointimielessä voi ollakin, ja eiköhän sen takia sellainen muutos tule. Toivottavasti vielä kuitenkin joskus pääsee tämänpäiväisen reitin kilpaa juoksemaan.

Nyt osuin kuviinkin. Kuvaajana Kimmo Virkki.