Vuosi 2015

pyöräily: 89kpl 2067km 82h

juoksu: 86kpl 773km 70h
hiihto: 33kpl 632km 47h
suunnistus: 3kpl 76km 8h

yhteensä: 211kpl 3548km 207h

Vuonna 2015 muutimme enää pari sataa metriä, joskin uuteen taloon liittyi sen verran hommia, ettei urheilemaan tullut aivan kympillä ehdittyä. Kuitenkin sain urheilumäärät taas mukaviksi eli sekä lukumäärän että keston yli kahden sadan. Isompia kommelluksia ei vuoteen mahtunut ja tekeminen oli yleisesti ottaen kivaa.

Osallistuin aika moneen juoksutapahtumaan, joista yhtenä mainittakoon mukavasti mennyt Helsinki City Run, vaikkei hitaahkolla puolimaratonreitillä puolitoista tuntia aivan alittunutkaan. Muita mieleenpainuvia tapahtumia oli mm. Pirkan hiihto, Porin Raasto -seikkailukisa, Jämi147-tapahtumat sekä omin päin juostu Joutsijärven kierto. Hiihdettyä ja juostua tuli kohtuullisen paljon, mikä ehkä hieman verotti pyöräilymääriä.

Perinteikkäät vuositolpat. Taas lähti tolppa nousuun.

Pyöräily

pysyi nipin napin ykkölajina. Kilsoja tuli edelleen vähänlaisesti, mitä selittää osaltaan maastopyöräilyn suuri osuus. Hommasinhan pitkästä aikaa uuden (maasto)fillarinkin. Kesäisillä työmatkoilla painelin kuitenkin aika paljon myös kilpurilla. Jatkossa olisi tilauksessa vähän laadukkaampia fillarointikelejä sekä enemmän mahdollisuuksia työmatka-ajoihin. Onhan se sentään kivaa tuo fillarointi.

Juoksu

kilsoja ja tunteja tuli melkein yhtä paljon kuin pyöräilyä. Mielestäni vajaa 800 juoksukilometriä on aika hyvä saavutus. Tähän myötävaikuttivat aavistuksen kehnot pyöräilykelit sekä useaan juoksutapahtumaan osallistuminen. Tietyllä tapaa uutena aluevaltauksena oli polkujuoksu, vaikka metsissä ikäni olenkin juoksennellut. Juoksua mahtui vuoteen senkin puolesta paljon, että se on tuntunut mukavalta eikä ihmeempiä vaivojakaan ollut. Ja edelleen pitää muistuttaa juoksulenkin suorittamisen helppoudesta.

Hiihto

oli määrällisesti hyvällä mallilla. Kehnohko talvi hieman verotti parhaimpia vauhteja ja fiiliksiä, mutta yhtä kaikki tekeminen oli hyvää. Tutuiksi tulivat uudet kotiladut eli Porinmetsä, Kirkkokallio ja Torpankorpi. Molemmat hiihtotapahtumat eli Pirkka ja Jämi42 menivät hyvin, vaikka keleissä olikin toivomista. Saariselän lomaviikon kelit olivat aika kaukana liukkaista ja aurinkoisista keväthangista, mutta mukavaa oli silti. Loppuvuodesta kävimme avaamassa uuden kauden Jämin hiihtoputkessa.

Suunnistus

oli edelleen aika hiljaiseloa. Kävin yksillä iltarasteilla. Pitkästä aikaa osallistuin kuitenkin Jukolaan, joka meni ihan mukavasti. Isoa suunnistuskilometrimäärää selittää manion Porin Raasto -multisport-kisan kategorisoiminen suunnistukseksi.

Joulukuu

juoksu: 10kpl 82km 7:15
hiihto: 2kpl 27km 2:53
pyöräily: 1kpl 25km 1:13
yhteensä: 13kpl 134km 11:21

Joulukuussa kelit, aikataulut ja nappa eivät oikein suosineet pyöräilyä, joten aika paljon tuli juostua. Yhden puksuttelulenkin ajoin, ja hiihtokautta jatkoimme koko perheen voimin joulun välipäivinä Jämin hiihtoputkessa. Hiihto oli osittain päivitetyllä kalustolla kivaa, vaikka loukkasinkin pyllähdyksessä vasemman käden peukaloni.

Ei kuukausi silti vallan onneton ollut, vaikka aika paljon enemmän voisikin urheilla. Hyvin vähäisen pyöräilymäärän vuoksi peruutin lopulta Rööriajoon ilmoittautumiseni. Joulun jälkeen alkoi viimein pikkuhiljaa olla talven tuntua, joten eivätköhän ne määrät siitä pian mukaviksi nouse. Ja ylimenokausi alkaa muutenkin jo viimein olemaan takana.

Eurajoen uudenvuodenjuoksu

Pienen Varsinaiseen Suomeen suuntautuneen lomareissun jälkeen saimme päähämme osallistua kotimatkalla Eurajoen uudenvuodenjuoksuun. Vuoden viimeiseksi lenkiksi tuli siis tiukka maksimipuristus.

Tapahtuma alkoi nuorten lähdöllä, jossa olin vähänniinkuin saattajan ominaisuudessa mukana juoksemassa kilsan pyräyksen. Ennen aikuisten lähtöä ohjelmassa oli komea ilotulitus, joka jo yksinäänkin olisi riittänyt osallistumisperusteeksi. Osallistuimme parisarjaan, jossa pariskunnan loppuajaksi tuli keskiarvoaika. Lapset odottelivat sillä aikaa autossa karkkipussien ja mobiililaitteiden kanssa.

Lähtökiihdytys oli yllättävän laimea eli porukka lähti jotenkin tosi hiljaa. Tuli kiire rynniä kärkeen, jotta sai kunnon vauhdin päälle. Vauhti asettui neljän minuutin kilometritahdin alle, ja ei yllättäen tuntunut hirveän pahalta. Ilman viittä joulukiloa ja paremman (tai edes jonkinlaisen) valmistautumisen kanssa olisi voinut mennä vieläkin lujempaa - tai sitten ei.

Juoksukisassa oli taas kerran ajatuksenani "tytöille ei hävitä", minkä vuoksi lähdin minut alkumatkasta ohittaneen naistensarjalaisen peesiin, joka kylläkin meinasi jäädä yritykseksi, mutta lopulta pääsin ohi ja karkuun. Hävisin kuitenkin yhdelle naiselle, joka sattui olemaan muuan Annemari Sandell.

Aika kova puristus oli, ja loppuaikamme oikeutti aika hienosti kuudenteen sijaan viidentoista parin joukossa. Tytärkin pärjäsi T9-sarjassa mukavasti reilusti äitiään paremmalla kilometriajalla. Omaan tasan neljän minuutin kilometriaikaan olen hyvin tyytyväinen.

Hieno suoritus ja hieno tapahtuma!