Pienen Varsinaiseen Suomeen suuntautuneen lomareissun jälkeen saimme päähämme osallistua kotimatkalla Eurajoen uudenvuodenjuoksuun. Vuoden viimeiseksi lenkiksi tuli siis tiukka maksimipuristus.
Tapahtuma alkoi nuorten lähdöllä, jossa olin vähänniinkuin saattajan ominaisuudessa mukana juoksemassa kilsan pyräyksen. Ennen aikuisten lähtöä ohjelmassa oli komea ilotulitus, joka jo yksinäänkin olisi riittänyt osallistumisperusteeksi. Osallistuimme parisarjaan, jossa pariskunnan loppuajaksi tuli keskiarvoaika. Lapset odottelivat sillä aikaa autossa karkkipussien ja mobiililaitteiden kanssa.
Lähtökiihdytys oli yllättävän laimea eli porukka lähti jotenkin tosi hiljaa. Tuli kiire rynniä kärkeen, jotta sai kunnon vauhdin päälle. Vauhti asettui neljän minuutin kilometritahdin alle, ja ei yllättäen tuntunut hirveän pahalta. Ilman viittä joulukiloa ja paremman (tai edes jonkinlaisen) valmistautumisen kanssa olisi voinut mennä vieläkin lujempaa - tai sitten ei.
Juoksukisassa oli taas kerran ajatuksenani "tytöille ei hävitä", minkä vuoksi lähdin minut alkumatkasta ohittaneen naistensarjalaisen peesiin, joka kylläkin meinasi jäädä yritykseksi, mutta lopulta pääsin ohi ja karkuun. Hävisin kuitenkin yhdelle naiselle, joka sattui olemaan muuan Annemari Sandell.
Aika kova puristus oli, ja loppuaikamme oikeutti aika hienosti kuudenteen sijaan viidentoista parin joukossa. Tytärkin pärjäsi T9-sarjassa mukavasti reilusti äitiään paremmalla kilometriajalla. Omaan tasan neljän minuutin kilometriaikaan olen hyvin tyytyväinen.
Hieno suoritus ja hieno tapahtuma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti