Paikallisessa triathlontapahtumassa on erikoisuutena ns. jokamiesluokka, joka eroaa normaalista pikamatkasta sillä, että uintimatkaa on vain 75 metriä. Toisin sanoen kyseessä on ns. uimataidottomien sarja. Tähän leikkiin tuli sitten ilmoittauduttua eli edessä oli ensimmäinen triathlonkisani.
Kisa jännitti yllättävänkin paljon, vaikkei syytä oikeastaan ollut. Uinti mietitytti vähän, mutta onneksi matkaa oli siis melko vähän. Lähdin paukusta reteesti kroolaamaan, vaikka tiesin, etten tulisi moista räpiköintiä koko matkaa jaksamaan. Puolen välin jälkeen pitikin sitten vähän kellutella. Aika hyvin pääsin kuitenkin lopulta rannalle - ja vieläpä kärjessä.
Vaihtoa pyöräilyyn olin harjoitellut lähinnä mielessäni, joten se meni vähän säätämiseksi: paita ei meinannut mennä päälle ja kenkien kanssa oli säätämistä. Aikaa tuhraantui, mutta lopulta pääsin matkaan.
Kädet tärisivät hetken ja housut olivat märät, mutta niiden aiheuttama haittavaikutus meni pian ohi. Tempoaminen tuntui raskaalta eikä hommaa ainakaan auttanut tyynehkö keli ja huonokuntoinen tie. Vauhtia oli kuitenkin ihan kohtuullisesti.
Jalat eivät ehkä parhaassa iskussa olleet eli aika kovalla irvistyksellä mentiin. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Sain aika pian johtopaikan, joka piti melkein koko pyöräilyosuuden ajan. Pari oikeaa triatleettia meni ohi vasta ihan vähän ennen vaihtoa.
Paluumatkalla löysäilin ehkä hieman, sillä juoksu oli vielä edessä. Päivän fiilikseen nähden homma meni kuitenkin oikein ok.
Vaihto pyöräilystä juoksuun jännitti aika paljon, sillä en oikein tiennyt mitä lajinvaihdon jälkeen tapahtuisi. Pyörän kanssa juostiin urheilukentälle, jossa piti sitten nopeaan parkkeerata fillari, vaihtaa kengät ja kääntää numerolappu. Lapun ketkale päätti sitten kiireessä vähän revetä, joten jouduin säätämään sitä turhaan. Samassa hässäkässä jäivät kengätkin solmimatta. Aikaa siis tuhraantui.
Juoksu lähti tosi nihkeästi liikkeelle. Oli aivan kuin olisi käsijarru pohjassa juossut. Ei irronnut ja vauhti tuntui matelulta. Reisissä painoi ja pohkeet olivat hellinä. Ihan pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin sujua ja jossain vaiheessa eteneminen saattoi jopa näyttää juoksulta. Kovin hyvältä ei toki missään vaiheessa tuntunut. Kääntöpaikalta asti juoksu oli jo hieman helpompaa eli olisi sitä ehkä saattanut jaksaa pidempäänkin. Onneksi kuitenkin tällä kertaa matka oli lyhyt ja aika pian olin jo urheilukentän loppusuoralla ja maalissa.
Tunti ei aivan alittunut, mutta eipä tuo paljoa haitannut. Maalissa olin neljäntenä eli kovin huonosti ei mennyt. Jokamiessarjan toiseksi tullut (yhdeksänvuotias) tuli maaliin vajaan vartin jälkeen. Alle tuntiin olisi voinut päästä pienellä lisäpuristuksella sekä erityisesti paremmilla vaihdoilla.
Kivaa ei ollut, mutta kokemus oli kuitenkin hyvä. Pidemmälle uintimatkalle ei ole rahkeita, mutta tällaiselle kastautumiselle voi kyllä vastakin osallistua. Mitään kovaa triathlonpaloa ei tullut, vaikka laji sinällään onkin ok ja tunnelma kisassa oli hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti