Alkumatka poljettiin letkassa melko reipasta vauhtia. Kärki missasi tyylikkäästi yhden käännöksen, ja me painoimme orjallisesti perässä. Pieni lisämatka ei menoa haitannut. Tuota yhtä paikkaa lukuunottamatta reitti oli ihan hyvin merkitty. Tauot olivat Myllyn Arnoldsilla ja perinteisempään tyyliin Orikedolla.
Ajo sujui mukavasti eikä vauhti ollut läskipyörä-lastenistuinyhdistelmälle liikaa. Oikein mukavaa vauhtia menimme eli mitään ylileppoista köröttelyä meno ei tosiaankaan ollut.
Paluumatkan alku oli kummallinen ajaa, sillä jotenkin keho muisti takapenkin olemassaolon, ja meno tuntui tosi huteralta. Muutaman kilometrin jälkeen tuntemus meni kuitenkin ohi. Ajoin kotiin pienen mutkan kautta. Polkupätkillä vahvistui edelleen käsitys lukkopolkimien erinomaisuudesta.
Oli tosi kiva pyöräretkipäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti