Joulupäivän iltana matkustimme junalla Kolariin, josta seuraavana päivänä ajoimme Äkäslompoloon Harjun mökkiin. Mukaan tulivat lasten serkut, joten lastenhoitoapuakin oli tarjolla. Mökki oli kiva ja sijaitsi aivan valoladun vieressä. Vaikka otin otsalampun mukaan, niin kaamosaikaan valoladulle oli kysyntää.
Keli ei ollut pelkäämämme paukkupakkanen, vaan vesisateet seurasivat meitä etelästä Lappiin asti. Vasta uuden vuoden jälkeen lämpötila painui astetta enemmän pakkaselle. Ladut eivät siis olleet aivan priimakunnossa, mutta täysin hiihdettävät. Latuhuolto Ylläksellä toimii muuten erinomaisesti. Vaikka keli olikin suojainen, niin ei se juurikaan haitannut menoa. Paitsi yhdellä lenkillä, josta hetken päästä lisää.
Heti ensimmäisenä iltana piti tietenkin lähteä hiihtämään, ja hiihto sujui ihan kivasti. Etelänmiehelle hurja, ns. Isomettän nousu oli melko tiukka, mutta kiipesin sen heti kahteen kertaan, sillä vauhdikas lasku oli niin kiva. Seuraavana päivänä kiersin saman lenkin pertsasuksilla.
Perhehiihtoa tuli myös harrastettua mukavasti. Käytössämme oli ahkio, jota vetelin perinteisellä tyylillä, sillä kokemukset luistelusta ahkion kera ovat huonot - tai oikeammin hikiset. Esikoinen innostui hienosti hiihtämään, jahka isä ensin sai pidon kuntoon. Kuopus suksi hänkin, mutta keskttyi lähinnä ahkiossa köllöttelyyn.
Yhtenä päivänä lähdimme pidemmälle lenkille ahkion kera. Kosteahkoa lunta oli satanut, ja sehän sitten tollasi suksen pohjaan ihan huolella. Välillä suksi toimi kohtuullisesti, mutta välillä homma meni kirjaimellisesti kävelyksi. Loppumatkasta koin jopa pertsamiehen painajaisen eli lipsuvan suksen, joka tökkii. Siinä tuskaillessani päätin suunnata suksikaupoille. Olen nimittäin kauan jo suunnitellut pitopohjasuksien hankintaa, ja tuo surkeahko hiihtokokemus konkretisoi hankinnan. Ostin sitten paikallisesta Fischerin Zerot, jotka ovat ns. perinteiset pitopohjasukset, joiden käyttöalueen pitäisi olla hieman nanosuksia laajempi. Kävin testaamassa suksia heti ensimmäisenä iltana, ja niiden toiminta osoittautui erinomaiseksi. Seuraavana päivänä pistin parin heti kunnon testiin, kun hiihdin reilun 35 kilometrin lenkin. Pito oli loistava ja luisto hyvä. Hankinta oli siis erinomaisen onnistunut. Viimeisenä päivänä pertsalenkillä oli yli viisi astetta pakkasta, jolloin pito oli jo heikompi - kuten tuolla suksella pitääkin. Voidesuksikin puolustaa siis edelleen paikkaansa. Taidan kyllä asentaa vanhoihin pertsoihin kokeeksi pitoteipin.
Hiihtokilometrejä kuuden vuorokauden matkalla kertyi reilu 150, mikä on ihan hyvä saavutus. Sivussa kun harrastettiin paljon muutakin. Uusi hiihtopuku ja uudet luistelusukset toimivat nekin oikein hyvin. Kurjaa oli palata mustaan etelään, mutta toiveissa on saada tännekin jossain vaiheessa talviset olosuhteet. Jämin hiihdon pystyn kyllä hiihtämään suht kylmiltäni, mutta täyteen Pirkkaan pitäisi kyllä vähän harjoitella. Hiihtospesifistä lihaskuntoa ja jopa sauvaharjoituksia on kyllä suunnitelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti