Pääsimme vielä talven tuntuun, sillä matkustimme toisen perheen kanssa viikoksi Rukalle. Tiedossa oli ulkoilua, yhdessäoloa ja tietenkin hiihtoa. Mökki oli mukava ja ihan sopiva yhdeksän hengen seurueelle. Latukin kulki vierestä.
Keli olivat vielä oikeinkin talviset, sillä kevätsohjoa ei ollut oikeastaan ollenkaan. Kylmää ei ollut, ja aurinko paistoi jokaisena päivänä ainakin vähän. Latuja ei ihan joka päivä ajettu, mutta siitä huolimatta ne olivat oikein hyvässä kunnossa. Rukan latujen piirteet eli sähkölinjojen hyväksikäyttö ja lukuisat tienylitykset vievät kyllä huippupisteet pois verkostolta.
Perhehiihtoa harrastimme taas hyvin, sillä joka päivä kävimme koko porukalla hiihtämässä. Ahkio oli vuokrattuna pariksi päiväksi, mutta sen vetely ei nyt oikein ollut vallan kivaa. Taitaa olla jo vähän liikaa painoa sekä seura on sen verran kovakuntoista, että ihan tosissaan saa painaa, jotta perässä pysyy. Ja silloinhan matkustusmukavuus ahkiossa hieman heikkenee. Ehkemme enää ahkiotouhuihin ensi talvena lähde. Tytär täytti matkan aikana seisemän, ja syntymäpäivänä hiihdimme yhdessä reilun yhdentoista kilometrin Vuosselin lenkin. Retki meni todella hienosti muutaman kahvilapysähdyksen tauottamana.
Oma tavoitteeni oli yhtenä päivänä hiihtää pitkä lenkki. Tässä tapauksessa pitkä lenkki olisi tarkoittanut vajaata seitsemääkymmentä kilsaa, mutta myönnyin hieman lyhentämään reittisuunnitelmaa, jottei reissu olisi venynyt koko päivän mittaiseksi. Tein sitten oikein kivan 55 kilsan lenkin, johon luistelusuksilla kului hiihtoaikaa kolme ja puoli tuntia. Pari kahvilapysäystä pitivät huolen tankkauksesta.
Yhteensä kilsoja kertyi 186, mikä on oikein hyvä määrä. Tämä johti siihen, että koko talven kilometrisaldo nousi yli viiden sadan. Ihan hyvin siinä mielessä, ettei etelässä päässyt luonnonlumilla hiihtämään lainkaan. Hiihtokautta ja etenkin tätä Rukan lomaa voi siis pitää oikein onnistuneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti