Paluu TYKSiin teki sen, että työmatkaurheilu tuli taas kuvaan mukaan. Aivan kympillä ei työnantaja tätä toimintaa kuitenkaan tue, sillä puku- ja pesutiloja ei käytännössä fyysikoille tarjota. Fillarin sentään saa köytettyä kiinteään telineeseen. Pyöräpitkäkyntisiä täällä nurkilla lienee, mutta ei noista polkuttimista mikään niin tärkeä ole, etteikö se vorojen mukaan voisi lähteä. Toki kunnollinen lukitus pitää laittaa.
Tänään fillaroin ensimmäisen työmatkan. Tämä tapahtui Puksulla metsiä pitkin. Kivaa oli ja aikaa vierähti tunnin verran. Näin toimiminen kuitenkin tavallaan haukkaa työpäivästä puolisen tuntia pois. Tähän kun vielä yhdistää surkeat pesumahdollisuudet, niin tulee siihen tulokseen, että aamulla kannattaisikin pyöritellä rauhallista tahtia suorinta tai lähes suorinta reittiä töihin. Iltapäivällä voisi sitten ajaa kotiin enemmän lenkinomaisesti vähän pidemmän kaavan kautta. Ei sitä nimittäin ole tällä tasolla kahta lenkkiä päivässä syytä tehdä. Iltapäivälenkki toimii juoksuharrastuksessakin (tuli testattua eilen), sillä työmatkan pystyn helposti ja kätevästi tulemaan vaimon kyydillä.
Katsotaan miten homma lähtee etenemään. Ainakin näin kirjoitettuna systeemi vaikuttaisi lupaavan toimivalta. Ainoa sudenkuoppa on se, että iltapäivisin jämähtää töihin liian pitkäksi aikaa, mistä seuraa se, että kotiin pitää ajaa joko kiireellä tai suoraan (tai molemmilla) ja silti on kotona vasta viiden jälkeen, mikä ei ole hyvä.
Ja sitten pitää vielä muistaa se asia, että nykyinen elämäntilanne mahdollistanee urheilun myös työmatkojen ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti