Aamulla, kun lähdin ajelemaan pelipaikalle, satoi vettä kuin aisaa, mutta sade onneksi loppui hyvissä ajoin ennen Jämiä. Keli oli kuitenkin tälle kesälle tyypillinen eli lämpötila oli alle 15 astetta ja kosteus liki sata. Lähdin kuitenkin lyhyen testilenkin rohkaisemana matkaan lyhyissä kamoissa. Kostea keli tiesi sitä, ettei reitti olisi kovin nopeassa kunnossa ja ettei reissusta tarvinnut tulla puhtaana pois. Peesissä polkiessa nimittäin rapa lensi päälle ihan kunnolla.
Tällä kertaa pääsin/jouduin ykköslähtöryhmään, joten alkuvauhti oli kova. Meno tuntui kuitenkin hyvältä, joten annoin mennä reippaasti. Aikalailla totista meno kyllä oli - etenkin alkumatkasta, kun haettiin peesejä ja muutenkin hyviä sijoituksia.
Reittiä oli hieman muutettu viime vuodesta hitaammaksi eli maastopainotteisemmaksi, ja se oli hyvä. Kovin teknistä meno ei ole, vaan tämän reissun vaativuus tulee matkasta ja kovasta vauhdista. Huoltopisteet toimivat mukavasti, vaikka uutuus eli pullonvaihto tuottikin vähän välillä häslinkiä.
Kuten viime vuonnakin, niin puolivälin jälkeisillä tiepätkillä tapahtui aika paha hyytyminen. Kunto ja energiat vain loppuivat eikä reisi enää oikein jaksanut pyörittää kampea. Peesiä tarjottiin, mutta eipä niissä oikein pysynyt. Onneksi viime vuotiseen tapaan loppuun voimat vähän palasivat eli aivan hirveätä tuskaa homma ei ollut. Ihan uutena vaivana reidet meinasivat krampata putkelle noustessa. Niinpä tunkkasinkin muutaman mäen, sillä ei niitä ajamalla ainakaan kovempaa olisi päässyt. Välillä otti sen verran koville, että tuli mieleen vanha Alivaltiosihteerin radiohupailu "hiihtokisat keskeytys 5 metrissä", jossa Mika Kirvesmetsä sanoi olleensa ihan "nakit ja muussi ja kuului vain linnunlaulua..."
Aika varhaisessa vaihessa tiesin, ettei tavoite kolmen ja puolen tunnin alituksesta täyttyisi, joten yritin päästä edes parempaan aikaan kuin viime vuonna. Se sentään onnistui aika hyvinkin. Aika parani reilu viisi minuuttia ja voittajalle hävisin nyt kymmenen minuuttia vähemmän. Sain jopa juuri ja juuri mitalin, sillä tappiota voittajalle tuli alle 30 prosenttia (taisiis juuri se).
Ihan kohtuutyytyväinen pitää olla, vaikka varmaan parempaan suoritukseen olisi ollut mahdollisuus. Flunssa ja keli varmaankin verottivat vauhtia, ja ehkä huolloissa olisi pitänyt vetää muutakin kuin urheilujuomaa. Totuus kuitenkin lienee se, ettei nyt ollut rahkeita kovaan vajaa neljän tunnin suoritukseen. Tämän vuoden muut pitkät kisat Raasto ja Pirkka olivat kuitenkin luonteeltaan hieman rennompia. Pitkiin pyörälenkkeihin pitäisi vaan panostaa enemmän.
Kalusto toimi hyvin. Alaselässä oli röykytyksessä väsymystuntemuksia, mutta se kuuluu asiaan. Eli täpärikauppaan en tule lähivuosina marssimaan. Ehkä kuitenkin mieluummin ajoin reitin nykykalustolla kuin läskillä. Kevyt ja kisakireämpi läskin olisi kyllä kokeilemisen arvoinen...
Maalissa pyöränpesuun joutui vähän jonottamaan ja miehen pesu onnistui vähän kehnosti, mutta oli tuolla väkeäkin reilusti. Ruoka oli kohtullisen hyvää, kuten täällä on ollut tapana. Aika tavalla siis plussalle jäätiin tästä reissusta.
Ensi vuonna taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti