Vuosi alkoi Ylläksen hiihtojen jälkeen perinteisellä työmatkapyöräilyllä. Ja juuri nyt näyttäisi siltä, että hiihtokelitkin tänne etelään saapuvat.
Näillä näkymin tänä vuonna ns. urheilua haittaavien tekijöiden määrä pienenee edelleen. Etupihan varasto on aikalailla valmis, joten raksahommat eivät enää vie aikaa tekemiseltä niin kuin parina edellisenä vuonna. Lapset ovat jo niin isoja, etteivät vaadi kovaa vahtimista, joten lenkille pääsee helpommin. Toki lapsillakin on urheiluharrastuksensa, mutta niitä pystyy jossain määrin hyödyntämään itsekin.
Tällä hetkellä kaukainen, mutta kuitenkin jonkinlainen tavoite vuodelle 2019 on UTTF-liivin lunastaminen. Nimi on jo listassa Karhunkierroksen edestakasmatkalle, joten sen reissun jälkeen katsotaan eskaloituuko tavoite. Ennen toukokuun loppua en kyllä nimeä Hetta-Ylläksen listalle pane... Haaste on kova, mutta nyt haluan kunnollisen haasteen. Karhunkierroksen kasikymppinen ei sellaiselta nyt tunnu. Toivottavasti paikat pysyvät edelleen juoksukunnossa, sillä sen tämä projekti ehdottomasti vaatii.
Alkuvuosi kuitenkin hiihdetään, mikäli kelit sallivat. Pirkkaan menen, jos se pidetään. Lisäksi Vuokattihiihdon sprinttimatka (50+50 km) kiinnostaa. Kankaanpään 24 tunnin hiihtoon lähdetään varmaankin myös - ehkä jopa soolona. Mutta hiihto kelien mukaan.
Pyöräily pysyy edelleen tukilajina ja työmatkojen harrastusmuotona. n on tällä hetkellä vain 2, joten saa nähdä tuleeko siihen muutosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti