Otsikko ei aivan tarkkaan pidä paikkaansa, sillä umpisurkean lumitalven vuoksi Pirkka on peruutettu. Mikäli huomenna kuitenkin hiihdettäisiin, niin viivalla en olisi. Luontoäiti siis pelasti minut ensimmäiseltä DNS:ltä koskaan.
Lapinloman jälkeen pääsi täällä etelässäkin hiihtämään. Kävin heti sunnuntaina lähiladulla hiihtelemässä pienen, kympin lenkin. Eikä kulkenut. Syytin olosuhteita, mutta se ei ollut koko totuus, sillä maanantaina töissä ei tuntunut normaalilta. Ja illalla oli sitten kuumetta, mikä on minulle todella harvinaista. Loppuviikko meni sitten kotona potilaana. Kuumetta oli vielä torstaina. Nyt tauti alkaa olla jo pikkuhiljaa voitettuna. Kuudenkympin, puhumattakaan yhdeksänkympin, hiihtolenkille en kuitenkaan huomenna missään nimessä lähtisi.
Yleensä, kun olen kipeä, olen muutaman päivän nuhassa - suomeksi miesflunssassa. Nyt kuitenkin oli ihan kunnon tauti. Vahvasti epäilen influenssaa, sillä rokote on tänä kautena ollut huono. Oli mikä oli, niin voimia se kyllä vei. Painoakin lähti kolmisen kiloa. Toivottavasti ei ihan kaikki lihaksista. Tästä pitää nyt sitten pikkuhiljaa alkaa rakentamaan kuntoa kevään ja kesän koitoksiin. Eiköhän se siitä sitten taas ala sujumaan. Kevätkin tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti