Valmistautuminen hiihtoon meni vallan mukavasti, vaikken mitään pidempää lenkkiä ehtinytkään hiihtää. Omaan tekemiseen oli kuitenkin hyvä luotto. Kolmen tunnin alitus tuntui ihan realistiselta tavoitteelta.
Pari päivää ennen hiihtoa tavoite piti kuitenkin heittä romukoppaan. Kisaa edeltäväksi yöksi ennustettiin kymmenen senttiä uutta lunta, joka sitten toteutuikin. Onneksi lumi oli sentään pakkaslunta nolla-asteisen nuoskan sijaan, mutta eipä tuokaan kovin iloista luistoa tuottanut. Vaan eipä tuo muillakaan kovin hyvin luistanut: täyden matkan voittoaika oli tunnin heikompi kuin viime vuonna.
Tarkoituksenani oli lähteä rauhallisesti matkaan, ja säästellä ainakin alkumatkan ylämäet. Tavoite onnistui ihan itsestään, sillä en tajunnut mennä lähtökarsinassa tarpeeksi lähellä kärkeä, joten jäin aika paljonkin minua hitaampien hiihtäjen taakse. Mutta olipahan ainakin rauhallinen tahti. Kapea latu-ura esti ohitukset etenkin ylämäissä melko hyvin, joten siinä sitten vedeltiin muiden perässä ylämäet ankkaluistelua ylös. Ainakin energiaa säästyi. Matkan taittuessa aloin sitten rynniä hitaammista puoliväkisin ohi. Ja juoksupätkä meni todella juoksuksi, sillä siinä pääsi hyvin monesta selästä ohi. Mitä enemmän matka taittui, sitä enemmän tuntui tulevan porukkaa selkä edellä vastaan. Olin siis lähtenyt aavistuksen liian hiljaa. Toisaalta näin hiihto ei ollut kovin rankka koettelemus. Toimivilla huoltopisteillä sai hyvin tankattua energiaa, ja latukin oli olosuhteisiin nähden ihan kohtuullinen. Loput viisi kilsaa latu oli hieman liukkaampi, joten loppua kohden pääsi hiihtämään vähän lujempaa. Loppuaika painui kolmen tunnin ja kymmenen minuutin yli, mikä oli kuitenkin melko hyvä raskas keli huomioiden. Ehkä ilman ruuhkia optimivauhdinjaolla olisi mennyt alle kolmen tunnin, mutta se on nyt sitä kuuluisaa jossittelua.
Vähän ristiriitainen tunne massahiihdosta kuitenkin jäi. Reitti ei ollut millään tavalla kovin erityinen. Toisaalta järjestelyt toimivat hienosti. Päällimmäisenä mieleen jäivät ruuhkat. Eli se kun ei oikein missään vaiheessa saanut hiihtää omaa hiihtoa. Etenkin ylämäet menivät pahemmanlaatuiseksi himmailuksi tai sitten vaihtoehtoisesti kauheaksi rynnimiskolisteluksi. Olisi tosiaan varmaan pitänyt lähteä lujempaa, mutta sitten olisi voinut tehdä jossain vaiheessa pahaa. Nyt mies toimi hyvin lukuunottamatta vanhaa vaivaavaa oikeaa kyynärpäätä, jota piti matkan varrella jonkin verran säästellä.
Semmoinen reissu tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti