juoksu: 15kpl 224km 21:25
pyöräily: 15kpl 259km 12:58
hiihto: 5kpl 99km 7:08
yhteensä: 35kpl 582km 41:30
Helmikuu:
juoksu: 18kpl 199km 18:27
pyöräily: 12kpl 203km 9:35
hiihto: 7kpl 131km 9:06
yhteensä: 37kpl 533km 37:08
Alkuvuosi on mennyt hyvän tekemisen merkeissä ja molemmat talvikuukaudet ovat olleet luonteeltaan hyvin samankaltaisia: lunta on (turhaan) odotettu ja juoksukilometrejä on kerätty.
Menin sitten lopulta lunastamaan itselleni osallistumisen Karhunkierroksen perusmatkalle eli toukokuun koitos mielessä on paineltu menemään. Vaikka Rukalla ei todellakaan tulla koko matkaa juosten etenemään, niin juoksua olen harjoitellut paljon. Vähän turhankin paljon, sillä (iki)vanhat vaivat eli oikea polvi ja vasen nilkka ovat jonkin verran vihoitelleet.
Juoksurintamalla asetin itselleni vuositavoitteeksi 1800 kilometriä, mikä on maltillisesti enemmän mitä viime vuoden lukemaksi tullut 1660 kilsaa. Tällä hetkellä olen reilusti tavoitetta edellä, mutta vanha totuus on, että juoksutaukoja tulee. Toinen juoksuun liittyvä tavoite on työmatkajuoksun lisääminen sekä vähintään yhden yli maratonmittaisen lenkin tekeminen kuukausittain. Sekin on toteutunut, sillä molemmat kotirataultrat tuli suoritettua. Lisäksi vuoden ensimmäinen juoksulenkki oli Tykköön talvimaraton. Työmatkoja on tullut juostua jopa molempiin suuntiin. Juoksuun pätee tällä hetkellä sanonta, että kunto on hyvä, mutta paikat vähän paskana. Pitää aavistus rauhottaa, ettei tilanne mene pahemmaksi. Tosin pitää muistaa, että aika iso osa juoksusta on tapahtunut teillä, sillä metsissä on ollut luvattoman märkää. Poluille pääsyä odotellen, siis.
Salsaa on tullut ulkoilutettua työmatkoilla kelpo määrä. Ja fillarointi onkin mainiota vastapainoa juoksulle. Enemmänkin voisi, mutta aikataulut tuppaavat tulemaan vastaan.
Talvea ei sitten oikein tänä vuonna tullut. Pienen tilastotutkinnan perusteella viime aikoina joka kolmas talvi on ollut surkea. Esimerkiksi Pirkan hiihto on peruttu vuosina 2014, 2017 ja nyt 2020. Tämä vuosi on ollut siinä mielessä ehdottomasti surkein, että pakkasiakaan ei ole juuri ollut. Niinpä tykkilumen tekokaan ei ole oikein onnistunut. Tällä hetkellä Isomäessä on vajaa kilsan tykkilatu, jota en ole vielä päässyt testaamaan. Edellistä, 450 metrin lenkkiä on kyllä tullut kulutettua. Luonnonlumille pääsystä ei ole ollut täällä päin Suomea toivoakaan. Jämillä taisi muutamana päivänä olla hieman ulkolatuja kunnossa, mutta sitä riemua ei kauaa kestänyt. Kankaanpään säilölumiälylatu aukesi jo isänpäivänä, mutta loppiaiseen mennessä metrin tykkilumipatja suli, sillä lähes kaikki talven (runsaat) sateet ovat tulleet alas silkkana vetenä. Onneksi Lappiviikko Saariselällä on vielä tulossa, joten vähäksi aikaa pääsee talven tuntuun.
Maaliskuussa yritetään vielä hiihdellä ja juosta, sillä kevättä on vielä ihan turha odottaa.
Menin sitten lopulta lunastamaan itselleni osallistumisen Karhunkierroksen perusmatkalle eli toukokuun koitos mielessä on paineltu menemään. Vaikka Rukalla ei todellakaan tulla koko matkaa juosten etenemään, niin juoksua olen harjoitellut paljon. Vähän turhankin paljon, sillä (iki)vanhat vaivat eli oikea polvi ja vasen nilkka ovat jonkin verran vihoitelleet.
Juoksurintamalla asetin itselleni vuositavoitteeksi 1800 kilometriä, mikä on maltillisesti enemmän mitä viime vuoden lukemaksi tullut 1660 kilsaa. Tällä hetkellä olen reilusti tavoitetta edellä, mutta vanha totuus on, että juoksutaukoja tulee. Toinen juoksuun liittyvä tavoite on työmatkajuoksun lisääminen sekä vähintään yhden yli maratonmittaisen lenkin tekeminen kuukausittain. Sekin on toteutunut, sillä molemmat kotirataultrat tuli suoritettua. Lisäksi vuoden ensimmäinen juoksulenkki oli Tykköön talvimaraton. Työmatkoja on tullut juostua jopa molempiin suuntiin. Juoksuun pätee tällä hetkellä sanonta, että kunto on hyvä, mutta paikat vähän paskana. Pitää aavistus rauhottaa, ettei tilanne mene pahemmaksi. Tosin pitää muistaa, että aika iso osa juoksusta on tapahtunut teillä, sillä metsissä on ollut luvattoman märkää. Poluille pääsyä odotellen, siis.
Salsaa on tullut ulkoilutettua työmatkoilla kelpo määrä. Ja fillarointi onkin mainiota vastapainoa juoksulle. Enemmänkin voisi, mutta aikataulut tuppaavat tulemaan vastaan.
Talvea ei sitten oikein tänä vuonna tullut. Pienen tilastotutkinnan perusteella viime aikoina joka kolmas talvi on ollut surkea. Esimerkiksi Pirkan hiihto on peruttu vuosina 2014, 2017 ja nyt 2020. Tämä vuosi on ollut siinä mielessä ehdottomasti surkein, että pakkasiakaan ei ole juuri ollut. Niinpä tykkilumen tekokaan ei ole oikein onnistunut. Tällä hetkellä Isomäessä on vajaa kilsan tykkilatu, jota en ole vielä päässyt testaamaan. Edellistä, 450 metrin lenkkiä on kyllä tullut kulutettua. Luonnonlumille pääsystä ei ole ollut täällä päin Suomea toivoakaan. Jämillä taisi muutamana päivänä olla hieman ulkolatuja kunnossa, mutta sitä riemua ei kauaa kestänyt. Kankaanpään säilölumiälylatu aukesi jo isänpäivänä, mutta loppiaiseen mennessä metrin tykkilumipatja suli, sillä lähes kaikki talven (runsaat) sateet ovat tulleet alas silkkana vetenä. Onneksi Lappiviikko Saariselällä on vielä tulossa, joten vähäksi aikaa pääsee talven tuntuun.
Maaliskuussa yritetään vielä hiihdellä ja juosta, sillä kevättä on vielä ihan turha odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti