Viime vuoden Raaston jälkeen oli selvää, että hienoon, paikalliseen multisport-kisaan osallistuttaisiin myös tänä vuonna. Pari vaihtui, mutta se ei tahtia haitannut. Tänä vuonna minä otin suunnistusvastuun ja kaveri ainakin kisan loppuvaiheessa perässäroikkujan roolin.
Kisapäivän keli oli hieno ja hyvä, kun odottelimme lähtölaukausta Yyterin hiekkarannalla. Tätä ennen olimme kahlanneet kisaohjeen läpi ja luoneet jonkinlaisen reittisuunnitelman. Fillarit ja ylimääräiset tavarat odottelivat vaihtopaikalla.
Prologia varten saimme mukin ja puolentoista litran pullon, joka piti täyttää merivedellä nopeaan. Mukia käytiin täyttämässä meressä vuorotellen ja jokaisella täyttökierroksella piti juosta läpi pienimuotoinen esterata. Panostin alkukiihdytykseen, ja olinkin meressä melkein ensimmäisenä. Pienen hässäkän jälkeen pullo oli täynnä ja matka kohti seuraavaa osuutta alkoi.
Seuraava osuus oli kickbike-ajelu, jonka hoidimme heti pois alta. Hassu pyörä kulki yllättävänkin nopeaan, ja lyhyt potkuttelu oli pian suoritettu. Tämän jälkeen siirryimme maastopyöräilyosuudelle.
Ensimmäinen rasti oli määritteeltään kivi, mutta koijaus oli siinä, että kyseinen kivi sijaitsi keskellä lampea. Kivelle meni kyllä silta, mutta se oli niin täynnä porukkaa, että ajan säästämiseksi päätin kahlata. Toinen kastuminen oli siis tosiasia, kun könysin kivelle rinnansyvyisessä lammessa.
Matka jatkui yhden normaalin rastin kautta seuraavalle quest-rastille, jonka aiheena oli pitkospyöräily, joka sujui pienistä suuntimahaparoinneista huolimatta hyvin. Pitkoksia oli muutenkin reitillä reilusti, joten niillä ajaminen tuli tutuksi. Homma kuitenkin sujui hyvin tai ainakin paremmin kuin useilla muilla tiimeillä.
Quest3-rastilla selvisi sitten kartoista puuttuneen vitosrastin paikka, joka oli arvaamassani paikassa eli keskellä Enäjärveä saaressa. Mukaan otetuille uimapatjoille tuli siis käyttöä. Tällä osuudella tuli tehtyä aikaa vienyt moka, sillä könysimme innoissamme saareen suorinta reittiä, jolloin polskuttelumatkaa tuli ainakin kolme kertaa enemmän kuin olisi voinut tulla. Ehdottomasti olisi pitänyt ajaa fillareilla rantaan, josta uintimatkaa oli mahdollisimman vähän. Rasti löytyi ja takaisin kahlasimme lyhintä kahluureittiä, mutta sitten jouduimme hölköttelemään patjat kainalossa takaisin fillareille. Ei tullut ajateltua, ja niinpä menetimme arviolta vartin verran aikaa.
Kolmannen pulikoinnin jälkeen tuli vähän pidempi pyöräily, joka päätyi värikuulasotakentälle, jossa tehtävänä oli edetä osumaa saamatta puoliammattilaisten splättisjamppojen ohitse. Ei kovin hyvä eikä kiva tehtävä, mutta selvitimme molemmat kentän toisella yrityksellä.
Maastopyöräilyosuuden kaksi viimeistä rastia sijaitsivat merenlahden molemmin puolin. Reitinvalinta oli vähän hankala, mutta päätimme kiertää rastit maitse. Jotkut kahlasivat suoraan veden läpi, mikä säästi aikaa ehkä aika paljonkin. Vettä siinä kohtaa oli parhaimmillaan reilut puolitoistametriä, joten homma ei fillareiden kanssa ollut aivan yksinkertainen.
Ennen maastopyöräilyn loppua oli vielä yksi quest-tehtävä, jossa piti juosta suolla numeroiden perässä. Vähän älypeliä raa'an voimankäytön sekaan siis.
Raastoareenalla Yyterissä oli sitten vuorossa kaksisataa kiloisen renkaan pyörittelyä, piippuharkkojen kanssa konttaamista sekä sup-lautailua. Rengas oli melkoisen painava, mutta liikkui sentään. Suppailu sujui ihan hyvin ja oli taas mukavaa vaihtelua muuhun toimintaan.
Kisan viimeinen osuus oli loppujuoksu, jolle tuli matkaa reilu seitsemän kilometriä. Ensin piti mennä Kaanaan vesitorniin tähyilemään karttojen hakupaikka. Kartta löytyi ja se oli sitten yllätykseksi vuoden 1977 peruskartta. Nopeasti siirsin kuitenkin rastit uudelle kartalle, jolla suunnistus sujui vähän paremmin. Rastit löytyivät kohtuullisesti eikä matkalle osunut ampparihyökkäyskään onneksi paljoa matkantekoa haitannut. Vauhti ei kuitenkaan ollut kovin kovaa, sillä matka painoi jo ja jalkakrampit hidastivat kaverin etenemistä. Melkein koko matkan pystyimme kuitenkin etenemään juoksuntapaista vauhtia, ja lopulta maalileimaus oli tehty. Koko rata meni kunnialla läpi ja sijoituksemme oli oikein hienosti seitsemäs. Lisäksi yksi naisjoukkue oli meitä nopeampi, mutta en tiedä oliko naisilla miehiä lyhyempi reitti - ilmeisesti oli.
Hieno päivä ja hyvä suoritus sekä vallan mukava ja hieno kisa oli! Järjestelyissä ei ollut moittimista ja kisan tehtävät olivat monipuoliset. Alkumatkasta oli poluilla vähän ruuhkaa sekä vastaantulevaa liikennettä, mutta ei se kovin paljoa haitannut. Splättisrasti oli ehkä vähän huono ja vähän epätasapuolinen, mutta koska se meni meiltä kuitenkin suht hyvin, niin ei siitä sen enempää valitusta. Kisan jälkeen pääsi vielä saunaan, uimaan ja pesulle.
Illalla menimme vielä kaupunkiin palkintojenjakoa seuraamaan ja juttelemaan järjestäjien ja muiden kisaajien kanssa. Hieno tunnelma oli bar Somassakin.
Mahtava päivä. Ensi vuonna ehdottomasti taas!
